Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelee vanhempi, kun aikuinen lapsi ei vieraile jouluna?
27.12.2020 |
Ei vieraile sen enempää äitienpäivänä, kesälomalla tai muutenkaan.
Mitä ajattelee vanhempi? Selitteleekö hän sen parhain päin, että kun sillä lapsella on niin paljon harrastuksia, ettei se ehdi? Vai syyttääkö lasta kiittämättömäksi? Vai katsooko peiliin, että mikä on pielessä, kun lapsi ei halua nähdä?
Kommentit (61)
Omat lapsenhakkaajavanhemmat, joista toinen on erittäin paha narsisti, epäilen jopa että psykopaatti, selittävät asian niin että aikuinen lapsi on hullu. Että se tahallaan ”keksii ja muistaa väärin” että lapsuus ja nuoruus oli julmaa väkivaltaa ja hakkaamista, että se tahallaan ”kiukuttelee” siitä että alistettiin ja nöyryytettiin ja häpäistiin.
Kiva tapa toimia! Kun leimaa lapsen hulluksi pääsee vastuusta kuin koira veräjästä! Myös sukulaisille kerrotaan tätä samaa”lapsi on hullu ja harhainen” -tarinaa.
Noin ne sen itselleen selittää.
Totuus on kyllä toinen ja asioille ja tapahtumille on runsaasti todistajia. Mutta ne vanhemmat silti uskottelee itselleen että he olivat loistavia vanhempia, vain kaikki heidän lapset ovat pahoja.
Hetkittäin tuntuu siltä sttä he oikeasti USKOVAT omiin väitteisiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi varmastikin syyttää itseään, että jotain tärkeää jäänyt selvittämättä ja puhumatta menneisyydestä ja lapsi kantaa kaunaa. Tai lapsella on masennusta tai mielenterveyden kanssa ongelmia. Tai lapsen puolisolla on vakava mielenterveyden sairaus tai persoonallisuushäiriö ja manipuloi välit poikki jotta saa hallita tätä ja mustamaalata vanhempaa /vanhempia. Tai vain tunnekylmyyttä, tunteita vain ei ole.
Siinä muutama vaihtoehto.
Minun vanhemmat selittävät sen niin, että minä olen ymmärtänyt lapsuuteni ihan väärin, koska he eivät ole olleet mikään ’sossuperhe’, että ei ole viiniä juotu edes päivällisillä. Joo, sen sijaan en ole saanut ruokaa, olen kulkenut röökinkatkuisissa vaatteissa ja pyytänyt, että tupakointi sisällä lopetetaan kun siitä tulee paha olo. Emotionaalinen ja henkinen kaltoinkohtelu on ollut ilmeisesti ihan ok, mitä olen vuosikaudet puinut terapiassa, kun en ole uskonut olevani minkään arvoinen.
Kuullessaan minun käyvän terapiassa, äitini sanoi ilkkuen, että hän nyt tarvitsee terapiaa, kun häntä näin syytetään. Olisi tarvinnut joo, mutta ihan muista syistä.
Meillä siitä ollaan vain hiljaa. Kukaan ei tiedä miksi lapsi ei käy vanhemmilla, siitä ei puhuta.
En tiedä. Minun isäni ei pitänyt mitään yhteyttä vanhaan äitiinsä tai muuhunkaan sukuun, me muut perheenjäsenet kylläkin. Nyt veljeni on aikuisena aivan samanlainen kuin isänsä, ei pidä yhteyksiä sukulaisiin. Minä taas kutsun isääni milloin meille, milloin patistan lapset auttamaan isoisäänsä milloin missäkin asiassa jne. Joskus mietin että mikäli olisin samanlainen kuin veljeni, miten yksinäinen isäni olisi.
Tosin minä epäilen isälläni ja veljelläni autismia. Se selittäisi paljon kummallisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut, että hänen pitäisi lähteä matkustamaan luokseni jonkun tietyn päivän vuoksi. Se olisi kohtuuton vaatimus. Tapaamme silloin, kun se hänelle (ja tietysti itselleni) sopii.
Tuskinpa kaikkien muidenkaan lapset asuvat lähellä.
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut, että hänen pitäisi lähteä matkustamaan luokseni jonkun tietyn päivän vuoksi. Se olisi kohtuuton vaatimus. Tapaamme silloin, kun se hänelle (ja tietysti itselleni) sopii.
