kotitöiden organisointi

olen saanut olkkaria siivottua edellytti sen että ulkoilu jäi väliin tältä päivältä (iltapäivällä mennään kyllä ulos).



ap

Siistin joka päivä jotain. Aamulla kun herään lasten kanssa, keitän kahvit ja lapset saa aamupalan eteensä. Kun on heräilty kunnolla, laitetaan lastenohjelma pyörimään ja itse teen rauhassa ITSE kotityöt, mitä olen milloinkin suunnitellut. Imuroin, laitan pyykkiä koneeseen, sijaan vuoteet, siistin keittiön aamupalan jäljiltä.



Ja kun olen valmis, töllö kiinni ja menemme ulos pariksi tunniksi. Siellä joskus touhuan lasten kanssa, useimmiten teen pihatöitä.



Sitten lounas, kun siistin keittiön, lapset leikkii ja odottaa että on päikkäriaika ja satuhetki ennen sitä. Ja sitten keitän kahvit ja lueskelen tai olen netissä, kuten nyt.



Kun lapset heräävät, välipala ja samalla valmistelen illan ruokaa ja menemme ennen ruoanlaittoa ulos.



Sitten tuleekin mies syömään, katsomaan telkkua ja touhuaa toisella kädellä lasten kanssa. Itse siistin "taas" keittiön ja sitten alkaa illanvietto. Joskus puuhaan kotihommia, joskus touhuan lasten kanssa, joskus katsotaan koko sakki telkkua, kun en viitsi muuta.



Mutta siis taukoamatonta siistimistähän tämä vaatii, että on talo kunnossa. Pyrin tekemään enimmät kotityöt aina viikolla, jotta la-su pääsisin helpommalla ja vähän laiskotellen. (ei pyykkiä, pölyjen huiskintaa yms) Ruoka on pakko toki laittaa.

Muuten minä toimin aika lailla samoin kuin nro 2, mutta yritän saada päivän toisen lämpimän aterian pakkasesta edes puolivalmiina (teen isoja satseja aina kerralla) ja sitten isomman lapsen kanssa yleensä siivotaan leluja yhdessä jossain vaiheessa päivällistä ennen tai jälkeen kumminkin ennen nukkumaan menoa, on kiva herätä aamulla kun on lattiapinta-alaa näkyvissä ja toisaalta siinä vaiheessa voi sitten vähän äkkiä aamulla imuroidakkin jos lapset katsoo hetken lastenohjelmia.

Siis aina oli välttämätöntä ottaa lapsi mukaan joka touhuun ja yritin kaikki kotihommat hoitaa mahdollisimman pitkälle lapsen päiväuniaikana. Tietysti, jottein lapsen kallista aikaa tuhlaantuisi äidin juttuihin. Eikä tietysti televisiota. Nyt kun on useampi, niin mikäs sen parempi "lapsenvahti" aamullakin kuin yle2 lastenohjelmat. t. 3

kun yritän jotain siivota enkä huomioi häntä, hän sillä aikaa pudottaa tasoilta tavarat ja osan pudottaa alakertaan porraskaiteen väleistä. eli mitä enenmmän siivoan, sitä enemmän sotkuakin tulee. eli aina on kaikki hyrskynmyrskyn.



nyt voisin hiljaa siivoilla jotain kun lapsi nukkuuu mutta mielestäni olen pienen tauon ansainnut päivään. ja toisaalta jos mekkaloisin niin hän heräisi välittömästi ja huutaisi loppupäivän väsymystään...

jos huvittaa. Ja sillon ku huvittaa, saan paljon aikaiseksi. Nyt tosin oon antanu itelle anteeks, etten jaksa, ku iso maha (rv37) ja kaks pientä. Mutta siis meillä pojat leikkii kaksin, tosin levittävät kyllä tavaraa ihan kohtuudella, rullaavat mattoja jne, mutta oon aatellu, että lasten pitää saada touhuta ja se saa näkyä. Tiskihommat vie aikaa, ku ei oo saatu hommattua uutta tiskikonetta rikki menneen tilalle. Eli se vie väistämättä aikaa, tosin oon yrittäny sitäkin jättää miehelle, ku seisominen ottaa selkään ja jalkoihin.. Onneks saadaan se kone, ku kunta maksaa vauvalahjan (850€) ku tämä pieni syntyy. Mutta ei lasten kanssa tarvi olla koko ajan 100%sesti, onhan niitä tutkimuksia, joiden mukaan lapsi tarviikin hetkiä, että saa olla itsekseen.



