Lue keskustelun säännöt.
Minä en jaksa elää!
08.01.2021 |
Joka päivä kaikki energia menee siihen että yrittää pitää itsensä kasassa ja hengissä sekä näytellä tervettä, muuhun ei sitten juuri paljoa virtaa enää riitä, jos käy lenkillä sekin väsyttää ja saa vaan ahdistuneeksi.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa elämässänne kaikki.
Ei jaksa muutoksia, kun ei meinaa jaksaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet?
34
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa elämässänne kaikki.
Ei jaksa muutoksia, kun ei meinaa jaksaa elää.
Aloita jostakin ihan pienestä. Nouse huomenna viideltä aamulla ja lähde kävelemään. Kävele rauhassa pari tuntia ja sitten kotiin lämpöiseen ja vaikka uudestaan nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta jaksaa silti, ap, vaikka vaan läheisiesi vuoksi.
Saatko hoitoa? Oletko hakenut sitä?
Aikuinen lapseni kärsii ahdistushäiriöstä, ja hoidon ja avun saaminen ON todella hankalaa, se vaatii voimia vaatia ja hakea terapiaa. Tämä on suoraan sanoen pers..stä! Ei luulisi yhteiskunnalle olevan järkevää se, että koulutettua työvoimaa päästetään mieluummin sairaseläkkeelle, laitoskuntoon tai itsarin kautta haudan pohjalle mieluummin kuin tuettaisiin tehokasta terapiajärjestelmää.
Minä tietysti autan omaa lastani, mutta kyllä ahdistaa niiden puolesta, joilla ei ole rinnalla tukea ja eteenpäin vetävää henkilöä.
Mutta kuten sanoin, sinun täytyisi ihan nyt akuutisti jaksaa ensi viikkoon ja siitä taas päivä kerrallaan eteenpäin. JA saada apua ja hoitoa. Vaikka nyt tuntuu siltä, että mikään ei auta, niin kannattaa muistaa sellaista mielensairautta ei taida ollakaan, jolle ei MITÄÄN voida tehdä. Pahimmillekin voidaan antaa sellaista hoitoa, että oireet lievenevät. Sinäkään et ole aina ollut sairas ja sinäkin voit parantua, siihen pitää uskoa.
Ja kymppi lisää: sinun EI tarvitse näytellä tervettä. Jos teeskentelet, pahaa oloasi ei nähdä, etkä saa apua. Kerro tarkemmin tilanteestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko lääkitys näin aluksi mitään? Itellä on kans aika ikävä vaihe nyt kun olen muutenkin kaamosväsyjä ja unirytmit aina ihan sekaisin tähän aikaan vuodesta. Sitten vielä tämä korona-paska vielä pilaa liikuntamahdollisuudet ja sosiaalisen elämän. Mutta onneksi mä tiedän että homma helpottaa kunhan saadaan taas valoa lisää. Pitää vain olla armollinen itselleen siihen asti ja olla potematta huonoa omatuntoa siksi etten jaksa mitään ylimääräistä ja kämppäkin on koko ajan sotkuinen. Tämä on tätä.
Mutta pitää myös osata hakea apua jos homma menee liian syvälle.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lääkitys näin aluksi mitään? Itellä on kans aika ikävä vaihe nyt kun olen muutenkin kaamosväsyjä ja unirytmit aina ihan sekaisin tähän aikaan vuodesta. Sitten vielä tämä korona-paska vielä pilaa liikuntamahdollisuudet ja sosiaalisen elämän. Mutta onneksi mä tiedän että homma helpottaa kunhan saadaan taas valoa lisää. Pitää vain olla armollinen itselleen siihen asti ja olla potematta huonoa omatuntoa siksi etten jaksa mitään ylimääräistä ja kämppäkin on koko ajan sotkuinen. Tämä on tätä.
Mutta pitää myös osata hakea apua jos homma menee liian syvälle.
