Valitsetteko ystävätkin ulkonäön mukaan?

Vastatkaas nyt vaan. Varmana tän on muutki huomannu.

Itse valkkaan ihan susirumia kavereiksi niin oon sit se joukon hyvännäköisin. Kontrastihenkilöitä katsos.

En, mutta statuksen ja ammatin mukaan kyllä.

No en.

En ole koskaan valinnut kavereita ulkonäön perusteella. On ollut 2 vammaistakin kavereina aikoinaan. On ollut kauneimmastakin päästä ja pari jotka ovat nykyään jonkun tason julkkiksia/ omalla alallaan menestyneitä (ei some).

Huvittavaa oli kun kerran olin vammaisen kanssa kahvilla ja toisesta paikasta tuttu henkilö tuli inhosta väristen kysymään "kuka tuo on?". Kas kun ei kysynyt mikä tuo on. Pelkäsi varmaan, että tuon vammabakteereja mukanani sinne missä näemme hänen kanssaan normaalisti seuraavan kerran. Luonne on se joka ratkaisee. Ei auta olla rikas ja komea jos on kusipää, sillä ei kaverikseni pääse.

En. Todellakaan.

Mutta olen kuullut ihmisistä, jotka esim. haluaa kaverikseen tai seurakseen baareihin "hieman rumemman" tai esim. ylipainoisen, jotta kokevat olevansa se kauniimpi. En voi käsittää mitä kakkaa tällaisten ihmisen aivoissa oikein on. Eivät he ole mitään ystäviä.

Muistaakseni Black Mirrorin yhdessä jaksossa oli sellaisesta some-elämästä mihin voisi ajatella maailman olevan menossa eli kerätään suosiota, pisteitä, parempaa tasoa. Ja silloin kun olet siellä huipulla, sun on paras kerätä ympärille muita kauniita ja suosittuja. Muuten alat vajota alemmas!

Itse asiassa muistan nyt jossain suomalaisessa lehdessä olleen haastattelun erään bloggarin siskosta. En vieläkään ymmärrä oliko se totta vai tarkoittiko hän jotain muuta, mutta siinä sanottiin suoraan että "kaveripiirissämme on vain kauniita ihmisiä". Se kuulosti ihan siltä, että puhuttiin ulkonäöstä ja yritin ajatella, että ehkä sillä tarkoitettiin "hyvyyttä" tai sisäistä kauneutta. Mutta jotenkin siitä jäi fiilis, että ehei, niiden tiettyjen laadukkaiden huippumerkkien lisäksi "kauneus" oli ulkonäköasia. Hyvin omituista mielestäni. Lisäksi ajattelin hieman ilkeästi, ettei kumpikaan omaan silmääni ollut mitään huippukaunista porukkaa, joten turha kai tässä on muita ivailla kun itsekin aloin arvottaa heidän lookiaan.

No siis minä olen myös huomannut saman. Tässä voi olla kaksi strategiaa. Kun valitsee hyvännäköisiä kavereita, niin näyttää itsekin paremmalta? Tai kun valitsee itseään rumempia, niin erottuu paremmin. Kolmas, mikä tulee mieleen- on se, että muistaakseni suurin osa ihmisistä on biseksuaaleja ja vähemmistö on pelkästään heteroita tai homoseksuaaleja. Kun itseään hyvännäköisenä pitävä, mutta tavallisen näköinen nainen pyrkii ystävystymään paremman näköisen naisen kanssa niin luultavasti hän tykkää naisista vähän enemmänkin. Se on ihan loogista, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi ulkonäkö muuten vaikuttaisi?

Mä olen aina valinnut kaverit sen mukaan, kenen kanssa viihdyn ja tykkään viettää aikaa.

En ole tekemisissä rumien tai ylipainoisten kanssa.

No kyllä minuun vaikuttaa kieltämättä se, että kaveri olisi sen näköinen, että hänen kanssaan kehtaisi liikkua. Eli jos hän on kalju, epäsiisti parta, kaljamaha, likaiset maastohousut jalassa niin tuntuu, että katsooko ihmiset, että mitä teen sellaisen seurassa, olenko minäkin pohjimmiltaan tuollainen. Kyllä se voi muutenkin vaikuttaa - jos toisella on miellyttävät kasvot, on mukavampi jutella kuin rumuutta katsellen. Neutraali/ok naama on toisaalta helpompi kuin kaunis, koska pystyy keskittymään asioihin enemmän kuin toisen ulkonäkö ei aiheuta mitään itsessä. Toisaalta nimittäin erittäin kauniit ja komeat ihmiset saavat minut tuntemaan itseni huonoksi, alkaa pelätä että häpeääkö ne mua tai ajattelevatko rumana. että pitäisikö minun mieluummin olla salilla tai hoitamassa ihoa kuin olla keskustelemassa tämän ihmisen kanssa, joka on paljon upeampi.

