Voiko koulukiusattu, jonka itsetunto lyöty lapsena ja nuorena maihin

Itselläni ainakin kulkevat mukana, terapiossa olen ravannut mutta jäljet liian syvällä että terapiasta olisi kunnollista apua.

Voi. Terapiat sun muut on vain asian turhaa vatvomista. Päivä kerrallaan elät ja rakastat itseäsi huolimatta siitä mitä sulle on tehty tai mitä muut susta ajattelevat, niin elät ihan onnellisesti.

Pahoin loukattu jalka todennäköisesti vaivaa jollakin tavalla loppuelämän, mutta sen kanssa oppii elämään.

Niin on mielenkin vammojen kanssa.

Voi jos haluaa.

Mitä tarkoittaa eheä ihminen?

Valitettavan usein moni rikkinäiseksi kasvanut ihminen ei saa "muutettua" itseään tarpeeksi ehjäksi sen 3v kelaterapian aikana.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ainakin kulkevat mukana, terapiossa olen ravannut mutta jäljet liian syvällä että terapiasta olisi kunnollista apua.

Sama kokemus, ei auttanut terapia. Iän myötä on itselleen armollinen ja keskittyy omiin kivoihin juttuihin. Mutta en ole ikinä pystynyt luottamaan muihin ihmisiin täysin, ja se on vaan pitänyt hyväksyä. Esim. mulla on monia kavereita jotka olen saanut opiskeluista ja työelämästä, mutta en itse kysy heitä mihinkään kahville tms. koska ajattelen heidän kieltäytyvän. Seurustelin muutaman vuoden, mutta koin se kivuliaaksi, koska ajattelin miehen kuitenkin haluavan jonkun muun, enkä halunnut tuntea sitä mustasukkaisuutta. Olisipa ihana olla normaali.

Lapseni (=nuoren aikuisen) puolesta kysyn. Nyt näyttäisi olevan asiat muuten parempaan päin, on elämässä sisältöä ja ystäviä jne, mutta huono itsetunto vaivaa edelleen. Mietin, että voiko tuo tuosta korjaantua.

Jos vaihtaa ympäristöä ja muuttaa mahdollisimman kauas.

Ei sellaisissa vanhoissa ympyröissä asiat muutu.

Itseäni kiusattiin ja syrjittiin lähes koko peruskoulun ajan. Nyt ikää 30+ ja vieläkin näen painajaisunia peruskoulu aikaisista kokemuksista. Olen käynyt terapiassa, mutta en koe saaneena siitä tarvitsemasi hyötyä. Sanoisin, että kiusaaminen jättää aina jäljet ihmiseen. Toisilla korjaavat kokemukset ja läheisten tuki auttavat siinä ettei jää kovin syviä arpia.

Mä ainakin elän normaalia elämää muuten, enkä koe pahoja traumoja jääneen. Ainoastaan niin, että jos joku henkilö yrittää vähänkin kiusata, suljen hänet välittömästi pois elämästäni ja välttelen niin paljon, enkä oikein luota kuin harvoihin. Mulle kehittyi todella hyvä silmä nähdä, kehen voi luottaa ja kehen ei ja se on pitänyt. Mä kiellän itseäni ajattelemasta asiaa. Olen ehkä jollain tavalla kylmä ihminen, sillä pidin kiusaajiani jo silloin lapsenia ääliöinä. 

Itsellä ainakin kokemukset toimivat voimavaroina ja teen kaiken ja vielä enemmän koston eteen.