Lue keskustelun säännöt.
Ammatillinen kriisi ja itsen kuulostelua
03.01.2021 |
Luen "Neurotypical" sivustoa jossa kuvaillaan kuinka autismin spektrumin perheenjasenten kanssa elama on helvett...
Minulla on toiden kanssa kriisi, tyoskentelen ihmisten kanssa ja pidan tyostani, kuitenkin toita voisi olla enemman ja olenkin valitettavasti ajatumassa syvemmalle itse-epailyjen valtaan. Valitettavasti minulla ei ole varaa ja olen kaukana tyonohjaajastani.
Onko todella niin etta herkkyytta puuttuu ja se on totta etta joskus varmaankin puuttuu, mutta ei aina, ja joka tapauksessa minulla on muita vahvuuksia tai ehka ei sittenkaan koska suoruutta on ehka liikaakin.
Olen tehnyt viimeiset vuoden kovasti toita saadakseni jalansijaa, nimea ja referensseja yhteisossani ja lisaa asiakkaita, mutta kuinka pitkaan kyse on koronasta kun toisilla on jonotuslistat.
Olen ollut nyt kuukausia valmis panemaan pillit pussiin ja muuttamaan jonnekin hornan kuuseen, koska tyo oli henkireika ja koin onnistumista ja saan hyvaa palautettakin (mutta epailen sitakin etta ehka asiakaat kiittavat hyvasta yrityksesta koska se kylla nakyy etta olen taysilla mukana ja minulla on intohimo alaani) mutta nyt kun luin taas etta kun aspergerien kanssa on vaikea kohdata ja tulla nahdyksi jne niin tuntuu etta menee usko itsee ja osaamiseen.
On totta etta minulla on paljon rajallisuutta mutta olen oppinut tahan myohaiseen keski-ikaan monia taitoja ja omat kokemukseni auttavat ymmartamaan toisten pulmia ja ongelmia koska ne kaikki nayttaytyvat pienemmilta kuin omani jotka olen joutunut kohtaamaan ja paasemaan niista yli.
Osa minua haluaisin vain vetaytya jonnekin ja keskittya omaan hyvinvointiin viimeinkin nain elakeikaa lahestyessa, mutta miten ansiot ja ennen kaikkea se mita minulla on annettavana.
Olen myos uupunut asiakkaisiin (olen Suomen ulkopuolella, jossa ei ole tapana puhua "ongelmista") jotka tulevat puhumaan ongelmistaan 20 vuotta ensin oireiltuaan ja odottavat nopeaa uudistumista, joten olen myos turhautunut tyohon.
Kuinka te muut mahdollisesti olette paasseet yli riittamattomyyden tunteista ja itse-epailyista? Olen yrittaja, joten sapattivaapaa on haastellinen toteuttaa.
Kommentit (3)
AP:
Olet oikeassa. Aion ehdottaa Zoom tapaamisia.
Olen saanut diagnoosin vasta aivan pari vuotta sitten.
Jos olisin heikosti selviytyva, en olisi luonut uraa ihmisten parissa varmaankaan, ja varsinkin koska olen yrittaja. En halua selitella, mutta kuten tiedetaan jokainen on omamanlaisensa spektrumilla ja minulla on monenlaista lahjakkuutta jonka avulla olen ansainnut hyvin, tama ihmisten kanssa tyoskentely on ollut suurimman osan elamaa ja uskon etta ihmiset eivat hakeutuisi jos eivat kokisi saavansa apua ja kohtaamista.
Totta etta kuulostaa asenteelliselta kun puhun tai vertaan omiin kokemuksiini, en ehka ihan mutoillut tata oikealla tavalla. En ajattele olevani muita parempi. Ajattelen etta minulla on koulutuksen lisaksi laaja elamankokemus, josta on ihan selvasti ollut paljon apua tyossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet ihmistyötä niin todellakin tarvitset koko ajan työnohjauksen. Välimatka on huono tekosyy kun voitte tavata zoomissa. Miksi asbergerit etsiytyy usein esim sodiaalialalle, osaatko vastata siihen? Vaikka ei ole kykyä kuunnella ja kohdata toista ihmistä? Onko se halua osoittaa, että kylläpäs pystyn? Itse en hakeutuisi keskustelemaan asbergerin kanssa, koska nimenomaan hakisin kohtaamista enkä sitä, että se toinen on kokenut vielä pahempaa - toi on hirveän halveksuva asenne.