Ekstremeurheilijat kenties kuolevat lajinsa parissa, mutta tehdessään sitä mitä rakastavat.
Joten se on silleen hyvä juttu, eikä haittaa, vaikka nyt hieman kuoleekin.
Mutta entä jos parikymppinen ekstremeurheilija halvaantuu loppuiäkseen, onko se silloin sen arvoista?
Entä esim. narkomaani. Eiko voi aivan yhtä hyvin sanoa, että hän veti överit tehdessään sitä mitä rakasti yli kaiken, joten se oli sen arvoista?
Kommentit (5)
Olisihan siinä hyviä juttuja mediaan.
Heroinisti Marko Liikasen puolisoa ja lapsia lohduttaa se, että Marko kuoli harrastaessaan sitä mikä sai hänen elämänsä maistumaan elämältä.
Ihmiset ovat erilaisia, pitäiskö jonkun elää kuolettavassa tylsyydessä koska suurin osa niin tekee (ja ei se suurimmalle osalle ole tylsyyttä)?
Eihän kaikilta lähde edes henki, mut hei loppu elämä muiden hoidettavana voi olla kivaakin.
Kaikilla tuontyyppisillä latteuksilla hyvitellään vain läheisten ja kavereiden tunteita eikä mitään muuta. Ei siinä mitään pahaa sinänsä, ihan inhimillistä.