Tuskinpa kaikkien muidenkaan lapset asuvat lähellä.
Et sitten otsikkoa pidemmälle lukenut....
"Ei vieraile sen enempää äitienpäivänä, kesälomalla tai *muutenkaan*."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä, millä vanhempi asiaa selittää? Ainoa, millä on väliä, on se, millä vanhempien PITÄISI sitä selittää osuakseen oikeaan. Eli se viimeinen vaihtoehto. Vanhemman pitää katsoa peiliin, jos ei katso, niin on ikivammainen kakkapää.
t.kristallikissa
Lankoni ei halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Anoppi sitä kipuilee, että missä meni vikaan, mutta ei se aina ole vanhemmassa "vika". En näe mitä hän voisi tehdä toisin. Pientä "curling"-vanhemmuutta poikansa suuntaan kyllä, mutta en näe miten noin tramatisoisi, ettei voi puhelinsoittoihin vastata.
Meillä oli lapsen kasa teininä ollessaan todella kovat otatukset, silti lapsi käy ihan normaalisti aikuisena. Vaikka pyhästi vannoi monesti muuta ;) Hevletin lieskoissa olisi minut mielellään nähdyt palavan :D Tuittupäinen kakara oli, nyttemmin on leppoisampi. Itse olin samanlainen, mutta kärsin nahoissani hiljaa, koska minut kasvatettiin häpeällä, ja sitä en halunnut lapselleni tehdö. Parasta oli kun äitini ihmetteli että mitnenäin kiltistä ja hyvinkasvatetusta ihmisestä voi tulla tuollainen ilmestyskirjan peto. Että minun olisi pitänyt kasvattaa paremmin. Sanoin aina että minun päälleni voit kyllä kasata, mutta lastani en tämän "paremmin" halua kasvatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
Se taitaa olla taikasana tuo suosikki*poika*. Enoni varasti säännöllisesti äitinsä rahat ja joi, jätti oman onnensa nojaan vaikka asui naapurissa. Äitini järjesti elämänsä siten, että kymmenien kilometrien välimatkasta huolimatta, pystyi huolehtimaan äidistään. Ja sai kuulla olevansa mm. kylmä ihminen, toisin kuin veljensä. Tämä vielä ennen muistisairautta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä, millä vanhempi asiaa selittää? Ainoa, millä on väliä, on se, millä vanhempien PITÄISI sitä selittää osuakseen oikeaan. Eli se viimeinen vaihtoehto. Vanhemman pitää katsoa peiliin, jos ei katso, niin on ikivammainen kakkapää.
t.kristallikissaLankoni ei halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Anoppi sitä kipuilee, että missä meni vikaan, mutta ei se aina ole vanhemmassa "vika". En näe mitä hän voisi tehdä toisin. Pientä "curling"-vanhemmuutta poikansa suuntaan kyllä, mutta en näe miten noin tramatisoisi, ettei voi puhelinsoittoihin vastata.
Ja sinullahan ei ole mitään sanomista siihen, miten lankosi asian kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin eräs valittaja, joka valittaa aina ettei lapset soita. Sen puhelun voi soittaa se valittajakin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi varmastikin syyttää itseään, että jotain tärkeää jäänyt selvittämättä ja puhumatta menneisyydestä ja lapsi kantaa kaunaa. Tai lapsella on masennusta tai mielenterveyden kanssa ongelmia. Tai lapsen puolisolla on vakava mielenterveyden sairaus tai persoonallisuushäiriö ja manipuloi välit poikki jotta saa hallita tätä ja mustamaalata vanhempaa /vanhempia. Tai vain tunnekylmyyttä, tunteita vain ei ole.
Siinä muutama vaihtoehto.
Narsistiset vanhemmat ei syytä itseään. Syy on aina lapsessa, vaikka sitä olisi miten paljon pahoinpidelty, nöyryytetty, alistettu, kiusattu. Narsisti itse on täydellinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on väliä, millä vanhempi asiaa selittää? Ainoa, millä on väliä, on se, millä vanhempien PITÄISI sitä selittää osuakseen oikeaan. Eli se viimeinen vaihtoehto. Vanhemman pitää katsoa peiliin, jos ei katso, niin on ikivammainen kakkapää.
t.kristallikissaLankoni ei halua olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Anoppi sitä kipuilee, että missä meni vikaan, mutta ei se aina ole vanhemmassa "vika". En näe mitä hän voisi tehdä toisin. Pientä "curling"-vanhemmuutta poikansa suuntaan kyllä, mutta en näe miten noin tramatisoisi, ettei voi puhelinsoittoihin vastata.
