Luurangon ottaminen kaapista

Ei kuitenkaan omaa luurankoa, vaan kumppanin luuranko.

Miten siis toimisitte, jos teitä vaivaisi jokin menneisyyden asia niin, ettei se lähde mielestä mitenkään enää? Silloinhan asia pitäisi käsitellä.

Asia ei olisi oma, vaan sellainen joka koskee kumppanin elämää.

Ehkä menneisyyttä ei pitäisi penkoa, mutta jos ei pysty oikein omaakaan päänsisäistä elämäänsä jatkamaan ennenkuin asia on selvitetty?

Asia voisi tässä nyt hypoteettisesti kertoen olla esim. exän pettäminen, jonkin suuren asian kertomatta jättäminen tai peittely, tai vaikkapa jokin väärä ratkaisu josta on nykyisellekin kumppanille koitunut haittaa.
Se ei siis ole oikeasti mikään näistä, vaan jokin muu elämäntapahtuma, joka vaivaa tätä nykyistä.

Toisen "salaisuus" on ihan yhtä kuluttava, kuin omakin salaisuus. Pitkässä suhteessa ne kai pitäisi perata.

Onkohan asian esille ottaminen tuhoon tuomittua, kun asiaa ei siis koskaan ennen ole yhdessä käsitelty eikä kumppani edes tiedä, että nykyisensä on tietoinen asiasta?

Äh, vaikeasti muotoiltu, mutta vaikea on asiakin.

Onko mielestänne puolison saatava mielenrauha ja onko hänellä oikeus ottaa esiin asia, jota hän ei itse ole ollut tekemässä?