kaksisuuntaista mielialahäiriöötä sairastava äiti vastailee hetken, mitä haluaisit kysyä?

Ikäsi ja lastesi iät?

Minkä ikäiset lapset?

Onko sulla huumetausta?

määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen himpun yli 30, lapset ala-asteella ja vauva.

Enimmän aikaan olen maaninen, puolen vuoden sykleissä.



Maanisessa vaiheessa saan oikeasti aikaan paljon, ei vain yrityksen tasolle. Siksi viehättävää, siksi pelottavaa.



Yrityselämässä meitä on paljon johtavissa asemissa.



Pahimpaan vaiheeseen auttaa valproaatti, Deprakine. Alkuaan epilepsialääke. Se estää aivojen säähköisiä aivopurkauksia.



Kiitos Ap:lle. Vakava asia.

Onko sullä työpaikkaa odottamassa?

määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

Kuka huolehtii lapsista silloin kun olet liian alamaissa?

Minkä ikäiset lapset?

Onko sulla huumetausta?

Minä huolehdin lapsista, ja jos olen todella alamaissa, mieheni ottaa suuremman vastuun. Lapset siis ala-asteella ja vauva. Ei ole huumetaustaa. En ole koskaan edes kokeillut.

ap

Jouduitko luopumaan lääkityksestä?

tavoitteena on työelämään pääsy. En vain oikein usko että se on mahdollista. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa. En koskaan oikein päässyt kiinni työelämään. Työelämäni on koostunut erilaista kesätöistä ja työharjoittelun pätkistä. Kaikki koulutkin ovat jääneet kesken, joten minulla ei ole ammattia, vain yo-paperit.

Onko sullä työpaikkaa odottamassa?

määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

ap

Ensimmäisen raskauden aikana minulla ei vielä ollut diagnoosia. Toisen lapsen kohdalla jätin yhteistyössä hoitavan lääkärini kanssa tasaavan lääkityksen (Deprakine) pois. Pärjäsin pelkällä mielialalääkkeellä. Raskauden ajat olen ollut tasapainoisempi kuin muuten, sillä tavalla raskaus sopii minulle ja tuntuu olevan luonnollinen olotila.

Miten raskausaikasi meni? Jouduitko luopumaan lääkityksestä?

ap

Olen myös kaksisuuntainen ja ala-asteikäisen äiti, jos haluaisit niin olisi kiva vaikka kirjoitella sähköposteja ja vaihtaa kokemuksia elämästä kaksisuuntaisena.

Erosimme kerran, minun aloitteestani. Olin tuolloin maaninen. Masentuneena e käsitä kuinka minua kukaan jaksaa. Rakastamme kuitenkin toisiamme. Olen sitoutunut hoitoon ja mieheni tukee siinä minua. Se että hoidan itseäni on yhdessäolomme perusta. Olen tehnyt miehelle selväksi että voi nakata minut ulos kodistamme jos joskus lopetan lääkkeideni syönnin ja sekoan. Ja toimittaa pakkohoitoon.

Olen kysynyt moneen moneen kertaa miten mies oikeasti kestää minua. Rakkautta se kuulemma on. Vaikeaa ja rasittavaa, mutta niin elämä kuulemma yleensä on.

miten miehesi jaksaa kanssasi?

ap

pistä sun s-postiosoite :)

Olen myös kaksisuuntainen ja ala-asteikäisen äiti, jos haluaisit niin olisi kiva vaikka kirjoitella sähköposteja ja vaihtaa kokemuksia elämästä kaksisuuntaisena.

ap

Tuonne voi kirjoitella kaikkea, jos tulee sellanen olo :)