Laihtuva 10-11-v tyttö
Onko tavallista, että tyttö laihtuu 10-11-v iässä ja milloin pitää alkaa epäillä anoreksiaa? Koulussa syö tyyliin 1 pienen perunan (aina ollut tosi nirso, ihan taaperona ei päiväkodissa syönyt juuri mitään päivän aikana, mutta kasvoi silti hyvin, oli pyöreät posket). Posket vuoden aikana kavenneet, jalat tikkulaihat. Olemuskin iloton. Vanhemmat ihannoivat laihuutta ja urheilua (somen perusteella) ja tyttö nimittellyt toisia lapsia läskeiksi ym ja kehuu sixpackillään. Lapsen kaverin puolesta kyselen.
Kommentit (14)
Syömishäiriöltä tuo vaikuttaa, voisit tehdä vaikka lasun niin lapsi saisi apua. Tai keskustele vanhempien kanssa, jos uskot että siitä on hyötyä.
Minäkin olen huolissani, mutta hankalalta tuntuu puuttua toisen perheen asioihin. Toivottavasti kouluterkka huomaa ja puuttuu, jos on tarpeellista. Läskiksi arvosteli jo eskari-iässä kavereitaan..
Minulla oli tuon ikäisenä syömishäiriö, alle 16v ei kuitenkaan diagnosoitu.
Miten sulla syömishäiriö ilmeni alaluokilla? Eikö se kuitenkin ole aika harvinaista näin nuorilla?
Voi ei, tunnetaankohan me sama lapsi? Tosin omassani kyse eronneista vanhemmista, joiden lapsi ei syö oikein mitään. Vanhemmat ihannoivat kuitenkin laihuutta ja puhuvat jatkuvasti ruokapöydässä laihduttamisesta ja siitä, miten pitäisi syödä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla syömishäiriö ilmeni alaluokilla? Eikö se kuitenkin ole aika harvinaista näin nuorilla?
Laihtumista ihmeteltiin, opettaja oli kysellyt äidiltä olenko sairas. Olin 11. Kouluterkkarilla (jota vihasin) kävin joka viikko punnituksessa (pakotettiin, painoa seurattiin). Join sitten aina vettä koulun vessassa ennen sitä, ja joskus jotain hedelmäsalaattia, jonka olin pakannut reppuun sitä varten että paino näyttäisi suuremmalta.
Muillakin tytöillä on kyllä tällaista terveellistä ruokavaliota ja tiukka herkkupäivärajoitus (koska ovat voimistelijoita), mutta tämä yksi on kyllä ainoa, joka puhuu nimittelee toisia lapsia läskeiksi ja kehuu sixpackiään. Ihan ydinperhe näillä on. Toinen vanhemmista innokas kokki, mutta annokset kyllä somen perusteella ihan naurettavan pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla syömishäiriö ilmeni alaluokilla? Eikö se kuitenkin ole aika harvinaista näin nuorilla?
Laihtumista ihmeteltiin, opettaja oli kysellyt äidiltä olenko sairas. Olin 11. Kouluterkkarilla (jota vihasin) kävin joka viikko punnituksessa (pakotettiin, painoa seurattiin). Join sitten aina vettä koulun vessassa ennen sitä, ja joskus jotain hedelmäsalaattia, jonka olin pakannut reppuun sitä varten että paino näyttäisi suuremmalta.
Harmi, että et saanut jo tuolloin kunnollista apua sairauteesi. Todella hurjaa, että jo noin nuorena "osaa" huijata punnituksissa ym. Tuossa iässä voi pituuskasvun kiihdyttyä tietysti muutenkin laihtua, mutta toki se pitäisi syömishäiriöstä erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla syömishäiriö ilmeni alaluokilla? Eikö se kuitenkin ole aika harvinaista näin nuorilla?
Laihtumista ihmeteltiin, opettaja oli kysellyt äidiltä olenko sairas. Olin 11. Kouluterkkarilla (jota vihasin) kävin joka viikko punnituksessa (pakotettiin, painoa seurattiin). Join sitten aina vettä koulun vessassa ennen sitä, ja joskus jotain hedelmäsalaattia, jonka olin pakannut reppuun sitä varten että paino näyttäisi suuremmalta.
Harmi, että et saanut jo tuolloin kunnollista apua sairauteesi. Todella hurjaa, että jo noin nuorena "osaa" huijata punnituksissa ym. Tuossa iässä voi pituuskasvun kiihdyttyä tietysti muutenkin laihtua, mutta toki se pitäisi syömishäiriöstä erottaa.
Se on psyykkinen hallintakeino, kun ei muuta osaa, uskoisin. Tuo vaihe kesti n. vuoden. Muistan myös hetken jolloin päätin alkaa syödä. Seuraavassa luokkakuvassa näytin jo normaalilta. Muistan että kyllä uhkailtiin osastolla, ja sillä että voin kuolla. Ei onneksi tarvinnut kokea kumpaakaan.
Lasun paikka taitaa olla, ei tuo normaalilta kuulosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla syömishäiriö ilmeni alaluokilla? Eikö se kuitenkin ole aika harvinaista näin nuorilla?
Laihtumista ihmeteltiin, opettaja oli kysellyt äidiltä olenko sairas. Olin 11. Kouluterkkarilla (jota vihasin) kävin joka viikko punnituksessa (pakotettiin, painoa seurattiin). Join sitten aina vettä koulun vessassa ennen sitä, ja joskus jotain hedelmäsalaattia, jonka olin pakannut reppuun sitä varten että paino näyttäisi suuremmalta.
Harmi, että et saanut jo tuolloin kunnollista apua sairauteesi. Todella hurjaa, että jo noin nuorena "osaa" huijata punnituksissa ym. Tuossa iässä voi pituuskasvun kiihdyttyä tietysti muutenkin laihtua, mutta toki se pitäisi syömishäiriöstä erottaa.
Se on psyykkinen hallintakeino, kun ei muuta osaa, uskoisin. Tuo vaihe kesti n. vuoden. Muistan myös hetken jolloin päätin alkaa syödä. Seuraavassa luokkakuvassa näytin jo normaalilta. Muistan että kyllä uhkailtiin osastolla, ja sillä että voin kuolla. Ei onneksi tarvinnut kokea kumpaakaan.
Ai niin. Se mitä olisin kaivannut, olisi ollut empaattinen aikuinen. Terveydenhoitajaa en kokenut sellaiseksi, olisi varmaan laittanut osastolle kuuntelematta, ellen olisi huijannut. Ongelmia oli perheessä. Siis jos voisin jotain lasta samojen ongelmien kanssa nyt auttaa, niin kuulluksi tuleminen ja lapsen luottamuksen arvoisena oleminen voisi olla se juttu.
Kurjaa, kun jo ihan pienet tytöt puhuu herkuista ja läskeistä. Kotoa sen mallin äidiltä ja kotoa täytyy tulla. Kerran yksillä 4-v synttäreilläkin päivänsankari totesi, että ei sa syödä liikaa karkkia, ettei maha kasva.
Voihan olla jokin muukin sairaus. 1 tyypin diabetes laihduttaa ja kuihduttaa ihmisen hoitamattomana.
Oikeasti? Kuulostaapa surulliselta, olisin huolissaan. Sääli että vanhemmat opettavat tuollaista lapselle! Ei 10v pitäisi miettiä mitään läskejä tai vatsalihaksia... :(