Lue keskustelun säännöt.
Kun olen erossa miehestä, kaipaan häntä, kun olen hänen kanssaan muutaman päivän...
Kommentit (50)
Jätä se sika! Tee kuten muut käskee 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko väärä mies sinulle kuitenkin?
Mikähän siinä on etten koskaan kaipaa. Olen varmaan jotenkin tunnevammainen.
Naisilla tuo tuuliviirikäytös on tavallista. Se käy joskus hermoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, hän ei ole sinulle se oikea.
Arvasin, että tätä ehdotetaan heti... "Se oikea" on vain naisten fantasiaa.
Sinulla on jotain ongelmia nyt ihan itselläsi, ei miehellä. Miehessä ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan vain sinussa. Varmaan taas joku ongelma isäsuhteessa ja se aiheuttaa tällaisen.
Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja hän ei ole tähän päivään mennessä ärsyttänyt kertaakaan, vaan päinvastoin hän on paras ystäväni ja meillä on aina mukavaa yhdessä. Tottakai meillä molemmilla on omat työmme ja muita juttuja, emmekä ole ihan koko aikaa yhdessä, mutta joka ikinen ilta menemme nukkumaan käsi kädessä ja toinen on ihan parasta mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hän ei ole sinulle se oikea.
Arvasin, että tätä ehdotetaan heti... "Se oikea" on vain naisten fantasiaa.
Sanoo hän, joka on katkerasta eroperheestä ja jolla ei ole itsellä ollut koskaan mitään ihmeellisempää parisuhdetta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hän ei ole sinulle se oikea.
Arvasin, että tätä ehdotetaan heti... "Se oikea" on vain naisten fantasiaa.
Ei ole vain fantasiaa. Kyllä sen voi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko läheisriippuvainen? Et osaa olla yksin, joku pitää olla seurana, vaikka olisikin ärsyttävä henkilö?
Meneekö ärsytys ohi, jos saat välissä vaikka muutaman tunnin omaa aikaa? Minä olen niin omaa rauhaa kaipaava, että hermot todellakin kiristyvät ja koko ihminen alkaa ärsyttää, jos koko ajan ollaan yhdessä. Silloin lähden lenkille, kauppaan tai muuten asioille tuulettumaan. En kestä sen paremmin kenenkään muunkaan seuraa.
Minulla on ollut miehiä, joita olen kaivannut hirveästi kun olemme olleet erillämme, mutta joista olen välittömästi tavatessa ärsyyntynyt ja yhteinen aika on tuntunut koko ajan hankalalta. Sitten on ollut miehiä, joita ei tule yhtään ikävä, mutta tavatessa tulee olo, etten ikinä haluaisi olla sekuntiakaan erossa tuosta ihmisestä ja toisen kanssa on vain niin mukavaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole rakastunut mutta kaipaisit sitä tunnetta ja sitä, että olisi ihminen, jonka kanssa olla parisuhteessa. Olen kokenut saman. Olin rakastunut siihen mielikuvaan, mikä minulla oli kyseisestä ihmisestä ja parisuhteessa olemisesta.
Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hän ei ole sinulle se oikea.
Arvasin, että tätä ehdotetaan heti... "Se oikea" on vain naisten fantasiaa.
Sanoo hän, joka on katkerasta eroperheestä ja jolla ei ole itsellä ollut koskaan mitään ihmeellisempää parisuhdetta. :)
En ole eroperheestä. Sinun ei kannata ryhtyä ennustajaksi.
Sinun on mietittävä onko hän loppu elämäsi kumppani?
Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.
Normaaleilla aikuisilla ihmisillä on myös parisuhteessa omaa aikaa ja rauhaa, mutta nyt ei kuulosta siltä, että joku parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika olisi ap:lle tarpeeksi.
Suosittelen ap:lle kunnon avointa keskustelua miehen kanssa. Siinä kannattaa kertoa rehellisesti miehelle omat tunteensa ja sen, että toinen ärsyttää aika nopeasti. Keskustelun jälkeen toisella on mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä parisuhteen tilasta ja siitä haluaako jatkaa naisen kanssa, jota oma naamoja tekemiset ärsyttävät.
Minä en ainakaan alkaisi tuollaisen tiedon jälkeen puuhaamaan jotain perheen perustamisia tai edes yhteisiä asuntolainoja, vaan kiittäisin rehellisyydestä ja poistuisin. En haluaisi olla toiselle vain "se joku, jonka kanssa on ihan ok olla silloin kun itselle sopii, jos edes sopii" ja joku, jonka läsnäolo alkaa ärsyttämään aivan kuin toinen olisi täysin vieras ihminen. Tulee olo, että "kolmen päivän jälkeen vieras alkaa haisemaan", joten ei olisi kiva olla tuo vieras.
Vierailija kirjoitti:
Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.
Siltä kuulostaa, läheisriippuvainen ja myös hyvin itsekäs. Ap haluaa kahlita toisen, mutta samalla myös olla yksin, joten toinen on periaatteessa hänen omaisuuttaan, mutta vain silloin kun ap niin haluaa.
Ei kuulosta hyvältä jos yhdessä ollessa heti pian alkaa ärsyttää.
Tiedän tunteen.