Anna Puun elämä

Omasta elämästäni saisi nyyhkytarinan kaikkine vastoinkäymisineen, mutta on myös hyviä ja positiivisia, elämää kannattelevia asioita. Kyse on elämänasenteesta. Katkeruus ja kyynisyys ei kaunista ketään, vastenmielistä kateellisuutta.

tai jotain muuta minkä nyt sivuutti lyhyellä maininnalla? Luulisi olevan mukava tietää, että nykypäivänä on olemassa vielä perheitä, joissa vanhemmat ovat naimisissa keskenään ja ovat onnistuneet kasvattamkaan kolme lasta ja samalla luoneet uraa. Tätähän aina kaikki tuntuvat haaveilevan!

ja erosi tehtävästä viime syksynä.



Anna on 27 ja siitä 11 vuotta pois niin Anna on ollut 15 vuotias kun äitinsä tuli kaupunginjohtajaksi.



Jos oli lellikki ennen sitä ei johtunut kaupunginjohtajuudesta, toki oli kaupungin sihteeri johtajuuttaan ennen.



Törkeen helppoo on tytöllä ollut. Ei ainakaan taloudellisia huolia kun kotona kaksi kovapalkkaista vanhempaa.

opettajan lellikki on luokkatovereidensa joukossa? Hän ohitti tuon lyhyellä maininnalla että open lellikin osa ei ole se kaikista helpoin, ei märehtinyt sitä sen enempää mutta jokainen ehkä voi kuvitella mitä se pitää sisällään.

Mutta en ymmärrä mitä se on minulta pois, vaikka Annalla onkin ollut hyvin "helppo" elämä. Se on vain mukava juttu, että edes yksi saa vähän helpomman elämän. Pitäisikö meidän kaikkien nyt toivoa vastoinkäymisiä Annalle? Millä tavalla se helpottaisi meidän elämää jos Annalle nyt tapahtuisi jotain hirveää?



Se on kuitenkin aika lailla luonnonlaki, että jossain vaiheessa itse kullekin niitä vaikeuksia tulee, joku läheinen kuolee jne. mutta en ymmärrä miksi pitäisi melkein toivoa jollekin tuntemattomalle näitä vaikeuksia. Varsinkin kun Anna ei ole mitään pahaa tehnyt, ymmärrän, että jos jollekin murhaajalle tai pedofiilille toivoo vaikeuksia, mutta että tavalliselle, hyväntahtoiselle ihmiselle, sitä en ymmärrä ollenkaan.

joku Anna Puu?

mä oon seurustellu sen miehen kanssa ja se on surkea sängyssä. Sillä on suuria ongelmia sen suhteen. Jotein edes...

ja vanhempien urakehitystä.

Mutta kuka on Anna Puustjärvi, selväksi tuli kuka on Anna Puu

tässä maailmassa ihan riittävästi kurjuutta löytyy, ihan mielelläni luen juttua ihmisestä, jonka elämässä menee hyvin. Ja joka osaa olla siitä kiitollinen. Siirtykää sinne Alibi-osastolle, jos toi yököttää. Sieltäpä sitä suomalaista todellisuutta sitten löytyy oikein kunnolla. Mun mielestä haaveiden toteutuminen on myös asenne kysymys, jääkö tosiaan ruikuttamaan vastoinkäymisistä, vai pääseekö niistä yli. Ja en nyt todellakaan tarkoita mitään suurta, sairautta tai kuolemaa, ne ovat asia erikseen.

vastenmielisen helppo elämä.

jalostaako se kärsimys jotenkin?? Jos jalostaa, niin tällä palstalla kukaan ei ole kyllä kärsinyt yhtään.

Useimmiten tällaiset minä-muotoisetkin jutut kirjoittaa toimittaja. Tässäkin on merkintä: Teksti: Kirsikka Otsamo.

Asiaa mutkistaa se, että jutun alussa puhutaan Anna Puun kirjeestä lukijoille. Siinä tapauksessa kyllä tekstin tekijäksi olisi pitänyt merkitä hänet itse. Harmillinen moka toimitukselta. Kyllä jutussa pitäisi selkeästi ilmaista kirjoittaja, eikä hämätä ihmisiä tällä tavalla.

Minä luulen, että juttu poikkeaa totutuista julkkisjutuista, koska hän teki tekstin itse. Minusta juttu oli positiivinen, ja ei-ammattilaisen tekemäksi aika hyvä.

minusta se oli kivan suorapuheinen, reilu ja rehellinen juttu, oikein hieno.

onnellista lapsuutta.

vastenmielisen helppo elämä.

mutta niin se vain on, eikä se ole minulta pois, että jollakin on tosi helppoa ja itselle on kasaantunut hirveästi surua.

vastenmielisen helppo elämä.

toiset eivät tavoita koskaan onnea vaikka yrittäisivät elämässä vilpittömästi kaikkensa ja toisille se tarjotaan kaikki mahdollisuudet jo alusta saakka ilman ponnisteluja. Sitten nämä joita elämä on kohdellut silkkihansikkain alkavat aikuisina jaella ylemmyydentunnossaan neuvoja kuinka asiat järjestyvät "kun sä itte kieltäydyt asioista joista et tykkää" "kun irtisanoudut työstä joka alkaa tökkiä" "kun luotat sun intuition viisauteen" jne. jne. SE on vastenmielistä.

Mun mielestä toi juttu oli kiva, vaikka en yhtän aiemmin tiennyt tuollaisesta laulajasta enkä varmaan tuli sen musiikkia koskaan kuuntelemaankaan.

toiset eivät tavoita koskaan onnea vaikka yrittäisivät elämässä vilpittömästi kaikkensa ja toisille se tarjotaan kaikki mahdollisuudet jo alusta saakka ilman ponnisteluja. Sitten nämä joita elämä on kohdellut silkkihansikkain alkavat aikuisina jaella ylemmyydentunnossaan neuvoja kuinka asiat järjestyvät "kun sä itte kieltäydyt asioista joista et tykkää" "kun irtisanoudut työstä joka alkaa tökkiä" "kun luotat sun intuition viisauteen" jne. jne. SE on vastenmielistä.

ollut ja ponnisteluja! Ei mitään silkkihansikkaita tai alusta saakka mahdollisuuksia.

Vastenmielistä on esim. työhönsä kyllästynyt ruikuttava ihminen joka kuitenkaan ei saa tehtyä asialle mitään toinen toistaan typerämpään tekosyyhyn vedoten. Aivan kuin elämä vain kuljettaisi meitä eteenpäin ilman, että siihen voisi itse mitenkään vaikuttaa. Kyllä silloin on aiheellista sanoa, että "...kun irtisanoudut työstä joka alkaa tökkiä."

Sairastuminen on asia erikseen tai esim. onnettomuus.

jonka suurin kohdattu suru on, että kaverin koira meinasi kuolla.