Olltiinko teillä tarkkoina lapsena karkkipäivistä yms?

Ei, meillä sai syödä karkkia ja herkkuja vähän miten huvitti.

Ei meillä ollut karkkipäivää.

Äitini oli hammaslääkäri. Ainoa ehto oli, ettei tikkareita saa olla.

Minä en ensin saanut koskaan karkkia. Sitten luin jostain kirjasta, että lapsilla on karkkipäivä ja aloin vaatia sitä itselleni. Siihen suostuttiin. Se oli lauantai. Oltiin todella tarkkoja, ettei muina päivinä saanut syödä yhtään ainoaa karkkia, vaikka sellaisen olisi jostain saanut.

Ei meillä välitetty yhtään mistään.

Ei, mutta sain ekan kerran karkkia vasta kouluiässä. Enkä tykännyt siitä ollenkaan.

Ei oltu. Ei ollut karkkipäivää, enkä sellaista vaatinut. Karkkia oli satunnaisesti.

Ei oltu tarkkoja, mutta ei meillä ollutkaan karkkia kaapissa. Tai muitakaan herkkuja.

Mitä tuo yms. tarkoittaa?

Ei ollut mitään karkkipäiviä, eikä ole omassa perheessä, kun uskon, että kielletty hedelmä kouluttaa eniten ja näin on ollut kautta historian. Mites kävi kieltolaille?

Meillä on makeisia, suklaata, keksiä yms. aina kaikkien saatavilla ja jokainen, myös lapset saavat niitä ottaa vapaasti.

Nytkin vielä joulun aikaisia suklaata ja makeisia löytyy ruokailuryhmän hyllyltä, mutta ihan rauhassa saavat olla.

Ja syödään, myös lapset tosi vähän makeeta.

Meillä oli lauantaisin karkkipäivä, ensin siivottiin ja sitten saatiin 5 markkaa ja käytiin kioskilla ostamassa irtokarkkeja. Jos karkkeja oli jäljellä lauantai-iltana, se otettiin talteen ja sai takaisin seuraavana lauantaina.

Me saatiin juoda limpparia vaan lauantaisin saunan jälkeen ja synttäreillä tai muuna juhlana. Karkkeja ja muita herkkuja koski sama sääntö.

Oon syntynyt 1980

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta sain ekan kerran karkkia vasta kouluiässä. Enkä tykännyt siitä ollenkaan.

Tykkäätkö karkeista nyt?

Ei meillä ollut karkkipäivää eikä muutenkaan karkkeja kotona. Jos saimme jostain rahaa, saimme itse ostaa karkkimme ja syödä ne milloin tahdoimme. Lauantaisin leivottiin pullaa ja joskus jotain muuta makeaa. Näin 70-luvulla. Olin kyllä jostain kuullut tai lukenut karkkipäivästä, mutta ei meillä siihen mitenkään reagoitu. Karkkia sai niin harvoin, ettei sitä pidetty ongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu. Ei ollut karkkipäivää, enkä sellaista vaatinut. Karkkia oli satunnaisesti.

Miksi lapsi vaatisi karkkipäivää? Sehän on rajoitus, eikä etu. Meillä oli karkkipäivä. En kyllä läheskään joka viikko ostanut silloin karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oltu. Ei ollut karkkipäivää, enkä sellaista vaatinut. Karkkia oli satunnaisesti.

Miksi lapsi vaatisi karkkipäivää? Sehän on rajoitus, eikä etu. Meillä oli karkkipäivä. En kyllä läheskään joka viikko ostanut silloin karkkia.

Olisihan se ollut valtava etu. Karkkia joka viikko! Lapsuudessani ei karkkia syöty. Joskus vanhat sukulaitädit tarjosivat jotain pahoja karkkeja kuten Pectuksia (yhden sai ottaa). Jouluna oli tarjolla edellisen vuoden suklaita, jotka olivat kovia ja menneet valkoisiksi. Yläasteella jotkut kaverit ostivat kioskilta irtokarkkeja markalla tai kahdella.

Olin aikuinen, kun tajusin, että jotkut syövät karkkia enemmän kuin yksi tai kaksi karkkia kerrallaan. Ja tästäkin ymmärryksestä meni useampi vuosi kun tajusin, että monikin aikuinen syö karkkia ihan reilusti. Se tuntuu minusta edelleen jotenkin kummalliselta. En miellä karkkeja aikuisten herkuiksi, enkä oikein tajua miksi joku söisi niitä montaa kerrallaan.

N75

Ei ollut karkkipäivää meillä 90-luvulla. Satunnaisesti ostettiin kotiin karkkia, ei läheskään joka viikko. Useammin saatiin karkkeja sukulaisilta ja naapureilta, mutta se oli pari kolme makeista per nuppi. Lauantaisin saatiin pieni pullo limsaa saunan jälkeen. Popcorneja ja sipsejä oli tarjolla vaan synttäreillä. Pullaa ja leivonnaisia meillä kyllä oli melkein aina.

Meillä oli tiukka kuri karkin suhteen, ja sitä saikin vain lauantaisin. Tämä johti siihen, että varastin karkkia lähes päivittäin. En jäänyt koskaan kiinni.