Onko paha ongelma alkavassa suhteessa, jos huumorintajut ei kohtaa?

On. Ihmettelen miten olette ylipäätään kiinnostuneet toisistanne kun yhteinen huumorintaju on aika keskeinen asia. Tulee väärinymmärryksiä ja turhautumista jos ei huumori kohtaa ja tajua toista yhtään.

Jos huumorintajut eivät kohtaa, ei kannata jatkaa. Kaikki alkaa ärsyttää ennenpitkää ja voi tulla aika raivoisia riitoja ennen eroa.

Jos tarkoitat vain että esim. hän ei pidä sinun suosikkikomediasarjastasi, ei se välttämättä tarkoita että huumorintajunne olisivat täysin erilaiset, hän ei vain pidä sarjasta jostain syystä.

En tiedä, tapauskohtaista varmaan että onko se todella huono asia.

Mutta kyllä se kannattaa merkille panna ja miettiä asiaa juurta jaksaen. Mistä maailmankatsomuksellisesta/sivistys/arvomaailmaailmojen eroista johtuu, että toisen huumori ei uppoa? Onko toisen huumori itseään nostavaa toisten kustannuksella, onko se vihamielistä? Liian yksinkertaista? Tajuaako toinen huumorisi ilman alleviivaamista?

Nuo kaikki tulevat pitkässä suhteessa sitten vastaan jossain muussakin muodossa.

Meillä ei huumorintajut kohtaa. Mies ei tajua huumoriani vaikka rautalangasta vääntäisi, eikä sittenkään pidä sitä hauskana. Vastaavasti nauraa itse pieruille, saattaa vaikka ravintolassa pieraista ja ”vitsi” on se kun haju leviää ja muut huomaavat. Itseäni hävettää ja harmittaa. On kyllä muuten monin tavoin hyvä mies ja isä, mutta ei ”sielunkumppani”. En sitten tiedä, tarvitseeko ollakaan, kun on kumppani muuten.

Vierailija kirjoitti:

Jos huumorintajut eivät kohtaa, ei kannata jatkaa. Kaikki alkaa ärsyttää ennenpitkää ja voi tulla aika raivoisia riitoja ennen eroa.

Jos tarkoitat vain että esim. hän ei pidä sinun suosikkikomediasarjastasi, ei se välttämättä tarkoita että huumorintajunne olisivat täysin erilaiset, hän ei vain pidä sarjasta jostain syystä.

Osapuoli A pitää "muna pilluun" huumorista ja puujalkavitseistä, jotka eivät naurata osapuolta B. Osapuoli B ei näe itseään yleensäkään minään vitsailijana ja nauraa varsin harvoin millekään, mitä nyt saattaa heittää jotain sanaleikkejä tai tilannehuumoria hyvin satunnaisesti. Osapuoli A tuntuu nauravan näille heitoille.

nosto

nosto

Mietin samaa. Olisin halunnut sielunkumppanini mutten saanut. Siitä huolimatta, että sanoi minun olevan samaa hänelle. Huumorintajumme meni yksiin ja samalla todella moni muukin asia.

Nyt yritän olla ns. hyvän miehen kanssa. Pidän hänen huumorintajuaan lähinnä esipuberteettisena. Harmittaa vietävästi.