Ite oon huomannu, että vaikka päivällä ei keräis leluja, mutta ku illalla viimeisenä (tai ku lapsi nukkuu) järjestelee, ni esim. imurointi onnistuu heti aamusta ja siinä monesti saa samalla pyyhkästyä keittiön kostealla. Ja tietty, jos kaiken huolehtis ite heti paikalleen, ku ei tarvi, ni sekin auttas.. Mieheltä tahtoo jäädä mm. sanomalehti lojumaan, lukee sen siis vasta illalla. Mutta toisaalta äitinsä on opettanu siihen, että joku muu tekee, eli anoppi siistii koko ajan jotain ja mulla pikkusen meinaa joskus rassata, ku ollaan 2 päivää siellä, ni se on ehtiny jo kolmesti imuroida, ku tulee niin paljon sotkua...



Mutta siinä auttaa paljon tosiaan sekin, että ei vaan stressaa, vaikka tavarat ei oo aina just paikallaan. Ja sit ku perussiisteys on, ni pääsee paljon vähemmällä..



Ruuan laitosta selviää aika nopeasti, ku käyttää uunia. Sisko esim. kuorii perunat ja vihannekset ja lisää lihan/kalan keittoon ja hauduttaa uunissa. Tulee ihan huomaamatta ja sen saa vaik aamupalatiskien lomassa tehtyä tulolleen. Samalla lailla perunasuikaleista laatikot. Jos on pakastintilaa, ni lihapullia, kastikkeita jne voi tehdä sinne, ne saa helposti ruuaksi ja aikaa säästyy. Kaalilaatikko ainakin vaan paranee pakastamalla. Karjalanpaisti, palapaisti on kans helppo tehdä isossa erässä ja pakastaa sopiviin annoksiin. Piankos niille sit keittää perunaa/riisiä/makaronia seuraks.



Tuoresalaatti säilyy paremmin, jos vaikka pilkkookin etukäteen, ni sekottaa sit vasta tarjolle. Meillä on melkein koko ajan jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua pilkottuna omiin astioihinsa. Jäävuorisalaatti säilyy hyvänä useamman päivän, jos sitä liottaa pilkottuna kylmässä vedessä. Ja niistä on tosi nopea sekoittaa salaatti.

no kyllä siihen lapsen normaaliin elämään kuuluu, että vanhemmat tekevät kotitöitäkin ja lapsi sitten niihin osallistuu minkä voi ja osaa. Ihan pieni lapsi siis vain katselemalla.



Miten ne lapset muuten oppivat kotitöitä, jos niitä ei voi tehdä lasten aikana ja lasten kanssa yhdessä?



Tietysti jos koti on aivan hävityksen kauhistus, niin voi olla aika työlästä siivota samaan aikaan lasten pyöriessä jaloissa.



Meillä tehdään karkeasti niin, että tavarat paikoilleen aina ko. aktiviteetin jälkeen. Siis tiskit koneeseen aamiaisen jälkeen, lelut kasataan illalla. Sen lisäksi imuroin yleensä pari kertaa viikossa koko huushollin. Rikkaimurilla keittiön liki joka päivä. Vessa pari kertaa viikossa. Keittiön tasot putsaan joko tarpeen mukaan ja ainakin joka ilta.



Mies yleensä pyyhkii pölyt ja pesee lattiat perjantaisin.



Ruokaa laitetaan meillä yleensä kerran päivässä. Edellisen päivän illallinen on myös seuraavan lounas.



Mä en ole kovinkaan hyvä leikittäjä enkä koe sitä oikein vanhemman tehtäväksikään. Vanhempien pitää laittaa leikkejä aluilleen, mutta kyllä siinä leikissä on tärkeintä lapsen antaa itse oivaltaa ja kokea. Sen sijaan, että leikittäisin lapsia, niin me teemme sitten yhdessä noita kotitöitä. Toki myös sitten ulkoillaan päivittäin ja luetaan.

omaan lepoon samaan aikaan, eli hyvällä omalla tunnolla vaan.



Kun lapsella on tuollainen vaihe, että repii kaiken alas. Ottaisit vaan suosiolla ne tavarat tasoilta muutamaksi viikoksi pois, kunnes vaihe menee ohi. Kukatkin ylös, niin ei tarvitse stressata. Ja kärsivällistä opettamista vaatii se, että saa lapsen ymmärtämään ettei niistä kaapeista ja laatikoistakaan ole tarvetta kaikkea repiä ulos ja levittää pitkin asuntoa. En ole koskaan kässännyt sellaista systeemiä, että maija nyt saa leikkiä noilla kauhoilla, törpöillä ja kattiloilla, kun se haluaa...