Vaikka nämä ajatukset nyt kuulostaa aika kauhealta, niin tosiasiassa kyllä pystyn olemaan monen näköisien ystävä, jos vaan tullaan toimeen. Helmiä on niin harvassa että olisi tyhmää laittaa homma läskiksi ulkonäön takia, sillä kun ei ole merkitystä kuitenkaan samassa määrin kuin silloin, jos yritetään jotain muuta kuin ystävyyssuhdetta. Mutta uskon, että ne jotka luulee, että ulkonäöllä ei ole _mitään _ väliä, ovat kyllä vaarassa. Aina se on yksi tekijä muiden joukossa joka vaikuttaa jotenkin, ei välttämättä paljon.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minuun vaikuttaa kieltämättä se, että kaveri olisi sen näköinen, että hänen kanssaan kehtaisi liikkua. Eli jos hän on kalju, epäsiisti parta, kaljamaha, likaiset maastohousut jalassa niin tuntuu, että katsooko ihmiset, että mitä teen sellaisen seurassa, olenko minäkin pohjimmiltaan tuollainen. Kyllä se voi muutenkin vaikuttaa - jos toisella on miellyttävät kasvot, on mukavampi jutella kuin rumuutta katsellen. Neutraali/ok naama on toisaalta helpompi kuin kaunis, koska pystyy keskittymään asioihin enemmän kuin toisen ulkonäkö ei aiheuta mitään itsessä. Toisaalta nimittäin erittäin kauniit ja komeat ihmiset saavat minut tuntemaan itseni huonoksi, alkaa pelätä että häpeääkö ne mua tai ajattelevatko rumana. että pitäisikö minun mieluummin olla salilla tai hoitamassa ihoa kuin olla keskustelemassa tämän ihmisen kanssa, joka on paljon upeampi.

Vaikka nämä ajatukset nyt kuulostaa aika kauhealta, niin tosiasiassa kyllä pystyn olemaan monen näköisien ystävä, jos vaan tullaan toimeen. Helmiä on niin harvassa että olisi tyhmää laittaa homma läskiksi ulkonäön takia, sillä kun ei ole merkitystä kuitenkaan samassa määrin kuin silloin, jos yritetään jotain muuta kuin ystävyyssuhdetta. Mutta uskon, että ne jotka luulee, että ulkonäöllä ei ole _mitään _ väliä, ovat kyllä vaarassa. Aina se on yksi tekijä muiden joukossa joka vaikuttaa jotenkin, ei välttämättä paljon.

*vaarassa = väärässä

Yhteen aikaan minulla oli kaveri, joka käytti vaatteita kuten pikeepaitoja - nössö ja ruma valinta ainakin siihen aikaan. Sinänsä se ei itseäni haittaa ollenkaan, mutta kun ihmiset kysyivät seurustellaanko tai "näytätte ihan parilta" niin vaivaannuin. Minusta ei näytetä parilta, jos mitään suutelua tai lähellä oloa ei tapahdu, ja ollaan ihan eri tyylisiä, mutta minkä sille voi, jos joku niin ajattelee. Ei tuosta pitäisi kovasti loukkaantua, koska kyllä naiset usein valitsee kumppanin, joka ulkonäöltä ei ole kummoinen. Silti se oli vähän ikävää, kun toiset ajatteli, että pariutuisin niin paljon alaspäin. Tai sitten vaan kiusoittelivat tahallaan. Pinnallista, tiedetään.

Ihmiset hakeutuu enimmäkseen itsensä kaltaiseen seuraan, ei tuossa sen kummemmasta ole kyse. Ulkonäkö kuitenkin liittyy todella monella tavalla siihen, millainen ihmisen kokemus elämästä on, ja sitä kautta sitten siihenkin, keneksi ajan mittaan tulee. Ja vaikka muodin, terveyden tai urheilullisuuden kautta toiseenkin suuntaan, ihmisen tavat, mielenkiinnon kohteet, resurssit ja arvostukset näkyvät ulkokuoressa. 

Vierailija kirjoitti:

En. Todellakaan.

Mutta olen kuullut ihmisistä, jotka esim. haluaa kaverikseen tai seurakseen baareihin "hieman rumemman" tai esim. ylipainoisen, jotta kokevat olevansa se kauniimpi. En voi käsittää mitä kakkaa tällaisten ihmisen aivoissa oikein on. Eivät he ole mitään ystäviä.