Juuri näin! Ok, lääkitys ei paranna kokonaan, mutta siitä voi olla paljon hyötyä osana paranemisprosessia. Sen lisäksi tarvitset terapiaa, mutta lääkereseptin saat ihan jo omalääläriltä yhdellä tapamaisella ja häneltä saat toivon mukaan lähetteen psykiatriseen arvioon ja sieltä eteenpäin psykiatrille, jolla sinun pitää käydä muutama kerta ja sitten voit hakea Kela-tuettua terapiaa.
Lääkkeitä on myös monenlaisia, joten ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon, jos eka ei tunnu tehoavan. Teho nousee mielialalääkkeissä vähitellen ja saavuttaa täyden tehon vasta noin 2-4 vk aloituksesta, sekin kannattaa muistaa.
Ja muista, että akuuttitilanteessa voi aina mennä päivystykseen, jos seinät oikeasti kaatuu päälle, näet tai kuulet harhoja ja/tai meinaat tehdä itsarin. Sä ny päätät, että ET TEE itsellesi pahaa, ennen kuin olet edes yrittänyt hakea apua.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa ap! Parantaisiko oloasi hieman, ettet ole ainoa? Moni kamppailee masennuksen, ahdistuksen ja uupumuksen kanssa. Auttaisiko sinua sellainen ajatus, että etenisit minuutti/tunti/päivä kerrallaan? Tai askare kerrallaan?
Itselleni viime vuosi oli todella raskas, ja nyt masennus ja ahdistushäiriö ovat ihan huipussaan. Yritän kuitenkin aina tehdä jotain pientä. Koetan myös ajatella, että ehkä vielä joskus tulee päivä, jolloin oloni on ihan ok.
Onko mitään sellaista asiaa, josta saisit hyvää oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa elämässänne kaikki.
Ei jaksa muutoksia, kun ei meinaa jaksaa elää.
Aloita jostakin ihan pienestä. Nouse huomenna viideltä aamulla ja lähde kävelemään. Kävele rauhassa pari tuntia ja sitten kotiin lämpöiseen ja vaikka uudestaan nukkumaan.
Näin mä aloitin neljä-viis vuotta sitten, en ihan tarkkaan muista. Viikon parin välein uusi rutiini, uusi tehtävä. Eikä haittaa, jos tulee takapakkia, yrität uudestaan. Jos kykenet hakemaan apua, se olisi parempi. Itse en kyennyt, mutta mulla kesät meni hyvin, talvet oli ihan hirveitä. Kuukausi peseytymättä ja roskapussit eteisessä. Jaksamista.
Jaksamista. Ite pääsin noista tunteista eroon ja tiedän monta muuta jotka pääsi myös.
Teeskentely ja itsensä kasassapitämisyritykset ei vaan auta. P askanlänkyttäjien mielipiteistä ei tarvii piitata, ja sun läheiset ei sua polje alas.
Hae apua, tosi harva pystyy ite näkeen muuta kuin sen, että nyt on liian paha olo ja liian yksin tunteidensa kanssa. Ne on oikeasti vain tunteita, ja niitä oppii käsittelemään. Oot nuori vielä.
Onko sulla ketään läjeistä jonka kanssa uskaltaisit puhua? Jos ei, niin se auttava puhelin on hyvä vaihtoehto.
Pääsin masennuksesta ja ahdistuksesta eroon, vaikka luulin että se kestää koko loppuelämän. Sinäkin pääset, usko siihen.
Mä kannatan kans sitä ulos lähtemistä vaikka et jaksaiskaan. Se auttaa vaikka sitä ei muutamalla ekalla kerralla huomaa.
Jos pystyt, lähde. Ja jos pystyt, älä ajattele kävelyn aikana itseäsi ollenkaan. Laske, montako koiraa tulee vastaan, katso näkyykö oravia ja lintuja. Yritä löytää iso puu ja outo kivi. Jos näet jonkun hassun tai oudon asian, bongaa se ja mieti sitä. Sitten kotiin ja peiton alle.
Oot tärkeä, oot ihana ja oot ainutlaatuinen. Löydät vielä paikkasi maailmassa, ja opit käsitteleen tunteitasi. Olet nuori vielä.
❤
Päätä päiväsi sillä kukaan ei jaksa valitustasi.
