Lue keskustelun säännöt.
Elääkö kukaan muu unelmaansa?
22.04.2009 |
Voisin melkein sanoa, että kyllä elän. Olen lapsesta asti halunnut maalle. Löysin ahkeran ja tunnollisen miehen jonka kanssa asumme maatilalla. Lapsilla on ihana pihapiiri jossa leikkiä ja kasvaa, muutaman koti- ja lemmikkieläimenkin olemme hankkineet. Olen niin onnellinen :)
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein...
On ihanat lapset, ihana mies, ihana ikioma koti, juuri sellainen kuin olen aina halunnut. Työkin on sellainen, että voisin viihtyä loppuikäni siinä. Terveyden kanssa on vähän ongelmia... Vapaa-aikaa saisi olla enemmän ja rahaakaan ei ole koskaan liikaa :)
mutta talous on tosi tiukilla juuri nyt, joten täyttä kymppiä ei voi elämästä antaa
Mielestäni jokainen on oman onnensa seppä ja on omissa käsissä se, että tekee itsensä onnelliseksi. Mutta kyllä siihen vähän tuuriakin tarvitaan.
Lapsuuteni oli aikas kamala (alkoholismia, riitoja, uusperhettä, koulukiusaamista jne) ja takana on myös muutama kauhea ihmissuhde. Tämän kaiken jälkeen tunnen niin syvää onnea ja nöyryyttä kun saan elää miten nyt elän...
Meillä on kolme ihanaa lasta ja mieheni on kaikkea mitä voin haluta, rehellinen, tunnollinen, vastuullinen, rakastava ja vielä hyvä sängyssä ;O). Tulemme sen verran hyvin toimeen, että voin olla kotona ja hoitaa lapsemme kouluun asti kotona kuskaten kerhoihin yms. Kotimme on kiva ja viihtyisä, olemme terveitä ja meillä on paljon ystäviä sekä iso suku melko lähellä.
Arvostan tätä kaikkea niin paljon, että kurkkua kuristaa välillä ajatella, että mitä hyvää olen tehnyt saadakseni tämän kaiken... Jos joku kysyisi minulta millaisesta elämästä unelmoin, unelmoisin juuri tästä. Ehkä voisimme matkustella useammin kuin kerran vuodessa tai viettää laatuaikaa miehen kanssa useammin. Mutta muuten arki on niin hyvin raiteillaan, että voin sanoa eläväni unelmaani.
Näin kesän kynnyksellä toivon muillekin onnea ja menestystä elämässä!!! Niin ja aurinkoa :D!
Unelmaani elän siltä osin, että minulla on aivan ihana aviomies, mielenkiintoinen työpaikka ja esikoinen potkii masussa. Minulla on ihanat ystävät ja suku.
Unelmaani "säröttää" vain se, että asumme muualla kuin kotikaupungissani, jossa kaikki minulle rakkaat ihmiset ovat (paitsi mieheni) ja asuntomme on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin toivomme.
Mutta aika lähellä unelmaani kuitenkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös. Kaupunkilaistyttö tiesi jo parikymppisenä haluavansa maalle ja kolmekymppisenä sen maajussin löysin
Kolmas lapsi tulossa, kotieläimiä ei ole mutta tuotantoeläimiä kyllä :)
Koskaan ei kiitos kaupunkiin enää......
Kuten omalta kohdaltani kirjoitinkin, se lapsen syntymä tekee vieläkin onnellisemmaksi, mitä voi kuvitella.
Nyt alan jo vähitellen uskoa, kun lapsi tosiaan sen 4 kuukautta, että tämä on totta, eikä unta, mutta ihan oikeasti vielä kuukausi takaperin välillä tuli semmoisia olotiloja, että onko tämä ihan oikeaa elämääni, vai sitä, mistä aina olen unelmoinut. :)
Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen!
T:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mun mielestä unelmaankin kuitenkin kuuluu haaveet. Hyvä mies, 2 ihanaa lasta, oma viihtyisä koti on. Läheiset sopivan lähellä, elossa, terveinä. Kesäpaikka merellä. Mutta haaveilen silti "maallemmalle" muutosta, olisi puutalo (nykyinen tiili...) ja oikeata metsää ihan vieressä. Kolmannesta lapsesta haaveilen aina silloin tällöin. Muuten asiat on melkoisen mallillaan. Ja Yläkertaan Isolle Herralle kiitokset siitä taas kerran :o).
Mutta ei se enää tunnukaan miltään :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden perheen (uusperhe, avioero, yh-perhe, alkoholismi, mielenterveysongelmia, fyysistä sairautta ja yksinäisyyttä) jälkeen tuntuu että elämäni tässä vakaassa tilanteessa on täydellistä!
Minulla on unelmoimani perhe. Löytyy kolme ihanaa tervettä lasta ja ihana vastuuntuntoinen aviomies, rehellinen, rakastettava ja myös hyvä sängyssä.
Lisäksi on mielenkiintoinen työ ja aikaa vielä olla lasten kanssa. Asumme omakotitalossa ja lapsilla on turvallinen ympäristö. Lapset harrastavat ja itsekin pääsen kokemaan sitä mitä lapsena en. Reissussa voisimme käydä enemmänkin, jos lomaa olisi enemmän. Mutta kyllä jonkin verran käydään, joku kerta vuodessa.
Mulla tuntuu olevan uskomaton tuuri aikuisiällä, kun ei mitään ongelmia ole ollut. Toisaalta mietin että jos sen kaiken paskan sai kokea jo lapsena ja nyt on se onnellinen elämä edessä...
Mielestäni jokainen on oman onnensa seppä ja on omissa käsissä se, että tekee itsensä onnelliseksi. Mutta kyllä siihen vähän tuuriakin tarvitaan.
Lapsuuteni oli aikas kamala (alkoholismia, riitoja, uusperhettä, koulukiusaamista jne) ja takana on myös muutama kauhea ihmissuhde. Tämän kaiken jälkeen tunnen niin syvää onnea ja nöyryyttä kun saan elää miten nyt elän...
Meillä on kolme ihanaa lasta ja mieheni on kaikkea mitä voin haluta, rehellinen, tunnollinen, vastuullinen, rakastava ja vielä hyvä sängyssä ;O). Tulemme sen verran hyvin toimeen, että voin olla kotona ja hoitaa lapsemme kouluun asti kotona kuskaten kerhoihin yms. Kotimme on kiva ja viihtyisä, olemme terveitä ja meillä on paljon ystäviä sekä iso suku melko lähellä.
Arvostan tätä kaikkea niin paljon, että kurkkua kuristaa välillä ajatella, että mitä hyvää olen tehnyt saadakseni tämän kaiken... Jos joku kysyisi minulta millaisesta elämästä unelmoin, unelmoisin juuri tästä. Ehkä voisimme matkustella useammin kuin kerran vuodessa tai viettää laatuaikaa miehen kanssa useammin. Mutta muuten arki on niin hyvin raiteillaan, että voin sanoa eläväni unelmaani.
Näin kesän kynnyksellä toivon muillekin onnea ja menestystä elämässä!!! Niin ja aurinkoa :D!
Viiden vuoden lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen jälkeen meillä on ihana pieni tytät, 4kuukautta.
En ole voinut kuvitella, kuinka onnelliseksi raskaus ja lapsen synymä minut on tehnyt, vaikka lapsettomuushoitojen pettymysten keskellä olin varma, että olen äärimmäisen onnellinen, jos joskus saamme vauvan. Mutta olen vieläkin onnellisempi, kun äärimmäisen onnellinen! :)