Valitsetteko ystävätkin ulkonäön mukaan?

Ja mistä sen tietää että kuka on oikeasti jollekin lähin. Ei ainakaan somen perusteella. Koska somessa ei edes ole kaikki.

Yks paskan lysti minkä näköinen kaveri on jos on hyvä fiilis yhdessä ollessa. Sellainenkin on jo luksusta.

<3

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan nyt haluaa ystäväksi ihmistä ja inhottaa itseä ulkonäöllisesti, kyllä tuo nyt on ihan luonnollinen asia.

No ei jonkinasteinen ulkonäköeron nyt sentään INHON asia pitäisi olla. Eri juttu jos tyyppi levittelee eritteitään, haisee tai kulkee likaisissa vaatteissa, mutta sitä en tarkoittanut. T. Ap.

Ihme juttu että aloitustani noin dissattiin vaikka sitten monet myönsivät että noinhan se on.

mollas kirjoitti:

No siis minä olen myös huomannut saman. Tässä voi olla kaksi strategiaa. Kun valitsee hyvännäköisiä kavereita, niin näyttää itsekin paremmalta? Tai kun valitsee itseään rumempia, niin erottuu paremmin. Kolmas, mikä tulee mieleen- on se, että muistaakseni suurin osa ihmisistä on biseksuaaleja ja vähemmistö on pelkästään heteroita tai homoseksuaaleja. Kun itseään hyvännäköisenä pitävä, mutta tavallisen näköinen nainen pyrkii ystävystymään paremman näköisen naisen kanssa niin luultavasti hän tykkää naisista vähän enemmänkin. Se on ihan loogista, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Miksi ulkonäkö muuten vaikuttaisi?

Siten että haluaa päästä piireihin. On kivaa olla samaa jengiä the menestyjien eikä luusereiden kanssa. Eikä tämä tarkoita edes ylipainoa tai aknea, vaan jopa niin vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaa asiaa kuin kasvonpiirteitä. Rumilla on alusta alkaen hyvin erilainen elämä kuin kauniilla. No, onneksi Jeesus on erityisesti heikkojen ystävä ja on valinnut erityisesti heidät, menestyjiä harvemmin Jeesus kiinnostaa. Hän antaa kuitenkin tarkoituksen ja merkityksen kaikelle. Siksi seurakunnat usein on ihan hyviä ja kivoja paikkoja yksinäisille ja epäsuosituille.

Ihmiset ei pohjimmiltaan muutu kouluajoilta.