Mistä teidän iäkkäät vanhempanne puhuvat puhelimessa?
Ääh, olen ärsyyntynyt, kun mieluusti soittelen 75-vuotiaan äitini kanssa, mutta hän puhuu pulputtaa puhelun aikana kaikkien sukulaisten ja naapureidensa sairaudet ja lääkärikäynnit ja kodinkoneiden hajoamiset jne. Olen pikkuhiljaa tajunnut, että ehkä myös ne samat naapurit ja sukulaiset ovat saaneet kuulla myös kaikki meidän kuulumisemme.
Äitini ei ole ollut mikään juorukello, mutta mitä tämä nyt oikein on, onko koronan vuoksi kotonapysyttely saanut aikaan tällaisen, että vanhukset soittelee paljon ja muuta puhuttavaa ei ole, kuin toisten asioiden lörpöttely eteen päin.
Tein tänään testisoiton, en alkanut itse oma-aloitteisesti puhumaan mitään, kuuntelin vain ja kuulin toinen toisensa perään asioita, mitkä ei kyllä tippaakaan kiinnosta. Jonkun lääkärissäkäynti, toisen puhelimen hajoaminen jne. Kuuntelin 40 minuuttia hymähtäen väliin. Nyt en halua enää kertoa perheemme kuulumisia, koska olen tähän asti halunnut kertoa ne äidille, en koko suvulle ja vieraille ihmisille. Melkein itkettää koko asia.
Mitenköhän pitäisi toimia, onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (17)
Brexitistä, aktiivimalli kakkosesta, YLEn punavihreästä linjasta, Niinistön puheesta ja minusta. Eli kyselee, urkkii, varmistaa, haluaa mielipiteen jne.
Minulla ei ole mitään tietoa siitä, että veli perheineen oli uudenvuoden mummolassa, siitä minulle ei ole mainittu sanaakaan eikä siitä, että osti veljenpojalle melkein tonnin maksaneen puhelimen.
Ei välttämättä kerro teidän asioita.
Tämän taloyhtiön juorukello kertoo kaikkien muiden asiat, paitsi lastensa. Hän on siinä tarkka. Iäkäs on jo itse ja lapset viisikymppisiä. Olen tuntenut kauan.
Äitini , yli 80-v, puhuu tv-ohjelmista ja kerrostalonaapureiden autojen liikkeistä ja sisarusteni soitteluista, joita joskus tapahtuu. Ne asiat ovat hänen elämänsä sisältöä. Kerron perheeni asioista, että hänellä olisi muutakin mietittävää kuin tv-ohjelmat. Ystäviä hänellä ei ole. Se on pieni uhraus jos haluaa läheiselleen hyvää, että toimii hänen parhaakseen.
Itsestään puhuu, ja usein (tai no, oikeastaan aina) kaikki asiat on huonosti.
Yleensä katkerana valittaa elämästään, sairauksistaan tai ikävistä puhelinkeskustuleista sisatustensa kanssa. On katkera kun en ole käynyt auttamassa. Ei kysele mitä minulle kuuluu eikä itse soita.
Nyttemmin ei enää mistään, äiti kuoli kesällä ja oli sitä ennen vuosia dementoituneena hoitokodissa. Isä 93 vee on myös hoitokodissa dementoituneena.
Mutta sitä ennen juttelivat omat kuulumiset ja kysyivät meidän kuulumiset. Aika lyhyesti he juttelivat, koska ovat sikäli vanhan kansan kategoriaa, että puhelut ovat kalliita eikä luuriin jaaritella. Ostin äidille kännykän 2000-luvun alussa, mutta hän ei lukuisista yrityksistä huolimatta koskaan oppinut sitä kunnolla käyttämään, joten puhuivat lankapuhelimeen.
En nyt haluaisi liikaa huolestuttaa sinua ap, mutta tuo mainitsemasi ventovieraista jaarittelu ja kyvyttömyys vaieta yksityisasioista VOI hyvin olla myös dementian ensioire. Äitisi ei tajua, että hänelle kerrotaan asioita luottamuksella, ja unohtaa sen, että ko. tyypit ovat sinulle yhdentekeviä ja vieraita. Jos hänellä olisi henkinen kapasiteetti ihan entisenlaisenaa, tuskin hän tuolla lailla syytäisi niskaasi ventovieraiden sanomisia ja tekemisiä?
