Mikä neuvoksi, kun tuntuu etten voi olla ihmisten parissa yhtään oma itseni?

Jopa lapsuudenperheen kanssa on tämä ongelma. Tuntuu, että kaikkien muiden ihmisten vuorovaikutustarve on niin paljon suurempi, että joudun koko ajan teeskentelemään kiinnostuneempaa kuin olenkaan. Puhumattakaan siitä, että minua ei yleensä kiinnosta lainkaan ne asiat, mistä muut haluvat puhua. Minusta olisi mukavinta, jos suurimman osan ajasta kaikki vaan olisivat hiljaa.

Ihmisille täytyy ilmeillä, osoittaa että on kuunnellut. Hymyillä kun tavataan. Tervehtiä kaupan kassaa ja tuttuja kadulla vaikkei jäisikään juttelemaan. Ylipäänsä jotenkin ottaa koko ajan kontaktia, väänellä naamaansa ja äänellä. Mikään tuosta ei johda mihinkään eikä annan minulle mitään. Päinvastoin, uuvuttaa kun joudun aina virittäytymään siihen, että "No niin, hymyile! Nyökkää! Sano jotain!"

Ja sitten ne viestittelee jatkuvasti, käyttää tolkuttomasti hymiöitä, odottavat vastauksia viesteihinsä ja sinua pidetään töykeänä jos et 40-vuotiaana halua viestiä emootioitasi lapsellisilla kuvilla.