Äidilläni puhelinsoitot kestävät noin tunnin tai enemmän. Soittaa ns. hälärin, johon pitäisi soittaa takaisin. Soitto voi tulla kesken työpäivän tai illalla myöhään tai jopa yöllä. Pakko pitää kännykkä äänettömällä.
Äiti ei ns. normaalina ollessaan soitellut juuri koskaan tai maks. 10 minuuttia.
Nyt harhaluuloisuushäiriössään on äärettömän raskas kuunneltava. Valitsen itse hetkeni milloin jaksan kuunnella miten häntä myrkytetään, sädetetään ja kaasutetaan ja miten minun pitäisi soittaa ja hoitaa asiat kuntoon. Kotisairaanhoidon hän peruu itse, kuten myös ruokatoimitukset. Harhaluuloisuuteen määrätyt lääkkeet jää ottamatta, kun ei niitä tarvita.
Tällä hetkellä äiti on osastohoidossa, mikä on loistava asia.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi varmastikin syyttää itseään, että jotain tärkeää jäänyt selvittämättä ja puhumatta menneisyydestä ja lapsi kantaa kaunaa. Tai lapsella on masennusta tai mielenterveyden kanssa ongelmia. Tai lapsen puolisolla on vakava mielenterveyden sairaus tai persoonallisuushäiriö ja manipuloi välit poikki jotta saa hallita tätä ja mustamaalata vanhempaa /vanhempia. Tai vain tunnekylmyyttä, tunteita vain ei ole.
Siinä muutama vaihtoehto.Narsistiset vanhemmat ei syytä itseään. Syy on aina lapsessa, vaikka sitä olisi miten paljon pahoinpidelty, nöyryytetty, alistettu, kiusattu. Narsisti itse on täydellinen vanhempi.
Tai näin päin. Pahoinpidelty, nöyryytetty, alistettu, kiusattu viidellä puukoniskulla merkitty Äiti. Tyttären puukoniskujen jälkeen tuskin kaipailen. Aluksi hän joi, nykyään huumeet kuvioissa. Minulla nyt salainen osoite ja tietojani toivon mukaan ei saisi ikinä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten nämä ” unohdetut” vanhemmat usein pitävät suosikkilapsenaan sitä, joka ei koskaan käy ja se, joka auttaa päivittäisissä askareissa ja vierailee, niin hän on kiukuttelun kohde? Tiedän tapauksen, jossa suosikkipoika ei käynyt äitinsä luona viiteen vuoteen ja tämän pojan lapsia ei isoäiti nähnyt kymmeneen vuoteen ja sitten olikin jo myöhäistä.
En ole nähnyt lastani kymmeneen vuoteen. Enkä lapsenlapsiani lainkaan. Ihan vieraita on. He eivät ole elämässäni läsnä ja näinollen en heitä ikävöikään. Ei ole kiintymyssuhdetta lapsenlapsiin ja oma lapseni ei ole ilmaissut millään lailla haluavansa tavata. Elämää vain voi jatkaa ja nauttia olemassa olevista ihmisistä, jotka ovat mukana elinpäivissä. Elämänsä voi rakentaa muutoinkin kuin roikkumalla lapsissaan kiinni.
Tämä vastaaja on juuri samanlainen kuin lapsenhakkaaja narsisti vanhempani. Ei ota mitään vastuuta omasta käytöksestään ja syyttää kaikesta lastaan. KUKAAN aikuinen lapsi ei katko välejä vanhempaan ellei ole helvetin painavaa syytä. Tämä ihminen voisi miettiä mikä se helvetin painava syy on. Ai niin, ei voikaan, kivempi vaan syytellä sitä aikuista lasta niin pääsee itsepetoksessaan helpommalla!
Toivon että omat vanhemmat vihdoinkin ajattelisi, että voivat ottaa myös itse vastuuta tapaamisistamme. Välimatka on yhtä pitkä kumpaankin suuntaan.