Lue keskustelun säännöt.
En jaksa pyydellä anteeksi sitä, että perheelläni menee hyvin.
09.06.2009 |
Ymmärrän, että on kamalaa kun toinen vanhemmista jää työttömäksi ja niskassa on isot velat. Ymmärrän, että on ikävää tästä syystä joutua laittamaan omat suunnitelmat uusiksi: lähtemään töihin eikä ollakkaan kotona kunnes kuopus on 3-vuotias. Ymmärrän, että on ikävää joutua luopumaan toisesta autosta rahavaikeuksien takia. Ymmärrän, että sinulla ystäväni on nyt vaikeaa ja rankkaa. Yritän auttaa ja kuunnella, mutta sitä en ymmärrä miksi vaikeutesi antavat sinulle oikeuden haukkua minua, minun perhettäni ja perheeni valintoja, ammattiani, taloamme, autoamme ja ihan kaikkea. En ymmärrä miksi sinulla on mielestäsi oikeus panetella minua tutuille ja levitellä perätöntä tietoa laina-asioistamme ja muista, joista en edes ole sinulle kertonut, leveilystä puhumattakaan.
Kommentit (16)
Oikeasti ap :), nauti siitä, mitä sinulla on!!! Et sinä voi loputtomiiin pyytää anteeksi sitä, että teillä menee hyvin. Ystäväsi on sinulle kateellinen, näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvät työpaikat ja koti. Elämä on kaikin puolin mallillaan. En kuitenkaan koskaan voi hehkuttaa onnellisuuttani, kun tulee sellainen tunne, ettei se ole sopivaa. Ystäville tietysti sanon, että hyvin menee ja ongelmia ei tällä hetkellä ole, mutta olisi niin ihana, kun saisi joskus oikein sydämensä kyllyydestä hehkuttaa, että kuinka ihana mies mulla on ja kuinka ihana työpaikka minulla on etc.
Se taitaa vaan olla suomalainen tapa, että puhutaan vaan ikävistä asioista ja vatvotaan sitä, kuinka huonosti menee. Ja kateellisia ollaan, jos jollakin muulla menee paremmin.
ja muutaman hyvän vastauksen antaneiden kanssa samassa tilanteessa ja samaa mieltä.
Siskoni usein esim. mainitsee, että hänen rahatilanne nyt hieman eri kuin meidän. Ja tehän nyt voitte eri tavalla kuin hän ja avomiehensä jne.
Voi jumalauta, että ottaa päähän! Minä en koskaan ajattele, että hän on vähävaraisempi kuin me tai että hänellä on pieni palkka työssään tai että hänen miehensä ei ole erittäin hyvässä asemassa ym. Minäkään en koskaan kenellekään retostele mitään meidän perheestä, vaikka jostain asiasta joskus tekisi mieli hihkua ja hyppiä.
Eiköhän tämä ole tätä Suomen sosiaalidemokratiaa, joka kukoistaa! Tässä maassa ei saa onnistua, pärjätä eikä varsinkaan rikastua!!!
Meillä on molemmilla vanhemmilla työpaikat ja ei näy lopputiliä tulevan. Ammatti on hankittu ihan itse opiskelemalla ja myös opintolainaa on joutunut ottamaan ja itse maksamaan pois. Talo, auto, vene, kaikki on hankittu kovalla työllä, ei me olla mitään saatu ilmaiseksi. Omasta terveydestä on pidetty ihan itse huolta, ei tupakointia, harrastetaan liikuntaa yms.Toki ymmärrän, että tapahtuu ikäviä asioita, joille ei voi mitään, mutta silti ei tarvitse ruveta haukkumaan niitä, joilla vielä menee kivasti. Ei se ole sulta pois.
tullutkin tuon otsikon sivulauseessa. Muistat varmaan kertoa tämän myös ystävällesi aina, kun tapaatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tullutkin tuon otsikon sivulauseessa. Muistat varmaan kertoa tämän myös ystävällesi aina, kun tapaatte?
En todellakaan tuo esille näitä asioita. Mutta ystäväni nyt kuitenkin sattuu tietämään missä asumme, millaisella autolla ajan, missä olen töissä, missä mieheni on töissä. Enkä minä ihan sitäkään niele, että en saisi mitään omia asioitani hänelle kertoa. Mitä ystävyyttä se on jos minun täytyy kuunnella hänen valitustaan ja itse en saa sanoa vaikka, että on ollut rankaa kun miehellä on ollut älyttömästi töitä ja on ehtinyt olla kotona vain vähän tai pähkäillä päivähoitokuvioita syksyksi kun menen taas töihin??
