Onko ihan normaalia että 40-vuotiaana ei ole enää kummatkaan vanhemmat elossa?

On normaalia, ei ollut mullakaan elossa.

Apua toki tarvitset, miksei lasten isä tee osuuttaan? Törkeää. Tukiperhe?

On normaalia.

Mutta noi sun ajatuksesi eivät ole normaaleja, jos nyt näin voi sanoa. Hae apua masennukseen ja ajatuksiisi.

Tukiperhettä kaipaat tai tukihenkilöä.

Mene johonkin juttelemaan. Mene lääkäriin ja kerro tilanteesi. Hän osaa ohjata eteenpäin.

Voimia sinulle.

Pidä hyvää huolta itsestäsi. Olet tärkeä ja arvokas.

Kuulostat uupuneelta ja sitä kautta masentuneelta.

Seurakunta voisi myös olla hyvä paikka.

Ei varmastikaan kovin yleistä. Olen pahoillani puolestasi. Tukiperhettä kannattaa hakea ja apua masennukseen. Yritä myös rakentaa oma tukiverkostosi ystävistä. Tsemppiä ja jaksamista!

Menetin äitini hiljattain. Tuntuu todella oudolta, ikävä on suuri... Olen katkera. Miksi joilkakin on äiti vielä 60-vuotiainakin mutta minulta vietiin näin aikaisin?

Omani kuolivat ollessani 10 v. ja 22 v. 

Suosittelen hankkimaan apua pahaan oloosi. Mene psykologille nyt. Ja todellakin tarkoitan NYT.

Tekosyitä olla menemättä ei ole, jos olet huolissasi lapsistasi.

Ei todella ole niin valitettavaa kuin se onkin. On ihmisiä jotka ovat itse 70 kymppisiä ja edelleen molemmat vanhemmat sen ku vaa porskuttaa.

Itse olen 32v ja toinen vanhemmistani on jo kuollut. 

Mutta niinhan se on että ei elämässä mikään ole tasa-arvoista.

On normaalia mutta ei kovin tavallista. Hae lapsille tukiperhettä tai mll perhekummia. Meitä on muitakin joilla ollut ihan tuo sama tilanne paitsi ehkä ei ole siskoa ollut apuna muusta syystä. Uusi mies voisi olla hyvä idea kunhan saat masennuksen hoidettua.

Sama minulla. Valitettavasti molemmat olivat kuolleet jo ennen kuin täytin 40 vuotta. Äitini oli paras ystäväni ja tukeni elämässä. Häntä ikävöin ja kaipaan todella paljon. Hän oli ainut ihminen, jolle jaoin suruni ja huoleni. Ihan vain arkista jutteluakin kahvikupin ääressä kaipaa äärettömästi. Mitä enemmän oli rakkautta, sitä enemmän on myös kaipuuta.

Täytän tänä vuonna 40.

Menetin toisen vanhempani viime vuonna. Vanhemmat saaneet minut "varttuneella iällä", joten kauan sain häntäkin pitää elämässäni.

Ensin kai pitäisi määritellä sana "normaali".

Mun toinen vanhemmista kuoli kun olin 40v, mutta toinen elää vielä (olen nyt 46v). Tuttuni on 27v ja hänen toinen vanhempansa kuoli ja toisella on parantumaton syöpä, pitkälle levinnyt. Eihän se tavallista ole, että menettää molemmat vanhempansa ennen 40v, mutta kuolema sinänsä on normaalia. Kuulostaa siltä, että tarvitset apua. Käänny neuvolan puoleen.

26v. jäin orvoksi. Vanhempani olivat iäkkäitä. Olin omaishoitajanakin, kotona saivat olla toiveensa mukaan kuolemaansa saakka.

Olet selvästi joutunut kantamaan liian paljon yksin. On ymmärrettävää että kaipaat apua vanhemmiltasi. Voit silti saada apua muualta ja sitä kannattaa hakea.

Useilla vanhemmat ovat tuossa vaiheessa vielä elossa, mutta ei tuo täysin tavatontakaan ole etenkin jos on iäkkäät vanhemmat.

Mun vanhemmat kuoli, kun olin 17 ja 29 v. mutta ei kai se tavallista ole. Tunnen kyllä oloni juurettomaksi ja yksinäiseksi vaikka olen jo 44 ja perheellinen. Olen kateellinen niille, kenellä on (hyvät) vanhemmat.

That´s the POINT

Sincc

Oma äitini menetti molemmat omat vanhempansa alle 40-vuotiaana - hän on jo vähän iäkkäämmille vanhemmille syntynyt "iltatähti", sisaruksiaan nuorempi.

Mutta sinulle sanon, niin kuin moni muukin, että hae apua. Apua itsellesi ja lapsillesi.

Lähes kaikkien ystävieni toinen vanhempi on kuollut ja olemme juuri yli 35 vuotiaita.