Tuliko Jouluna itku, miksi?

Itselläni tuli itku, kun vaimoni isä lauloi tänään tiernapoikana niin ihanasti suvivirren.

Tuli kun lapsi puri.

Vähän itkin, ei liity jouluun.

Lähellä oli kun tuli kahdet oharit. Mut sitten ajattelin et jaksa aikuisten kiukkuiluista välittää. Olkoot.

Tuli itku, ku pelasin pikkuveljen kanssa Sackboy: A Big Adventurea. Tuli nuoruus mieleen ja ne hyvät ajat, ku pelattiin aamusta iltaan pikkuveljen kaa LittleBigPlanet ykköstä ja kakkosta. :')

Tuli useampaan otteeseen itku, ihan kauheaa olla yksin koko maailmassa. Pienetkin vastoinkäymiset saa mut raiteiltaan, kun tiedän ettei kukaan ota kiinni jos kaadun. En halua nähdä enää yhtään kuvaa onnellisista(?) pariskunnista tai perheistä (yllättävän moni sukulaisten keskellä vielä kaiken lisäks)

Onks pakko päästää itku vaikkei taho? Mie en ainakaa ruppee tursaamaa! Mie oon rehellinen ittellein!

-Ukko mustilainen

No kyllä tuli, alkot on kiinni ja viinapulloni putosi lattialle, kyllä siinä itku pääsi. Onneksi tapahtui kuitenkin joulun ihme ja naapurini oli saanut päähänsä hankkia minulle joululahjan ja toi litran kossupullon.

Aattoaamuna tuli, kun kuulin, että vanha ystäväni oli kuollut eilen. Hän sairasti syöpää useamman vuoden.

Liikutuin kuullessani Walking in the Airin ja katsoessani joulurauhanjulistusta.

Kyllä itketti kun isäni taas kerran piikitteli ja ilkeili joka asiasta.

Melkein. Itken varmaan joka joulu. En tiedä miksi, asiat ovat ihan hyvin ja on paljon mistä olla kiitollinen. Jostain syystä sellainen selittämätön tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne vaan pulpahtaa pintaan jouluna. Ennen luulin, että joulufanina se johtui liian suurista odotuksista, mutta tänä vuonna odotuksia ei ole ollut yhtään ja fiilis on silti sama. 

Meinasin itkeä Lumiukon ja Lumiukon ja koiran aikana. Ne vaan menee emotionaalisesti jotenkin kauhean syvälle, herättää muistoja edesmenneistä läheisistä ja lemmikeistä ja tulee hetkeksi jotenkin tosi surullinen olo. Olen pyrkinyt touhuamaan jotain muuta noiden aikana, koska en vain jaksa sitä itkuista tunneryöppyä. Silti haluan ne edes sivusilmällä nähdä ja kuulla.

Joo, poikani oli psykoottinen joulupöydässä. Tätä on vaikea kestää.

Kyllä nämä joulut herkistää väkisin nykyään. Ennen kun mummu ja ukki oli elossa oli joulukin oikea, mutta ei se enää ole aikuisiällä sellainen kuin ennen.

Itkin kun luin tämän.

Vantaalta löytyy paikka, jossa suru on suurimmillaan – Tältä näyttää lasten muistolehdossa, jossa lelut makaavat sateessa - Vantaa | HS.fi

https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000007701147.html

On tässä koko ilta yksin vetistellyt. Miehen takia joka etsii netissä jo uutta.

Tuli kun luulin kaikkien junan tuomien lähteneen maalle kaupungista, mutta ei.Yksi siellä kolisteli rapussa. Ikinä ei saa olla yksin. Piru vie.