Ap
Ystävä ei hauku sinua, perhettäsi, perheesi valintoja, ammattiasi, taloanne, autoanne tai levittele perättömiä arvauksiaan laina-asioistanne.
Kirjoita kirje jossa ilmoitat että sitten kun käyttäytyy kuten YSTÄVÄ, niin ottaa yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ystävyyttä se on jos minun täytyy kuunnella hänen valitustaan ja itse en saa sanoa vaikka, että on ollut rankaa kun miehellä on ollut älyttömästi töitä ja on ehtinyt olla kotona vain vähän tai pähkäillä päivähoitokuvioita syksyksi kun menen taas töihin??
Ap
Vai pitäisi työttömyydestä kärsivälle ystävälle voida päivitellä miehesi älytöntä työtilannetta ja omaa töihin menoasi. Varmaankin myös kehuskelisit lapsettomuudesta kärsivälle, miten vaivattomasti lapsien hankkiminen teillä on käynyt? Siinä vasta ystävä.
Minun pitää aina kuunnella virsi "hyvähän sinun on kun..."
Ja paras oli, kun sain haukut jälkikäteen siitä, että olin jossakin sukutapaamisessa edes maininnut, missä firmassa olen töissä. Siskon mielestä muille tulee paha mieli, kun eivät kaikki ole yhtä hienoissa firmoissa...
Käytännössä en voi koskaan pukahtaakaan asioistani, mutta se ei silti estä häntä levittämästä asioitani erilaisten juorujen ja valheiden muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työasiat todellakin kuuluvat aika olleelisesti ihmisen elämään ja arkeen, enkä oikein pysty kuvittelemaan läheistä ystävyyttä niin että omia tai miehen työasioita ei mitenkään saisi keskusteluiss sivuta. Työttömyys on ikävää (tiedän omasta kokemuksesta) MUTTA tiedän myös mitä on uupua liiasta työmääärästä tai odottaa miestä iltaisin kotiin rättiväsyyneenä pienten lasten kanssa. Kaikki nämä tilanteet voivat pahimmillaan kärjistyä todella pahoiksi, esimerkkejä varmasti moni meistä tietää. Ystävä ymmärtää, että tilanteet elämässä vaihtelevat, eikä ota ystävän elämäntilannetta jonain outona henkilökohtaisena loukkauksena. Aitoon ystävyyteen kuuluu että asioista voi puhua niin kuin ne ovat. Kerskailu ja kehuminen ovat sitten eri juttu.
Pitäisikö AP:n vain olla hiljaa omasta elämästään ja kuunnella ystävän valitusta vuositolkulla?
Monet kuvittelee, että työmatkat ulkomaille on niin hienoa ja hohdokasta, että niistä puhuminen on kehumista. Minulle ainakin ne on nin pakkopullaa, että ei tosikaan. En näe mitään hienoa siinä, että aamulla kukonlaulun aikaan kiirehdin lentokentälle ja sitten suurin osa päivästä menee odotteluun ja matkustamiseen. Varsinaista työjuttua ehdin tekemään muutaman tunnin ja sitten taas illalla kiireellä kotiin, jossa olen kahdeksan-yhdeksän maissa.
Minä en ainakaan suostuisi tuollaisiin ystäviin kuin AP.lla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ystävyyttä se on jos minun täytyy kuunnella hänen valitustaan ja itse en saa sanoa vaikka, että on ollut rankaa kun miehellä on ollut älyttömästi töitä ja on ehtinyt olla kotona vain vähän tai pähkäillä päivähoitokuvioita syksyksi kun menen taas töihin?? Ap
Vai pitäisi työttömyydestä kärsivälle ystävälle voida päivitellä miehesi älytöntä työtilannetta ja omaa töihin menoasi. Varmaankin myös kehuskelisit lapsettomuudesta kärsivälle, miten vaivattomasti lapsien hankkiminen teillä on käynyt? Siinä vasta ystävä.
