Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies pesee vain omia pyykkejään
19.05.2009 |
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, kun miehen pesemissä pyykkilasteissa on ollut aina pääasiallisesti hänen omia vaatteitaan, ehkä joku minun puseroni tai alushousuni on saattanut joukkoon eksyä. Kun kysyin mieheltä asiasta, hän tokaisi, että minun pyykkini eivät ole yhtä tärkeitä/kiireellisiä, koska minulla on niin paljon vaatteita! Hänellä itsellään on suppea valikoima vaatteita ja käyttää ne kaikki läpi ennen kuin pyörittää koneellisen, ei valikoi suuremmin vaatteitaan (lähes aina päällä farkut ja jokin musta t-paita).
Onko mieheni oikeassa vai itsekäs? Tuntuu tyhmältä pukea "väkisin" päälle joku pusero, joka sattuu olemaan puhdas, kun se mieluisa lojuu pyykkikorissa pesemättömänä (koska miehen vaatteet menevät etusijalle). Itse olen laittanut pyykkikoneeseen ihan niitä pyykkejä, joita korissa on päällimmäisenä ollut, tajuamatta että mies valikoi sieltä omansa joukosta. Myöskään lakanoita, pyyhkeitä tms. ei pese, ainoastaan omat vaatteensa.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikessa tekee vain itselleen ja ei koskaan ota toista huomioon.
Laittaako hän sinulle ruokaa vai vaan itselleen? Siivoaako hän vain puolet asunnosta? Ostaako koskaan kaupasta sitä, mitä SINÄ haluat? Tekeekö koskaan voileipää myös sinulle? Käykö hän koskaan hoitamassa sinun asioitasi (tyyliin voin hakea postista sen sun paketin, kun kävelen siitä tänään ohi)?
Jos vastasit kaikkiin ei, niin ei hyvältä näytä....
jotka pitävät sukkaparin yhdessä, niin ei tarvitse koota pareja, eikä pohtia kumman sukat on kyseessä. Oma väri kummallekin;-)
Oikeasti tuo on naurettavaa, eikä parisuhteessa toimita noin.
mistä tämä johtuu..
Olen huomannut sellaisen eron, että jos on edelleen saman miehen kanssa, jonka kanssa seurusteli silloin kun asui kotona, niin näin tulee käymään.
Mä olen ollut 16-vuotiaasta saman miehen kanssa, nyt 24. Asuttiin kodeissamme ennen yhteenmuuttoa. Ja se näkyy, mies ei tee oma-aloittesesti yhtään mitään ja minä kaikki kotityöt.
Voi, en edes tiedä millaista olisi muuttaa yhteen n. 25-vuotiaana kun olisi ehtinyt asua ihan yksin vaikka viitisen vuotta. Minä kun en ole koskaan asunut yksin. Ei minun olisi ehkä tarvinnutkaan, mutta mies olisi voinut asua välissä ihan yksin ennen kuin äidin luota lähdettiin.. Mutta kukapa tuollaista silloin ajattelee?
ja oltiin itsenäisiä. Kun sitten seurustelu alkoi olla vakavaa, miehellä oli avain mun kämppään ja hän saattoi siellä viettää vapaapäiväänsä mun ollessa töissä (tässä vaiheessa oltiin melkeen aina mun luona, mies lähes asui siellä, vaikka oli oma kämppäkin vielä). Mies jo tuolloin pesi päivän aikana pyykkejä (sekä mun että omansa), kävi kaupassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksin ei todellakaan pidä missään nimessä muuttaa yhteen!!! Kyllähän sen tietää miten siinä käy, pääsee äidiksi äidin paikalle...:D
Voi, en edes tiedä millaista olisi muuttaa yhteen n. 25-vuotiaana kun olisi ehtinyt asua ihan yksin vaikka viitisen vuotta. Minä kun en ole koskaan asunut yksin. Ei minun olisi ehkä tarvinnutkaan, mutta mies olisi voinut asua välissä ihan yksin ennen kuin äidin luota lähdettiin.. Mutta kukapa tuollaista silloin ajattelee?
Tuohon vielä sen verran että jos muuttaa yhteen jonkun kanssa vasta ollessaan 25v, niin eikös siinä suurin osa ole ehtinyt olla jo sen melkein 10vuotta omillaan...?