Muistaakseni Black Mirrorin yhdessä jaksossa oli sellaisesta some-elämästä mihin voisi ajatella maailman olevan menossa eli kerätään suosiota, pisteitä, parempaa tasoa. Ja silloin kun olet siellä huipulla, sun on paras kerätä ympärille muita kauniita ja suosittuja. Muuten alat vajota alemmas!

Itse asiassa muistan nyt jossain suomalaisessa lehdessä olleen haastattelun erään bloggarin siskosta. En vieläkään ymmärrä oliko se totta vai tarkoittiko hän jotain muuta, mutta siinä sanottiin suoraan että "kaveripiirissämme on vain kauniita ihmisiä". Se kuulosti ihan siltä, että puhuttiin ulkonäöstä ja yritin ajatella, että ehkä sillä tarkoitettiin "hyvyyttä" tai sisäistä kauneutta. Mutta jotenkin siitä jäi fiilis, että ehei, niiden tiettyjen laadukkaiden huippumerkkien lisäksi "kauneus" oli ulkonäköasia. Hyvin omituista mielestäni. Lisäksi ajattelin hieman ilkeästi, ettei kumpikaan omaan silmääni ollut mitään huippukaunista porukkaa, joten turha kai tässä on muita ivailla kun itsekin aloin arvottaa heidän lookiaan.

Nykyään tutkimusten perusteella "suositellaan", että on tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat sellaisia kuin itsekin haluaa olla. (Olet keskiarvo viidestä läheisimmästä ihmisestä...) Jos siis haluaa olla kaunis ja menestyvä, olisi parasta, että ystävätkin olisi samaa lajia, sillä tavat ym. tarttuu. Tässä mennään kuitenkin vähän vaarallisille vesille. Jos ihmiset toimii näin, että köyhiä ja huonommin menestyviä syrjii jopa toiset köyhät ja huonommin menestyneet, niin yhä kauheampi mörkö siitä tulee, ja yhä vaikeampi on ponnistaa ylös pohjalta, jos pitää päästä suoraan "parempien" seuraan. Toisekseen kulisseista tulee yhä tärkeämpää, mitään heikkoutta ei voi tunnustaa syrjityksi tulemisen pelossa.

Tuskin kukaan nyt haluaa ystäväksi ihmistä ja inhottaa itseä ulkonäöllisesti, kyllä tuo nyt on ihan luonnollinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hakeutuu enimmäkseen itsensä kaltaiseen seuraan, ei tuossa sen kummemmasta ole kyse. Ulkonäkö kuitenkin liittyy todella monella tavalla siihen, millainen ihmisen kokemus elämästä on, ja sitä kautta sitten siihenkin, keneksi ajan mittaan tulee. Ja vaikka muodin, terveyden tai urheilullisuuden kautta toiseenkin suuntaan, ihmisen tavat, mielenkiinnon kohteet, resurssit ja arvostukset näkyvät ulkokuoressa. 

Todellisuudessa aika usein myös eivät näy. Esimerkiksi varallisuutta voi helposti esittää tehdäkseen tietyn ensivaikutelman, toisaalta rikas voi olla köyhän näköinen, koska ei piittaa tai koska ei halua tulla kadehdituksi tai esimerkiksi ryöstetyksi. Liikunnallisen näköinen vartalo voi kertoa liikunnallisesta elämäntavasta, mutta ei mitään siitä, mistä se johtuu. Ihmisellä voi olla mieluinen urheiluharrastus, tai sitten erittäin huono itseluottamus ja syömishäiriö, minkä vuoksi liikkuu pakonomaisesti. Jos näyttää liikuntaa harrastamattomalta, voi syynä olla välinpitämättömyys tai pitkäaikainen sairaus. Se toki on totta, että ihminen alitajuisesti tekee oletuksia ulkonäön perusteella ihan suoriltaan.

up

Minusta tuo ilmiö näkyy vain niillä naisilla, jotka ovat hyvin ulkonäkökeskeisiä ja meikkaaminen ja muoti on tärkeää. On varmasti vaikeaa olla kaveri sellaisen kanssa, joka on itselle tärkeässä asiassa aivan eri tasolla. Sellaisissa piireissä, joissa ulkonäkö on vähemmän tärkeää, ei kyseistä ilmiötä ole melkein yhtään.

Hyvännäkliset ja ulkonäkökeskeiset valitsee. Ei riitä, että toinen on hyvännäköinen vaan täytyy olla samannäköinen kuin itse.

Ei tuo suoraan pidä paikkaansa että viisi lähintä ihmistä kertoo millainen on. Jotain piirteitä ehkä mutta kyllä he on eri ihmisiä eikä toistensa kopioita. Kuvista voi tietenkin päätellä mitä tykkää. Aika pinnallista arvioida kuvien ja ulkonäön perusteella.