Oikealle ystävälle ei tarvitse valehdella. Ihmiset eivät ole tyhmiä. Onko siis sun mielestä parempi että vaikka kaikki näkee että menee hyvin, niin keksimällä keksiä jotain puppujuttuja "kohteliaisuudesta"? Tottakai lapsettomallekin voi sanoa että on itse tullut raskaaksi, tai että se kesti 2 kuukautta. Ei heille tarvitse valehdella. Itse kärsimme lapsettomuudesta vuosia, ja eniten inhotti se kun jo TIESIN jonkun olevan raskaana, muttei uskaltanut kertoa etten vain sekoaisi tilanteesta. Ei mun oma lapsettomuus tarkoita että olisin katsera kaikille muille jotka saa lapsia!
Samoin on töiden kanssa, kai mä saan kertoa jos töissä on ollut sellainen ja sellainen viikko, jos ystävä kysyy miten menee? Vaikka tämä itse olisin työtön. Siihen voi lisätä vaikka, että "enpä silti valita, pitää olla onnellinen että on töitä". Ei normaalien asioiden kertominen ole KEHUSKELUA.
Jos ystävä on harvinaisen tyhm, kuten AP:llä tuntuu olevan, niin silloin yllä oleva normaalikäyttäytyminen ei tietty päde. Itse luopuisin koko muka-ystävästä. Anna hänen puhua rauhassa pahojaa, kyllä muut näkevät sellaien läpi.
saisi enemmänkin lisääntyä sellainen, että asoista voi iloita ja puhua normaalisti, ja olla iloinen kaikesta hyvästä, mitä on. Ettei sitä tulkittaisi kehumiseksi. Kun kuitenkin kuuntelet muidenkin asioita.
Tuntuu, että hyvistä asioista iloitseminen jotenkin ei kuulu tapoihin, pikemmin pitäisi nöyrösti valittaa, miten on köyhä ja huono palkka ja vaikeuksia, vaikkei olisikaan. Esim. meillä eletään säästeliäästä, voin olla kotona sen takia lasten kanssa. Olemme onnellisia, meillä menee useimpien asioiden suhteen hyvin. Niin sitten kuuluu kenkkuilua siitä, että jotkut ne on niin rikkaita.. Vaikka pottuilijan miehellä yksinään on paremmat tulot kuin miehelläni, ja itsellään samoin. Rahankäytöstä vaan riippuu. He käyttäkööt miten haluavat, mutta niin mekin, ei tarvitsisi kuunnella vihjailua.
Työ on normaali asia, josta pitäisi voida puhua työttömänkin kanssa. Tietenkin, jos jokin asia on toiselle tosi kipeä, sitä ei kannata liikaa korostaa, mutta normaalit kuulumisten kertomiset. Minulla oli kaverini kanssa sellainen tilanne, että olin työtön ja kärsin siitä, mutta hän ei suostunut puhumaan aiheesta sanaakaan, puhui vain koko ajan omista työasioistaan ja vaihtoi aihetta, jos mainitsinkin työnhaustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. kurjuudella kilpailu. Kukaan ei saisi olla tyytyväinen elämäänsä ja oloonsa, sillä sehän tuntuu olevan suorastaan loukkaus niitä kohtaan, joilla ei yhtä hyvin mene. Tämä on aika pitkälti myös asennekysymys - toki on oikeasti vaikeita elämäntilanteita, mutta paljon on niitä ikuisia valittajiakin, joita kiinnostaa vain oma napansa.
kuinka hyvin osaa tukea ystävää epäonnistumisissa, vaan se, kuinka osaa iloita toisen puolesta kun tämä onnistuu.
Se ei ole ystävyyttä, missä toinen ei ole iloinen siitä, että ystävällä on kaikki kunnossa. Tai missä toinen ei saisi puhua ongelmistaan, koska ne ovat 'pienempiä' kuin toisen.
Tottakai akuutissa kriisissä voi olla viisasta vain kuunnella ja tukea kun toisella on hätä, mutta pitkällä tähtäimellä ystävyys on molemminpuolista.
on niin ilkeitä ja ajattelemattomia. Kehtaavat joskus valittaa miehistään, vaikka MINÄ olen yh. Naapuri valitti, kun bensa on kallista vaikka MINULLA ei ole edes autoa. Sisko kertoo kissoistaan, vaikka MEIDÄN perheessä on niin paljon allegioita, ettei voida pitää eläimiä.
***kele