Minä ainakin muutin kotoa 15 vuotiaana opiskelemaan, kai suurin osa kuitenkin tekee niin eikä jää sinne kotiin kakskymppiseksi asti? Minä ainakin nyt kakskymppisenä pyöritän jo mieheni kanssa omaa taloutta, johon kuuluu myös 1v tyttäremme.
mistä näitä "miehiä" oikein sikiää??? Muistakaa sitten ainakin kasvattaa omat poikanne vähän omatoimisemmiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkkinä iän 25. Ymmärtänet kuitenkin mitä tarkoitan. Me muutettiin yhteen kun oltiin 18-vuotiaita.
Tuohon vielä sen verran että jos muuttaa yhteen jonkun kanssa vasta ollessaan 25v, niin eikös siinä suurin osa ole ehtinyt olla jo sen melkein 10vuotta omillaan...?
Minä ainakin muutin kotoa 15 vuotiaana opiskelemaan, kai suurin osa kuitenkin tekee niin eikä jää sinne kotiin kakskymppiseksi asti? Minä ainakin nyt kakskymppisenä pyöritän jo mieheni kanssa omaa taloutta, johon kuuluu myös 1v tyttäremme.
[/quote]
Niin tosiaan, äidiksi äidin paikalle, niin totta. Mut miks kummasti siitä ihan yhtä nuoresta naispuoleisesta henkilöstä kasvoi se joka tajuaa jo nämä jutut?? :)
Ei sellaisia asioita silloin ajattele, ja tässä sitä ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. huh. Ja tosiaan nykyisen pienen lapsen äitinä kiinnittää entistä enemmän huomioita näihin asioihin..!
t. 23
mistä näitä "miehiä" oikein sikiää??? Muistakaa sitten ainakin kasvattaa omat poikanne vähän omatoimisemmiksi!
Arvaa vain. Minulla on 2-vuotias poika ja kesällä syntyy poika. Ja vaikka kuinka uhoan, että meillä pojatkin siivoaa ihan varmasti, kuinka mahtaa käydä? Vrt mies on ihan samanlainen kuin isänsä, olisikohan näitä samoja asioita miettinyt aikanaan myös anoppi? Tosin ei nämä seikat olleet niin vahvoina vielä silloin kulttuurissamme.
Joten entä jos meille käy ihan samalla tavalla? Pojat päättää silti ottaa oppia vain isästään. Tätäkään ei tiedä, mutta tiukkana aion pysyä!
Minä sitten taas olin se 16-vuotias joka perheeseen tuli, ja anoppi sai viimein kaipaamansa tyttären :) Tästä on syntynyt paljon hyvääkin, yhtä hyvä suhde anoppiin kuin omaan äitiini on.
t. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä tapaukset on yleensä aika rikkinäisistä ja ongelmallisista perheistä joissa lasten elämä on ollut sietämätöntä ja lapsi on ulkoistettu perheestä.
Minä sain asua kotonani 20 vuotiaaksi. Tai oikeastaan jouduin asumaan. Lapsia ei silloin vielä ollut kellään tutulla paitsi yhdellä, joka muutenkin nyt oli kaikkien kanssa ja sen lapsi menikin hänen vanhemmilleen huollettavaksi. Kyseinen ihminen on asunut hoitokodissa jo 25 vuotiaasta alkaen..
En itseasiassa tunne yhtään normaalitapausta joka olisi lähtenyt kotoaan alle 18v. Kyllä kaikki on lastensuojelutapauksia, ongelmanuoria ja päihteiden väärinkäyttäjiä.
oman ruoan. Eiköhän mene pyykkijuttu jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä tapaukset on yleensä aika rikkinäisistä ja ongelmallisista perheistä joissa lasten elämä on ollut sietämätöntä ja lapsi on ulkoistettu perheestä.
Minä sain asua kotonani 20 vuotiaaksi. Tai oikeastaan jouduin asumaan. Lapsia ei silloin vielä ollut kellään tutulla paitsi yhdellä, joka muutenkin nyt oli kaikkien kanssa ja sen lapsi menikin hänen vanhemmilleen huollettavaksi. Kyseinen ihminen on asunut hoitokodissa jo 25 vuotiaasta alkaen..
