Karseimmat joulukokemuksenne

Minulla sama. Vanhemmat tappeli hulluna aattona ja repi lahjat auki. Olin kait 4v ja muistan tuon hyvin, vaikka vanhemmat luulee, etten muista. Oli kyllä perseestä. Onneksii tuollaista oli vain yksi joulu. Vanhempani oli niin nuoria tuolloin. Vähän päälle parikymppisiä. Muut joulut ovat olleet ihania.

Jos porukkaan tulee ylimääräisiä henkilöitä ja joutuu ns. edustamaan pyjamassa rötväämisen sijaan. Pari kertaa on näin käynyt eikä silloin joulu tuntunut omalta. Eikä toki noita vieraita kehtaa kieltääkään tulemasta.

Lapsuuden/nuoruuden joulut jotka narsistinen sisko pilasi ilkeilemällä kaikille ja aiheuttamalla tappeluja. Ei kestänyt nähdä että muut yrittivät olla hyvällä mielellä yhdessä.

Pipari oli kuiva.

Joka joulu on ennätys kamaluudessa. Nyt 10. yksinäinen joulu meneillään, vastoin odotuksia tähän ei totu vaan tuntuu vuosi vuodelta pahemmalta.

Mulla myös vanhempien riitely. Sellaisia jouluja näin varmaan noin kymmenen. Kun olin jo teini ja vanhemmat "yllättäen" jo tosi lähellä eroa, riidat oli jo todella rajuja. Kerran pelkäsin että äiti tappaa itsensä ja etsin häntä aattoiltana metsästä taskulampun kanssa kun ilta alkoi jo hämärtää. Että joo kyllä jäi traumat.

Sisko osasi pilata monet joulut. Aloitetaan pikkujouluista: tonttu toi pikkujouluna pienet paketit pöytäkuusen juurelle kun oltiin saunassa (ihana perinne, tätä jatkan kun saan omia lapsia). Tällä kertaa saimme siskon kanssa kynsilakat, minä pinkin ja sisko viininpunaisen. Kysymättä mitään otti lakan kädestäni ja laittoi omansa tilalle ja sanoi: etkös sä vaan tykkääkin tästä enemmän. Olisin pinkin halunnut, mutta näytti olevan siskolle tärkeämpi. Ja harmittaa edelleen kun annoin periksi.

Tultiin teini-ikään ja silloin oli muotia laittaa maskotteja koulureppuun. Sisko oli pyytänyt nalle puh -maskotin. Voi luoja sitä parkua ja ovien paiskomista, kun se sitten ei ollutkaan "aito", vaan keltainen nallekarhu. Punainen paita kyllä oli mutta "ei näyttänyt puhilta". Äiti vääntää itkua, kun oli yrittänyt 2000-luvun alun pikkukaupungista löytää 15 senttistä nalle puhia...

Ja joka joulu oli puuro ja manteli tietysti myös. Kauniisti kanelilla koristeltu puurovati oli jostain syystä aina myllätty ympäri kun päästiin pöytään asti. Ja jännästi sisko sen mantelin aina löysi. Kerran kostin koko perheen puolesta, kun käänsin salaa vatia 180 astetta. Sisko söi monta lautasellista puuroa ja ihmetteli kun mantelia ei löytynyt. Kas kappas kun se löytyikin mun lautaselta 🤣 Isä jaksoi koko viikon naureskella mun tempausta. Ja puuro sai sen jälkeen olla rauhassa.

Vähän ennen yhtä joulua 2000-luvun alussa olin oudosti huonovointinen ja oksensin. Tuo tapahtui lauantaina ja lukiossa oli koeviikko käynnissä. Maanantaina menin kuitenkin kokeeseen, vaikka olo ei ollut paras mahdollinen. Tuon kokeen pystyin kyllä tekemään oman tasoni mukaisesti. En muista, mikä koe oli. Taisi jopa olla sitten viimeinen koe. Noh, sitten kuukautiset alkoivat ja olivat ehkä yhdet elämäni pahimmista kuukautisista. En tiedä, mistä oli tuossa kyse kun olivat ihan erilaiset kun yleensä, eikä tuollaista ole koskaan toiste ole ollut. Tuolloin en pystynyt syömään viikkoon oikein mitään. Joulu meni sananmukaisesti makaessa ja sitten äiti tuli huutamaan, miksi en tee mitään joulun eteen, enkä syö mitään. En uskaltanut sanoa,mikä oikeasti vaivasi. En mennyt tuon takia lääkäriin, mutta jos nyt olisi tuollaista menisin kyllä koronatestiin.

Jouluaatto 1981.Pidätettynä poliisilaitoksen putkassa.Kyllä oli ankea joulu.

Monta lapsuuden joulua meni äidin takia pilalle.

