Lahjakkuus (esim. musikaalisuus, liikunnallisuus, kädentaidot)

toki harrastamistasolla voi kiinnostukset tulla vanhempienkin kautta, mutta ilman synnynnäistä lahjakkuutta ei kovin hyväksi kehity

On meidänkin poika anopin mukaan niin musikaalinen, kun laulaa nuotilleen ja on kaunis lauluääni. Ei hän silti mitään soitinta soita tai esiinny koskaan sukujuhlissa. Itse en osaa edes kuunnella laulaako joku nuotilleen vai ei.

Lahjakas on, mutta ei musikaalinen, koska ei ole kiinnostusta.

On monen mielstä tosi hyvä pirtämään ja taiteellinenkin, Tähänkään häntä ei ole kannustettu. Paperia ja kyniä on ja niillä on saanut piirtää jos haluaa.

Liikunnalinen ei ole yhtään, vaikka siihen on kannustettu. Autoa ei ole ja paljon pyöräillään ja kävellään joka paikkaan. Olen yrittänyt saada pelaamaan erinlaisia pallopelejä, mutta ei kiinnosta. Ulkoillaan ja liikutaan paljon ja silti tuo häviää aina ikäisilleen juoksussa ja pallon heitossa. Lihaksista päätellen voisi luulla hyvinkin nopeaksi juoksiaksi. Itse olin liikunnallinen ja pärjäsin monissa eri lajeissa. Ei ole periytynyt meidän lapsiin liikunnallisuus.

että kaikki pystyvät jollain tasolla tekemään kaikkea, mutta vain osa on niin lahjakkaita, että heistä voi tulla esim. huippu-urheilijoita tai muusikoita. Eli kenestä tahansa ei voi tulla lajinsa huippua, vaikka harjoittelisi miten paljon, jos ei ole synnynnäistä lahjakkuutta.

Meillä on kolme lasta, joista yksi on selvästi musikaalisesti lahjakkaampi kuin kaksi muuta. Mutta siitä huolimatta toisella, joka vaikutti alunperin täysin epämusikaaliselta, sujuvat soitto-opinnot loistavasti. Ammattilaiseksi hänestä ei varmaan olisi, mutta ahkeralla harjoittelulla ja opettajien ohjeiden kuuntelemisella hän on saavuttanut tason, johon läheskään kaikki musiikkiopistojen oppilaat eivät yllä.

Ja kyllä, myös kannustus ja se, mitä tarjotaan harrastusmahdollisuuksiksi, vaikuttaa - siis ympäristötekijät yleisesti.



Kärjistäen voidaan varmaan sanoa, että kaikki pystyvät oppimaan vaikka pianon soittoa tai jalkapallon peluuta, mutta vain ne, joilla on alalla todellista lahajkkuutta, voivat kehittyä sillä alalla huipuiksi. Vastaavasti, jos lahjakkuutta ei ole tai perinnöllinen taipumus jollekin alalle on heikompi, sen oppiminen teettää paljon enemmän työtä eikä sittenkään pysty kehittymään huipuksi.



Siis geenit antavat raamit, joiden puitteissa harrastuneisuus ja kiinnostuksen kohteet voivat kehittyä. Paljon toki vaikuttaa elinympäristön kannustus ja motivointi, ja valitettavasti myös negatiivinen palaute. Jos kotona sanotaan, että ethän sinä Maija voi mitenkään osata laulaa, kun ei meidän suvussa kukaan muukaan osaa, niin ei Maija varmaan koskaan kunnolla edes kokeile osaako laulaa...



On myös niin, että jos joku asia on lapselle vaikeampi, ei vaikka osaa piirtää yhtä hyvin kuin muut tai ei osu palloon pallopeleissä, niin eihän se asia lopulta enää kiinnostakaan lasta niin, että viitsisi opetella, koska harvoin kukaan on kiinnostunut sellaisesta asiasta, joka on itselle vaikeaa. Siinä mielessä harrastusten valintaa varmasti vaikuttaa paljon sisäsyntyinen, jo olemassa oleva lahjakkuus lajin tiimoilta.