Olen tyytyväinen elämääni, mutta samalla masentunut

Lääkäriin, masennus voi olla pitkäänkin oireillut, jopa lapsuudesta asti, koulukiusaaminen tai muu trauma voi olla taustalla.

Ehkä vielä joku päivä menenkin lääkäriin. Vielä pystyn elämään arkeani näennäisesti onnellisena. Yritän hakea onnistumisen tunteita arjestani ja pyrin järjestämään arkeni mahdollisimman stressittömäksi.

Minusta tuntuu että tämä alakuloni liittyy alkaviin vaihdevuosiin. En vain voi käyttää vaihdevuosihormoneja ikävä kyllä, joten ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää saada luomukonstein päätä kuntoon.

Ap

Voi johtua traumasta (rakkaudeton lapsuudenkoti, kiusaaminen tms.) tai sitten voi olla kyse eksistentiaalisesta kriisistä. Tai molemmista. Jälkimmäisessä voi kaikki tuntua merkityksettömältä vaikka elämässä on asiat päällisin puolin hyvin.

Vaihdevuosiin voi tosiaan liittyä masennusoireilua hormonaalisista syistä.

Äitini on narsisti, joten kai tuo on mahdollista myös. Etenkin nuoruusvuodet hänen kanssaan oli rankkoja. Olisin kaivannut tukea en nälvimistä ja sättimistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi johtua traumasta (rakkaudeton lapsuudenkoti, kiusaaminen tms.) tai sitten voi olla kyse eksistentiaalisesta kriisistä. Tai molemmista. Jälkimmäisessä voi kaikki tuntua merkityksettömältä vaikka elämässä on asiat päällisin puolin hyvin.

Minusta tuntuu samalta. Olen onnellinen, mutta en iloinen. Tällaista on ollut niin kauan kuin muistan, kausittain. Nyt on ollut enemmän stressiä, joten huono kausi meneillään.