Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyys ystävyydessä
09.01.2021 |
Kyllä on niin vaikeat fiilikset, kun etäännytty aiemmin hyvin rakkaan ystävän kanssa. Nyt kun on päällä ruuhkavuodet ja takana muitakin vaikeita kokemuksia, ennen läheiset ja luontevat välit ovat muuttuneet totaalisesti. Jotenkin mulla vaan semmonen vahva tunne, että se mitä yritän tällä hetkellä ystävyytemme eteen ei vain riitä. Liekö sitten ystävyydessä ollutkaan edes sen syvempää yhteyttä? Surettaa jo nyt, mihin tämä tie vie. Semmonen väkinäinen, mukaläheinen kanssakäyminen on aivan sanonko mistä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus elämä muuttaa joko jompaa kumpaa tai molempia niin, ettei ystävyys enää onnistu. Minusta tästä pitäisi puhua julkisestikin enemmän, että kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä ja että on parempi päästää irti silloin, kun toista pystyy vielä ajattelemaan hyvällä. Parasta ennen -päiväyksensä yli venytetty ystävyys voi pahimmillaan päättyä rumasti ja jättää jälkeensä vastaamatta jääneitä kysymyksiä, kaunoja ja epäluottamusta. Olen ollut sekä se tällä tavalla jätetyksi tullut että itse karkeasti ja äkkiarvaamatta välit poikki laittanut. Jälkeenpäin olen pystynyt näkemään, että homma ei ollut toiminut enää vuosiin kummankaan taholta vaikka itse/toinen osapuoli kuvittelikin kaiken olevan ok.
Kyllä se silti satuttaa, kun tajuaa, että ystävyys on ehkä peruuttamattomasti muuttunut eikä sitä pysty enää korjaamaan entiselleen. Luopuminen koskee aina jollain tasolla, siitäkin huolimatta, että vanhasta luopuessa vapautuu tilaa uudelle. Jos ei halua katkaista ystävyyttä niin tauko yhteydenpidossa ja omien tuntemusten ja tarpeiden tutkiskelu tekee varmasti hyvää. Näin saa lisäaikaa miettiä, mitä oikein tältä ihmissuhteelta haluaa ja antaa samalla mahdollisuuden mietintätaukoon sille toisellekin.