En itseasiassa tunne yhtään normaalitapausta joka olisi lähtenyt kotoaan alle 18v. Kyllä kaikki on lastensuojelutapauksia, ongelmanuoria ja päihteiden väärinkäyttäjiä.
Ikinä en ole edes alkoholia maistanut, välit äitiin on todella lämpimät ja hyvät, aina olleet, enkä ole ollut mikään ongelmanuori ja silti muutin kotoa 15 vuotiaana, ja pikkusiskoni tekee tänä vuonna saman.
En tiedä missä sinä asut, mutta siellä missä minä asuin oli vaihtoehtona joko jäädä kotiin istumaan tai muuttaa muualle opiskelemaan.
Ei minua kotoa myöskään ajettu, mutta en nähnyt ihan todellisena vaihtoehtona sitä että olisin jäänyt kotiin tyhjänpantiksi tai päätynyt sitten jonkun porotilan emännäksi, niinpä muutin 15vuotiaana 700km päähän kotoani. Lähempää ei löytynyt sitä alaa jota halusin opiskella.
Ja vaikka olisinkn asunut sellaisessa paikassa missä opiskelupaikat ovat lähempänä, niin olisin silti muuttanut opiskelija-asuntolaan, koska minun mielestäni peruskoulun päätyttyä alkaa olla jo aika itsenäistyä.
silloin tällöin täällä palstalla: arvostaa omaa miestään! Edes ennen lapsia mieheni ei toiminut noin tyhmästi. Hän pesi pyykit sen mukaan miten niitä oli, hänen, minun, yhteiset, 40- tai 60-asteiset ... Otti narulta ja vei kaappiin myös kaikki. Olimme kyllä 3-kymppisiä kun muutimme yhteen. Sama systeemi edelleen, lasten tultua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, myönnän että meillä minä hoidan tällä hetkellä 99 % pyykeistä (teen töitä kotona joten tämä on järkevintä), mutta silloin kun asuttiin opiskelija-asunnossa eikä omaa konetta ollut pyykit hoiti 99 % mies. Vaikka muutti minun kanssa yhteen suoraan äidin helmoista :D
Meillä pyykkiä on aina pesty sen mukaan mitä tarvitaan tai mistä saadaan koneellinen, kumpi vaan on kyseisellä hetkellä järkevämpi tapa. Oli pesijänä sitten minä tai mies.
ja miehen pyyhkeet ja lakanat jätät myös miehelle.
onko teillä lapsia? pistäkää nekin puokki jos miehellä on noin hankalaa.
kuinka vanhoja olette?
Arvaukseni on, että maksimissaan 22 vuotta. Kuulostaa niin lapselliselta.
Olemme 26-vuotiaita. Ei lapsia, joten heidän vaatteistaan ei tarvitse huolehtia.
Ei kai tässä muu auta kuin ryhtyä pyykkäämään itsekin vain omiani ja katsoa, miten suu sitten pannaan. Hölmöltä tuntuu joka tapauksessa.
Onpa käynyt pari kertaa niinkin, että minun pesemistäni pyykkilasteista mies on käynyt viikkaamassa vain omansa pois narulta. Siitä olen kyllä jo hermostunut pahemman kerran. Tästä pyykkinpesusta olen huomauttanut, mutta ei uppoa.
ap
Me myös 26-v pariskunta, eikä ole lapsia. Minun mieheni tekee ihan samaa, pesee vain omia pyykkejään ja joukossa joskus vahingossa minun. Onhan se muutenkin kova omaan napaan tuijottaja ja huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan. Ostaa kaupastakin ruokaa vain itselleen.
T: Kohtalotoveri
mutta ei se osaa edes käyttää koko pesukonetta.... :D
Alue: Aihe vapaa
Totta tuokin puoli, että sentään pesee JOTAIN pyykkiä... Mutta kun mies tosiaan naaraa likapyykkikorista ne omat vaatteensa ja jopa vertailee mustien sukkien kokoja (!), jottei vahingossakaan erehtyisi pesemään minun vaatteitani, niin ei tässä kyllä me-henki pääse nousemaan pätkääkään...
ap