Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka ei olisi hyötynyt terapiasta?
05.01.2021 |
Mulla on vahva epäilys siitä että oma terapeuttini (kognitiivinen) ei joko ole ammatillisesti ajan tasalla tai sitten hän ei ymmärrä minua. Vähän vaikea vaihtaa uuteen, sillä hän oli kaupunkini ainoa, jonka vastaanotolle pääsi. Tuntuu että kehitys junnaa paikallaan, eikä hän anna konkreettisia neuvoja vaikka tiedän että suurin osa toipumisesta lähtee itestäni. Vaikea selittää enkä haluakaan kertoa täällä kaikkea.
Kommentit (19)
En ole hyötynyt, mulla auttaa vaan lääkkeet (aina ei nekään, nytkin saikulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siitä terapiasta kaikki hyödy. Pitää olla otollinen ongelma, mahdollisuuksia tehdä valintoja ja silloinkin terapeutti voi olla halutessaan vain täysin hiljaa. Voitte sitten vaikka yhdessä reflektoida terapeutin passiivisuuden aiheuttamia tunteita ja toivoa että se johtaa johonkin.
Autismin kirjoa ei ymmärrä edes psykiatrit. Aina jankataan että ongelmat johtuvat jostain koteloituneesta traumasta. Mulla dg asperger-piirteet ja estynyt persoona (joka kyllä liittyy omalla kohdalla aspergeriin).
Jotakin hyötyä oli varmasti, mutta kyllähän ne olennaiset lauseet olisi saatu tiivistettyä yhteen käyntikertaan kahden vuoden sijasta. Liian kallista self helppiä oli.
Kävin 2x 3vuotta, kahdella eri terapeutilla, enkä hyötynyt mitään. Eivät tunnistaneet aika oppikirjamaisesti esiintyvää häiriötäni, ja terapia loppupeleissä vain pahensi asiaa.
Vointini huonontuessa lääkärini sai minut vielä suostuteltua kokeilemaan kerran terapiaa. Ja se kannatti! Tästä viimeisestä olen hyötytynyt ihan älyttömästi, vaikka olinkin jo menettänyt uskoni koko terapiaan. Eli riippuu ihan älyttömästi terapeutista, ja ihan henkilökemioista toimiiko terapia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2x 3vuotta, kahdella eri terapeutilla, enkä hyötynyt mitään. Eivät tunnistaneet aika oppikirjamaisesti esiintyvää häiriötäni, ja terapia loppupeleissä vain pahensi asiaa.
Vointini huonontuessa lääkärini sai minut vielä suostuteltua kokeilemaan kerran terapiaa. Ja se kannatti! Tästä viimeisestä olen hyötytynyt ihan älyttömästi, vaikka olinkin jo menettänyt uskoni koko terapiaan. Eli riippuu ihan älyttömästi terapeutista, ja ihan henkilökemioista toimiiko terapia vai ei.
Anna mä arvaan: oot naisassi... Meitä ei tunnu tunnistavan ja auttavan kukaan! Terapia on pahentanut minunkin oloani. En kestänyt sitä kuinka vanhempiani syyllistettiin ongelmistani. Kaikki perseilyni ja omituinen mielenkiinnonkohteeni johtui kuulemma heidän harjoittamasta laiminlyönnistä. Kerran multa udeltiin että "eikai sun äitis ole alkoholisti ja jos on niin myönnä se, alkoholistien lapset käyttäytyvät juuri kuin sinä". Olen assburger suoraan oppikirjasta , mutta mutta ei ole diagnosoitu kuin piirteitä ja 3 eri persoonallisuushäiriötä.
Puolen vuoden aikana terapeutti vaihtunut kolme kertaa, ajan saa max 1 kerta per kuukausi. Tämä siis Helsingissä julkisella psyk polilla. En koe hyötyneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin 2 vuotta psykodynaamisessa psykoterapiassa ja en hyötynyt juurikaan, terapeutti vaikutti melko välinpitämättömältä ja henkilökemiamme eivät toimineet...Rahaa ei ollut vaihtaa terapeuttia (olin tuolloin työttömänä) joten pakon edessä kävin tuolla epäsopivalla ja lopulta terapia keskeytyi. Sairastuin ahdistuneisuushäiriöön terapian aikana ja tätä ei terapeutti ymmärtänyt, sain traumoja ja päätin, etten enää koskaan mene terapiaan, ainakaan psykodynaamiseen!
