Mieli maassa kun erossa puolisosta
Onko muilla sitä, että olette mieli maassa, kun olette vaikkapa parikin päivää erossa puolisostanne?
Mua tää ärsyttää enkä haluaisi tuntea näin. Kun tavallaan omaa aikaa kaipaa ja on omia kiinnostuksen kohteita, joihin haluaisi keskittyä. Mutta sitten apeus pilaa fiiliksen.
Onko tää edes normaalia vai jotain läheisriippuvuutta?
Kommentit (13)
Luultavasti alkuhuuma tai läheisriippuvuus. Olen kokenut molemmat, se apeus on tosi voimakaskin tunne.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti alkuhuuma tai läheisriippuvuus. Olen kokenut molemmat, se apeus on tosi voimakaskin tunne.
5 vuotta yhdessä, joten ei mene alkuhuuman piikkiin. Ap
No kai nyt rakasta ihmistä saa kaivata. Mikään hyvä ei saa olla enää normaalia. Normaalinpaa on kai sanoa, ettei kaipaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt rakasta ihmistä saa kaivata. Mikään hyvä ei saa olla enää normaalia. Normaalinpaa on kai sanoa, ettei kaipaa yhtään.
Kuule ei se tunnu yhtään hyvältä olla apea ja aikaansaamaton. Paljon mieluummin nauttisin ajoittaisesta yksinolosta, kuten monet tekee, vaikka puolisoaan rakastavat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt rakasta ihmistä saa kaivata. Mikään hyvä ei saa olla enää normaalia. Normaalinpaa on kai sanoa, ettei kaipaa yhtään.
Kuule ei se tunnu yhtään hyvältä olla apea ja aikaansaamaton. Paljon mieluummin nauttisin ajoittaisesta yksinolosta, kuten monet tekee, vaikka puolisoaan rakastavat. Ap
No siinä tapauksessa olet läheisriippuvainen. Ihan kuin läheisriippuvainen ei voisi sitten "normaalisti" kaivata. Patti tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt rakasta ihmistä saa kaivata. Mikään hyvä ei saa olla enää normaalia. Normaalinpaa on kai sanoa, ettei kaipaa yhtään.
Kuule ei se tunnu yhtään hyvältä olla apea ja aikaansaamaton. Paljon mieluummin nauttisin ajoittaisesta yksinolosta, kuten monet tekee, vaikka puolisoaan rakastavat. Ap
No siinä tapauksessa olet läheisriippuvainen. Ihan kuin läheisriippuvainen ei voisi sitten "normaalisti" kaivata. Patti tilanne.
Miksi se on sulle ongelma, että ihminen ei haluaisi olla riippuvainen toisesta? Mitä hienoa siinä on, että on epäitsenäinen?
Läheisriippuvuutta. Vähän kuin alkoholisti, kun jää ilman huumettaan, tulee krapula. Hanki omaa elämää, ystäviä, harrastuksia.
Tiedän kun olen myös.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuutta. Vähän kuin alkoholisti, kun jää ilman huumettaan, tulee krapula. Hanki omaa elämää, ystäviä, harrastuksia.
Tiedän kun olen myös.
On mulla, ystäviä ja elämää. Ja ihan tietoisesti siis järjestän sitä aikaa muullekin. Mutta milloinhan tämä apeus poistuu. Oletko itse saanut tunteet jotenkin tasattua, ettet ole mieli maassa, kun teet omia juttujasi? Ap
Tee kuten mun mies vastaavassa tilanteessa: sipaise kunnon kännit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt rakasta ihmistä saa kaivata. Mikään hyvä ei saa olla enää normaalia. Normaalinpaa on kai sanoa, ettei kaipaa yhtään.
Kuule ei se tunnu yhtään hyvältä olla apea ja aikaansaamaton. Paljon mieluummin nauttisin ajoittaisesta yksinolosta, kuten monet tekee, vaikka puolisoaan rakastavat. Ap
No siinä tapauksessa olet läheisriippuvainen. Ihan kuin läheisriippuvainen ei voisi sitten "normaalisti" kaivata. Patti tilanne.
En kyllä löytänyt ap:n aloituksesta minkäänlaista merkkiä läheisriippuvuudesta. Siihen tarvitaan paaaaaljon enemmän kuin puolison kaipaaminen niin, ettei mitään saa aikaiseksi.
Näiden tietojen perusteella sanoisin ennemminkin niin, että alkuhuuma on kestänyt ap:llä tavanomaista pitempään eikä ole vielä päässyt symbioosivaiheesta itsenäistymisvaiheeseen.
Miehen syytä, jätä se sika!