Kannattaa seurata tilannetta. Meillä meni tuosta pari vuotta ennen kuin äidillä diagnosoitiin Alzheimer.
Politiikasta, säästä, terveydestä, kuulumisista ja sukulaisista.
En tiedä. Ne ei soita juuri koskaan. Asiat hoidetaan tekstareilla tai sähköposteilla.
Vierailija kirjoitti:
Nyttemmin ei enää mistään, äiti kuoli kesällä ja oli sitä ennen vuosia dementoituneena hoitokodissa. Isä 93 vee on myös hoitokodissa dementoituneena.
Mutta sitä ennen juttelivat omat kuulumiset ja kysyivät meidän kuulumiset. Aika lyhyesti he juttelivat, koska ovat sikäli vanhan kansan kategoriaa, että puhelut ovat kalliita eikä luuriin jaaritella. Ostin äidille kännykän 2000-luvun alussa, mutta hän ei lukuisista yrityksistä huolimatta koskaan oppinut sitä kunnolla käyttämään, joten puhuivat lankapuhelimeen.
En nyt haluaisi liikaa huolestuttaa sinua ap, mutta tuo mainitsemasi ventovieraistnoa jaarittelu ja kyvyttömyys vaieta yksityisasioista VOI hyvin olla myös dementian ensioire. Äitisi ei tajua, että hänelle kerrotaan asioita luottamuksella, ja unohtaa sen, että ko. tyypit ovat sinulle yhdentekeviä ja vieraita. Jos hänellä olisi henkinen kapasiteetti ihan entisenlaisenaa, tuskin hän tuolla lailla syytäisi niskaasi ventovieraiden sanomisia ja tekemisiä?
Kannattaa seurata tilannetta. Meillä meni tuosta pari vuotta ennen kuin äidillä diagnosoitiin Alzheimer.
Kiitos viestistä. Ihan hyvä on herkällä korvalla kyllä näissä asioissa olla. Lähipiirissä samaa sairautta ollut ja merkkejä kyllä itsekin koko ajan vanhemmista kuulostelee. Tätä en varsinaisesti yhdistänyt alzhaimeriin, mutta ken tietää. Ap
Itsestään puhuu ja puolisosta. Lähinnä sairauksista. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän puhuu vain itsestään ja muiden asiat eivät jaksa enää kiinnostaa.
Puhumme elokuvista, kirjoista, musiikista ja ystävistä keitä hän on tavannut/ollut kontaktissa viimeaikoina. Mitä minulle kuuluu elämään ja niinpoispäin. Ei ikinä puuduta keskutella toistemme kanssa koska huumorintajua riittää.
Henkisesti virkeät ja terävät geenit suvussa.
Todellakin, samaa parillakin suvun vanhuksella, anopille ja äidilläni. Äitini nyt jonkunverran puhuu myös maailmantapahtumista, mutta molemmat puhuvat televisio-ohjelmista (en itse katso mitään niin nämä ovat äärimmäisen tylsää kuunneltavaa) ja itselleni tuntemattomista ihmisistä. Ja juurta jaksaen selitetään joku kauppareissu.
Huoh.
Ei ole kovin iäkkäitä vielä, piirun alle 70v. Isä kertoo mitä tulee telkkarista, mitä urheilua ja leffoja on nähnyt lähiaikoina ja mitä ruokaa laittaa tällä viikolla. Äiti kertoo käytännön asioita, kuten minä päivänä tapahtuu mitäkin.
Puhuu ja puhuu. Sitten sanoo yhtäkkiä noni heippa.
Samaa kuin ap:lla, olen alkanut rajoittaa omien yksityisempien asoiden kertomista. Hän kertoo ne kaikki yksityiskohtia myöten eteenpäin.
Äitini puhuu ensisijaisesti itsestään. Ja jos omasta elämästä ei löydy ammennettavaa, sitten kerrotaan ne naapurien ja sukulaisten vaivat ja lääkärikäynnit. Äitini puhelut ovat aina olleet uuvuttavia, sillä hän ei vaivaudu edes kysymään mitä mulle kuuluu saati kuuntelemaan mitä sanon, hän vain puhua pulputtaa taukoamatta itsestään.