Vierailija kirjoitti:
Puolen vuoden aikana terapeutti vaihtunut kolme kertaa, ajan saa max 1 kerta per kuukausi. Tämä siis Helsingissä julkisella psyk polilla. En koe hyötyneeni.
Tulen vähän saivartelemaan, mutta tuo ei ole sitä varsinaista terapiaa. Oikea kuntoutusterapia on vähintään viikoittaista. Julkisen puolen psykiatriset poliklinikat tarjoavat näitä "mitä kuuluu?" -keskusteluita jonkun psykologin tai sairaanhoitajan kanssa, mutta oikeaa terapiaa se ei ole. Kannattaa alkaa hakeutua oikeaan kuntoutusterapiaan, ei tuo kerran kuukaudessa lätinä auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin 2 vuotta psykodynaamisessa psykoterapiassa ja en hyötynyt juurikaan, terapeutti vaikutti melko välinpitämättömältä ja henkilökemiamme eivät toimineet...Rahaa ei ollut vaihtaa terapeuttia (olin tuolloin työttömänä) joten pakon edessä kävin tuolla epäsopivalla ja lopulta terapia keskeytyi. Sairastuin ahdistuneisuushäiriöön terapian aikana ja tätä ei terapeutti ymmärtänyt, sain traumoja ja päätin, etten enää koskaan mene terapiaan, ainakaan psykodynaamiseen!
Sinun olisi pitänyt ennen terapian aloittamista käydä useammalla terapeutilla ja valita niistä sopivin vaikka se vähän maksaakin.
Terapia on pelkkää rahan kantamista kaivoon. Menneisiin ei saa jäädä rypemään, vaan ne pitää vaan yrittää unohtaa ja tehdä nykyhetkestä elämisen arvoinen. Säännöllinen elämänrytmi, työ tai joku muu tehtävä, missä on hyödyllinen ja joku läheinen ihmissuhde auttaa. Lääkitys myös, jos mielialassa on ongelmia. Elämältä ei myöskään pidä odottaa liikoja, aika monelle elämä on tasaista puurtamista viikosta toiseen ja mitään ihmeellistä ei koskaan tapahdu. Tylsyyden sietämään oppiminen on myös tärkeää ja se, että oppii piristämään itse itseään, esim. lukemalla tai liikkumalla luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus terapiasta ei ole tarpeeksi hyötyä kun terapeutti ei ole oikea. Olen tällä hetkellä toista kertaa elämässäni kolmen vuoden terapiajaksolla (kelan kuntoutuspsykoterapia). Tämä terapeuttini on valtavan hyvä. Hän kuuntelee (aidosti), kommentoi, tekee lisäkysymyksiä ja ohjaa keskustelua. Itse kuitenkin saan vaikuttaa siihen, mistä puhumme ja koen että voin olla aito ja avoin hänen kanssaan. Olen käynyt terapiassa nyt puoli vuotta ja huomaan siitä nyt jo olleen apua. Oikean terapeutin löytyminen oli tosi iso asia. Kävin kahdella eri terapeutilla kun etsin terapeuttia, ja tämä tuntui oikealta (kävin kahdella haastattelukäynnillä kummankin terapeutin luona).
Aikaisemmin kävin terapiassa n. 15 vuotta sitten. Terapia jatkui nelisen vuotta. Tämä terapeutti oli erilainen, kuunteli kyllä, mutta ei juurikaan kommentoinut. Välillä kysyi jotain, mutta aika lailla olin omillani. Koin jonkin verran hyötyväni, mutta se turhautti että hän oli niin passiivinen. Nyt ymmärrän että terapeutti oli minulle väärä ja myös terapeutin olisi pitänyt ottaa asia puheeksi.
Eli kannattaa ap vaihtaa terapeuttia.
