Lue keskustelun säännöt.
Sinä äiti, joka et KOSKAAN tervehdi pihalla: miten toivot itseesi suhtauduttavan?
04.06.2008 |
Haluatko että muut jättävät sinut rauhaan vai toivotko salaa, että joku tervehtisi sinua? Olen yrittänyt ottaa sinuun katsekontaktia lukemattomat kerran, mutta välttelet visusti katsomasta muihin ihmisiin.
Kommentit (17)
Minä salaa toivon että joku tervehtisi. Minulla on huono näkö JA erittäin surkea kasvomuisti, ja tämä yhdistelmä on näissä tervehtimisjutuissa huono. Yritän kyllä moikkailla mutta monesti luulen etten "tunne" toista ja jätän moikkaamatta. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko, että tervehdimme, tulemme juttelemaan vai emme ole näkevimämme sinua?
Hyvinä hetkinä otan itse kontaktia teihin.
3
Haluatko, että tervehdimme, tulemme juttelemaan vai emme ole näkevimämme sinua?
Eli olen ujo, en uskalla ottaa katsekontaktia, mutta lisäksi en tunnista ihmisiä ja näkökin on huono. Kyllä mua voi tervehtiä, mutta jutella en halua vieraitten kanssa, koska en osaa. Itse en tervehdi ensimmäisenä, kun en tosiaan tunnista ihmisiä.
en aina edes kolmen juttelukerran jälkeen tunnista ihmisiä. Noloa.
Puistoissa olen vähän varovainen, kun niissä on monta vuotta käynyt vakkarijengi, jolla tuntuu olevan omat pelisääntönsä. Ilahdun jokaisesta kontaktista minun suuntaani, ja olen mahdottoman puheliaskin kyllä, mutta en uskalla tehdä aloitteita sisäpiirien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä vähän outo, mutta olenkin asunut ulkomailla jo aika kauan. Eipä tulisi mieleenkään mennä puistoon tai yhtään minnekään missä joudun viettämään aikaa tervehtimättä ihmisiä, jotka ovat lähietäisyydellä, vaikken tuntisikaan heitä. Rapussakin tervehdin vastaantulijoita, tunsin heidät sitten tai en. Minusta se on ihan normaalia ja suhteellisen kohteliasta. Toisaalta ymmärrän kyllä, että pelkkä hein sanominen voi ottaa joillakin koville, olen itsekin ollut nuorempana äärimmäisen ujo.
Eipä tulisi mieleenkään mennä puistoon tai yhtään minnekään missä joudun viettämään aikaa tervehtimättä ihmisiä, jotka ovat lähietäisyydellä, vaikken tuntisikaan heitä. Rapussakin tervehdin vastaantulijoita, tunsin heidät sitten tai en. Minusta se on ihan normaalia ja suhteellisen kohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällainen tullut. Ennen olin mielestäni rohkea ja vuosien saatossa sitä vain on jostakin syystä tullut kuin "hiireksi", ujo ja haluan olla mahdollisimman huomaamaton, katse maassa
asutaanko me rivarissa teitä vastapäätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan olla ja elää RAUHASSA.
ei mitää vitun "hyvää päivää-hymistelyjä".
ANTAKAA MUN OLLA!!!
Satun nyt vain olemaan todella "ujoa" sorttia...tule seuraavalla kerralla reilusti jutteleen niin voin saada jotain sanotuksikin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan olla ja elää RAUHASSA.
ei mitää vitun "hyvää päivää-hymistelyjä".
ANTAKAA MUN OLLA!!!
älä valita sitten, kun tarvitsisit apua tai tukea, eikä ystäviä ole ensimmäistäkään!
olen aiemmin koulukiusattu ja siksi ujokin. Jäänyt traumoja ihmissuhteissa. Juorut täällä kiertää, jos jotain puhun niin varmana kaikki saa siitä tietää. Jotenkin tuntuu että en halua muutamien naapureiden kanssa jutella ollenkaan,saati tervehtiä. ym. joita en julkisesti sano ettei tunnisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin varmaan tällainen henkilö haluaa olla rauhassa. Miten edes voi tervehtiä sellaista ihmistä, jonka nimeä et tiedä ja joka ei katso päin?
Minä olen ujo ja epäsosiaalinen tuntemattomien seurassa, mutta yleensä kyllä tervehdin äitejä leikkipuistossa, jos he suovat minulle sen katsekontaktin. Keskustelua en uskalla aloittaa.
Minustakin tuntuu oudolta, että ei tervehditä naapuria. Kyllä mä ainakin tervehdin kaikki samassa taloyhtiössä asuvat naapurini, vaikka en heidän nimiään tietäisi. Ja itse asiassa kyllä kaikki tutut naamatkin muualtakin.
Eikö se nyt ole ihan peruskohteliaisuutta?
Jos ei halua kovin isoa kontaktia ottaa, niin riittää vaikka nyökkäys tervehdykseksi.
En uskalla edes katsoa ihmisiä ja yritän silti kunnialla hoitaa lasten ulkoilut.