No ei tietenkään pidä tehdä niin, että 1-vuotias jätetään yksin leikkimään kun vanhempi siivoaa. Samalla lailla se 1-vuotias mukaan siivoamaan. Kun vaikka pyyhit pölyjä, niin 1-vuotiaalle rätti käteen ja näytät miten tehdään. Eihän se lapsi tietenkään siivoa, mutta pysyy viihdytettynä ainakin lyhyitä aikoja kun saa tehdä samoja asioita kuin vanhempikin.



Sitten taas vähän aikaa kiinnostaa leikki kun vanhempi touhuaa vieressä.

Mulla 3 lasta 2-6 v. Annan lasten päivisin leikkiä rauhassa ja lelut ja muut romut raivataan lattioilta vasta illansuussa. Keittiötä koitan pitää suht siistinä pitkin päivää ja lapset etenkin tykkää tiskikoneen tyhjentämisestä. Pyykkihommissakin lapset ovat apuna täyttämässä/tyhjentämässä konetta ja kuivausrumpua. Ruuanlaitossa suosin ruokia, jotka saa nopeasti valmisteltua uuniin tai jotka muuten saa nopsasti tehtyä. Itse en juurikaan osallistu lasten leikkeihin, enemmän seuraan vierestä ja pidän yllä järjestystä (siis ettei mene järjettömäksi hulinoinniksi tai riitelyksi). Välillä toki luen, pelaan, autan piirtämisessä tms puuhissa, joissa pienimmät tarvitsevat vielä aikuisen apua. Ja koko ajan 2-vuotiaat hakee kontaktia "kato äiti, anna, tuu käymään..." ja aina koitan olla kiinnostunut heidän puuhistaan vaikka itsellä olisi joku kotityö käynnissä. Päiväuniajan koitan varata lepohetkeksi myös itselle, tosin ei aina onnistu kun 6-v:n kanssa pitää myös välillä puuhata isompien juttuja sillä aikaa kun pienemmät on poissa jaloista.



Mielestäni meillä kämppä kohtuu siisti, tosin esim. ikkunoiden pesu vielä(kin) tekemättä

jos vaan viitsin. En ota mitään stressiä kodin siivouksesta, mutta kohtuullisen siistiä meillä silti on. Minulla on kaksi lasta 1½v. ja 5v.

Meillä nimenomaan aamuisin lapset viihtyvät omissa leikeissään, joten ajoitan yleensä imuroinnin tuohon aikaan (lastenhuoneen siivoan aina erikseen). Pölyjä pyyhin silloin kun huvittaa ja on sopiva hetki. Aamulla vähintäänkin laita pesukoneen valmiiksi ja kun tullaan ulkoa niin laitan päälle, sama tiskikoneen kanssa ellei ole illalla käynyt. Lounaaksi on usein edellisen päivän jämiä, jotka helppo ja nopea lämmittää. Nuorempi nukkuu päiväunet ja sinä aikana esikoinen touhuaa omiaan ja minä omiani, esim. juon kahvin ja surffaan netissä/maksan laskut tms. tai vaan neulon tai katson esikoisen kanssa lasten leffaa/luen lapselle tms.

Sitten kun kuopus herää, lapset syö välipalan ja leikkivät, tässä välissä yleensä laitan pyykit kuivumaan ja tyhjennän tiskikoneen. Sitten viedään koira ulos, jonka jälkeen tullaan kotiin tekemään päivällistä. Ruoan jälkeen (yleensä isäkin saapunut kotiin) ollaankin perheen kesken eikä kotihommia tehdä. Illalla ennen nukkumaanmenoa lasten lelut paikoilleen. Lelujen tuomista olohuoneeseen rajoitan hieman ja sieltä pitää leikkien loputtua heti siivota lelut.



Meillä lapset leikkivät pääasiassa keskenään tai ovat omissa puuhissaan, ainakin päivällä. Itse en varsinaisesti leiki lasten kanssa, mutta usein kyllä innostun askartelemaan tai leipomaan heidän kanssaan, varsinkin isompi on tuosta leipomisesta innostunut, se tehdäänkin pienemmän nukkuessa. Ja mukaan pääsee aina kotihommiin jos on halua, kuopus on innokas pölyrätin heiluttaja ja pyykkien pesukoneeseen laittaja.