Huomaathan ap että tämä keskustelu kerää lähinnä hymistelyä ja kannatusta niiltä joilla on huonoa kokemusta terapiasta. Psykoterapia on tutkitusti vaikuttava hoitomuoto. Terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus on kuitenkin ensisijaisen tärkeää hoidon onnistunisessa. Jos se ei toimi niin terapian vaikutukset eivät ole suuret tai siitä voi olla jopa haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin terapiassa jokusen vuoden - terapia aiheutti vahinkoa. Vuosien jälkeenkin luottamus terveydenhuoltoa kohtaan vähäinen erityisesti sen vuoksi miten asiaan suhtauduttiin kun otin hoitotahoon yhteyttä ja kerroin että ei mene asiallisesti hoito.
Se on jännä, että voidaan todeta että leikkaus epäonnistuu ja potilaalle tuli toimenpiteestä haittaa loppuelämäksi, mutta terapiasta tätä ei sovi ääneen sanoa.
Olen käynyt 2 vuotta Kelan kuntoutusterapiaa, ja vaikutus oli lähinnä se että asiat jotka kykyenin ennen hoitamaan eivät hoidu enää. Olen masentunut ja ärtynyt koko ajan.
Terapiassa käyminen eristi minut ystävistäni, minulla ei ollut jaksamista seurustella ihmisten kanssa terapoinnin lisäksi. Sinänsä oli ihan hyvä koska olin jumissa elämäntilanteessa joka ei minulle sopinut - mutta eipä tämä muutos nykyiseen ole kuin liike ojasta allikkoon.
Nykyään näen tilanteeni ja ympäröivän todemlisuuden hyvin realistisesti, mutta olen sillä kannalla että aiempi harhainen myönteisyys voisi olla elämän kestämisen kannalta parempi asia.
Tkl kirjoitti:
Kävin terapiassa jokusen vuoden - terapia aiheutti vahinkoa. Vuosien jälkeenkin luottamus terveydenhuoltoa kohtaan vähäinen erityisesti sen vuoksi miten asiaan suhtauduttiin kun otin hoitotahoon yhteyttä ja kerroin että ei mene asiallisesti hoito.
Se on jännä, että voidaan todeta että leikkaus epäonnistuu ja potilaalle tuli toimenpiteestä haittaa loppuelämäksi, mutta terapiasta tätä ei sovi ääneen sanoa.
Ei ole millään lailla itsestäänselvyys, että myönnettäisiin, että jostain leikkauksesta tulee haittaa loppuelämäksi. Itse olen sellaisen uhri
Kun olin 16-17 niin asioitani leviteltiin eteenpäin ja soitettiin jopa kotiin asti. Äitini suuttui tästä, huusi mulle vaikka kyse oli väärinkäsityksestä. Terapeutti oli väännellyt sanojani äidilleni. Meni luotto, en puhunut enää kellekään ja ikää on nykyisin 30. Kivat patoutumat..
Vierailija kirjoitti:
Huomaathan ap että tämä keskustelu kerää lähinnä hymistelyä ja kannatusta niiltä joilla on huonoa kokemusta terapiasta. Psykoterapia on tutkitusti vaikuttava hoitomuoto. Terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus on kuitenkin ensisijaisen tärkeää hoidon onnistunisessa. Jos se ei toimi niin terapian vaikutukset eivät ole suuret tai siitä voi olla jopa haittaa.
Sinunko pitäisi saada kontrolloida, millaisia vastauksia ap haluaa saada ja saa?
No ei nyt varmasti ole ihan niin, että en ole hyötynyt LAINKAAN omasta terapiastani, mutta en kyllä siellä saanut mitään valtavia ahaa-elämyksiä. Kävin siellä aika turhaan. Osittain omaa syytäni, mutta kyllä mielestäni ammattilaisella olisi ollut ehkä jotain paukkuja ohjata terapiaa johonkin suuntaan tai ohjata mut jollekulle toiselle terapeutille.
Kävin 3 vuotta, enkä muista juuri ainoatakaan keskustelua, jota olisin terapeuttini kanssa käynyt, enkä usko, että hän tunsi mua ollenkaan.