Oli joku ihme päähänpinttymä, että jouluna pitää olla todella siistiä (normaalisti meillä oli todella sotkuista, eli tarkoitti hemmetin moista raivausta...), ja kaikki jouluruoat piti tehdä alusta asti itse. Ja mahdollisimman työläitä ruokia.

Eli koko joulunalus oli stressaavaa työleiriä aamusta iltaan. Eikä siinä vielä mitään. Mutta kun aattona äidin omat hermot pettivät, ja alkoi täysi raivoaminen ja sen jälkeen ovet paukkuen mököttämään. Lensipä kerran lattioille ne vaivalla tehdyt ruoatkin.

Opin aika varhain pelkäämään joulua. Edelleen tulee ennen aattoa parit traumaitkut itsekseni itketty, olen siis nyt jo kolmekymppinen.

Oman perheeni kanssa vietetään aina rento joulu. Ja ostetaan jouluruokia ihan vaan valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaatto 1981.Pidätettynä poliisilaitoksen putkassa.Kyllä oli ankea joulu.

Ja olit ihan syytön siihen....😉

Eksän kanssa ero jouluna

Äiti täälläkin pilasi jouluja. Oli kiukkuinen, kun jätti kaiken aina viime tippaan, juoksi kaupoissa vielä aattonakin. Kun sitten pari lasia viiniä juotuaan rentoutui, antoi aina palaa täysillä koko perheelle ja mummulleni, joka vietti joulut meillä. "Sulle sopi paremmin se pitkä tukka/ ootko sä lihonut, laihduta 5 kg/ tämä perunalaatikko jonka toit ei ole mieltynyt" jne.

Vanhemmat olivat jo eronneet, mutta isä tuli joka vuosi meillä käymään, riiteli ja pilasi joulun. Kun se lähti, saatiin taas olla rauhassa.

Yksin ollut joulut kieltämättä aika kauheita mutta kauhein se joulu kun kutsuttiin ihan ulkopuolisena johonkin sukujouluun niin että minun ei tarvitsisi olla yksin. Kiva siinä istua ihan vieraan porukan kanssa ja kaikki muut saa lahjoja ja itse istuu siinä hölmönä. Kai se oli kiva ele mutta kamala kokemus. Varsinkin kun olin jo etukäteen suunnitellut kivan yksinolojoulun ja hankkinut portviinit ja kynttilät ja kaikki ja iso palapelikin odotti. Olisi kelvannut minulle ja omasta näkökulmasta joulu meni pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Yksin ollut joulut kieltämättä aika kauheita mutta kauhein se joulu kun kutsuttiin ihan ulkopuolisena johonkin sukujouluun niin että minun ei tarvitsisi olla yksin. Kiva siinä istua ihan vieraan porukan kanssa ja kaikki muut saa lahjoja ja itse istuu siinä hölmönä. Kai se oli kiva ele mutta kamala kokemus. Varsinkin kun olin jo etukäteen suunnitellut kivan yksinolojoulun ja hankkinut portviinit ja kynttilät ja kaikki ja iso palapelikin odotti. Olisi kelvannut minulle ja omasta näkökulmasta joulu meni pieleen.

Niinpä. Aina ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta kokemus ole mikään mukava :(

Rakentelin kolmekymmentä vuotta sitten autoni hattuhyllyä jouluaamuna. Isäukko raivostui, ettei jouluaamuna saa tehdä mitään. Ajoin Suomen läpi mutsin luo jouluillaksi.

Lähes joka joulu joko äiti tai sisko pettää lupauksensa. Nyt teki molemmat niin.

Sairastuin oksennustautiin.

Yksin vietetty joulu oli karmaisevin tiettyjen syiden takia jota en viitsi avata. Onneksi tiesi ettei se ole loputonta. Kukaan ei edes soittanut ja kysynyt vointia. Vasta joulun jälkeen udeltiin että onko hengissä, siis omat vanhemmat ja lähiomaiset Soisin kaikkien edes kerran kokeilla viettää joulu yksin jotta tietäisi kuinka julmaa se on. Me huolehdimme aina yksinäisistä sukulaisista ja veimme itse tehtyä ruokaa. Auto kun on niin pääsimme ajelemaan ja tuotti se itsellekkin iloa ja hyvää mieltä.  Otimme kotiinkin kerran sellaisen joulua vihaavan masentuneen yksinäisen eikä tunnelma ollut ollut ihan katossa. Vaikka kaikkemme teimme tunnelman luomiseksi niin ei hän meillä viihtynyt. Se ettei ollut omaa perhettä, parisuhdetta niin toistenkaan onnesta ei oikein osata iloita. Joulu jotenkin korostaa sitä katkeruutta ettei omassa elämässä ole oikein onnistunut.