Mitä helvettiä! Älä sitten elä jos ei elämä kiinnosta, äläkä sillä muita ihmisiä rasita.
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista. Ite pääsin noista tunteista eroon ja tiedän monta muuta jotka pääsi myös.
Teeskentely ja itsensä kasassapitämisyritykset ei vaan auta. P askanlänkyttäjien mielipiteistä ei tarvii piitata, ja sun läheiset ei sua polje alas.Hae apua, tosi harva pystyy ite näkeen muuta kuin sen, että nyt on liian paha olo ja liian yksin tunteidensa kanssa. Ne on oikeasti vain tunteita, ja niitä oppii käsittelemään. Oot nuori vielä.
Onko sulla ketään läjeistä jonka kanssa uskaltaisit puhua? Jos ei, niin se auttava puhelin on hyvä vaihtoehto.
Pääsin masennuksesta ja ahdistuksesta eroon, vaikka luulin että se kestää koko loppuelämän. Sinäkin pääset, usko siihen.
Mä kannatan kans sitä ulos lähtemistä vaikka et jaksaiskaan. Se auttaa vaikka sitä ei muutamalla ekalla kerralla huomaa.
Nämä lässyn lässyn konstit on se varmaan tuo elämäänsä kyllästynyt ja
Kokeillut moneen kertaan ennen kuin on elämäänsä todella kyllästynyt. Ei löydä parisuhdetta eikä pysty itseään muuttamaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja eikä saa olla itsekäs. Narsistinen ihminen jää yksin kun se ei ota huomioon muuta kuin itsensä. Paljonko on yksinäisiä ihmisiä nykyään kun ne ovat luonnevikaisia ja kykenemättömiä ottamaan huomioon muita ihmisiä. Aivan järkyttäviä vaatimuksia muilta vaaditaan mutta itse ei ei muututa eikä tinkitä mistään. Toisen ihmisen pitää olla sitä tai tätä tai tietyn näköinen. Eikö voisi luonne viastaan vähän tinkiä ettei hae ihan utopistista parisuhdetta jota ei ole olemassakaan. Näkee omat viatkin eikä vain toisten ihmisten. Mitä tunnen yksin eläjiä niin ne kuvittelevat olevansa täydellisiä ja ihmettelevät ettei kumppania löydy. Mistähän se johtuu?
Jos pystyt, lähde. Ja jos pystyt, älä ajattele kävelyn aikana itseäsi ollenkaan. Laske, montako koiraa tulee vastaan, katso näkyykö oravia ja lintuja. Yritä löytää iso puu ja outo kivi. Jos näet jonkun hassun tai oudon asian, bongaa se ja mieti sitä. Sitten kotiin ja peiton alle.
Oot tärkeä, oot ihana ja oot ainutlaatuinen. Löydät vielä paikkasi maailmassa, ja opit käsitteleen tunteitasi. Olet nuori vielä.
❤
Nämä lässyn lässyn konstit on se varmaan tuo elämäänsä kyllästynyt ja
Kokeillut moneen kertaan ennen kuin on elämäänsä todella kyllästynyt. Ei löydä parisuhdetta eikä pysty itseään muuttamaan. Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja eikä saa olla itsekäs. Narsistinen ihminen jää yksin kun se ei ota huomioon muuta kuin itsensä. Paljonko on yksinäisiä ihmisiä nykyään kun ne ovat luonnevikaisia ja kykenemättömiä ottamaan huomioon muita ihmisiä. Aivan järkyttäviä vaatimuksia muilta vaaditaan mutta itse ei ei muututa eikä tinkitä mistään. Toisen ihmisen pitää olla sitä tai tätä tai tietyn näköinen. Eikö voisi luonne viastaan vähän tinkiä ettei hae ihan utopistista parisuhdetta jota ei ole olemassakaan. Näkee omat viatkin eikä vain toisten ihmisten. Mitä tunnen yksin eläjiä niin ne kuvittelevat olevansa täydellisiä ja ihmettelevät ettei kumppania löydy. Mistähän se johtuu?
Sama. Mä en jaksa enää edes käydä lenkillä ja poden siitäkin syyllisyyttä.