Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko kokeneet ihmisten hylkäävän vaikean sairauden aikana?
Kommentit (21)
Joo olen. Hyvin keskiluokkainen, omassa kuplassaan elävä kepulainen kermaperse. Ymmärrys ei riittänyt toisen kärsimykseen. Ehkä se selkenee sitten kun osuu omalle kohdalle. Tuollaista ei voi antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sairaus todettiin, kerroin siitä vain muutamalle ”ystävälle”. Alkulässytyksen jälkeen on ollut täysin hiljaista, kukaan ei kysy edes kuulumisia.
Olen, ja minua on myös kiusattu sairaudestani. Kiusaaja on yli viisikymppinen, suomalainen, työssäkäyvä mies jonka oma elämä on täysin raiteillaan. Vain luonnevika ilmeisesti vaivaa.
En ole kokenut sellaista itse enkä tiedä että lähipiirissänikään olisi käynyt niin.
Olen vuosien varrella seuraillut vakavasti sairastuneiden ihmisten YouTube-kanavia, joilla he kertovat elämästään sairauden kanssa. Heistä moni on kertonut, että ystävä tai kumppani on hylännyt, kun sairaus on ollut pahassa vaiheessa ja vaikuttanut toimintakykyyn. Mieleeni on jäänyt nuori amerikkalaisnainen, joka kertoi, etteivät edes hänen vanhempansa halunneet pahassa vaiheessa olla tekemisissä. Onneksi hänellä taas oli puoliso, joka pysyi rinnalla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kuulostaa kyllä karulta että joku pystyisi häipymään tuollaisessa tilanteessa. Mutta kai sellaisiakin hyypiöitä sitten on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini silloinen miesystävä lähti kuultuaan syövästä. Halusi kuulemma ”elää täyttä elämää”, ja sairaus toi ”kuoleman fiiliksen liian lähelle”. Hieno mies, kerrassaan - not.
Lapsuudenystäväni hylkäsi minut, kun sairastuin syöpään. Hän ei enää vastannut, kun soitin hänelle. Olen hänen tyttärensä kummi. Hänen murrosikäisiä lapsiaan kauhistutti äitinsä käytös.
Tunnen useita syöpäpotilaita ja turhan moni syöpään sairastuneen naisen on mies jättänyt. Naiset yleensä huolehtivat sairastuneista miehistään, mutta sankarimiehet hylkäävät hätkähdyttävän usein sekä vakavasti sairastuneen vaimonsa että yhteiset lapsensa. Niljakasta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä karulta että joku pystyisi häipymään tuollaisessa tilanteessa. Mutta kai sellaisiakin hyypiöitä sitten on olemassa.
Surullisen yleistä. Valitettavasti.
Miten nyt vtussa kukaan edes kehtaa häipyä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt vtussa kukaan edes kehtaa häipyä 😳
Tämä! Minä en kehtaisi tuollaisen teon jälkeen edes elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Moni semmoinen "pintaliitotuttava" on kyllä jäänyt eikä ole yhteyttä ottanut. Tosikaverit säilyneet.
Sen olen vaan havainnut, että ihmiset eivät ymmärrä sairautta, vaikka yrittäisikin selittää sitä.
He eivät ymmärrä sitä, että en pysty ja jaksa lähtemään kotoa aina.
Vierailija kirjoitti:
Pilaat minunkin elämäni.
Ai joku vaikeasti sairas vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pilaat minunkin elämäni.
Täh?
Olen ajatellut jättää aviomieheni hänen alkoholisminsa vuoksi.
Joku on joskus sanonut, että juopa on pahempi kuin syöpä.
Yli 10 olen toivonut ja rukoillut hänen paranemistaan, mutta pahemmaksi on vain mennyt.
Ystäväni mies lähti hänen saatuaan aivoverenvuodon. Pelkäsin hänen kuolevan suruun pitkään sen jälkeen.
Olen, ja kuunnellut myös kootut selitykset. ”Minulla ei ollut voimia!” Joo, kyllä! Sulla ei saatana ollut _ihmisyyttä_ - se sinusta puuttui! En halunnut palata asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Pilaat minunkin elämäni.
Eiköhän sinun elämäsi ole jo pilalla. Ollut vuosikymmeniä.
No mulla on se klassinen, että kaikki kaverit jätti vakavan masennuksen takia. Toki siihen liittyy se, että itsekin työnsin heitä pois koska tunsin ettei minusta ole kantamaan muiden murheita, kun en jaksa omianikaan.
Että en sillä tavalla ole heitä kohtaan katkera. Enemmän mua ihmetyttää nuo fyysisiin sairauksiin liittyvät asiat. Esimerkiksi eräs työkaverini sai rintasyövän ja kertoi vertiaistukiryhmissä kuinka miehet jätti vaimonsa kun tissit leikattiin pois. Minusta se oli ihan käsittämätöntä, varsinkin kun uudet ja entistäkin ehommat tissit saa kyllä nykytekniikalla helposti.
Naiset ei jätä miehiä sairauksien takia läheskään yhtä helposti, valtaosa omaishoitajista on naisia. Miehiin ei ole luottamista.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Meillä oli yhden ystävän kanssa sovittu treffit, mutta ne peruuntuivat sen takia, kun jouduin sairaalaan ja minulta löytyi syöpä. Hän ei kertaakaan syöpähoitojen aikana kysynyt kuulumisia tms. Vasta reilu puoli vuotta hoitojen päättymisestä hän laittoi viestiä, että olisi kiva nähdä. Mä en pystynyt. Vieläkään ei olla nähty, vaikka aikaa on kulunut pian kolme vuotta.