Lue keskustelun säännöt.
Tottuuko siihen että elämässä ei tapahdu mitään?
21.12.2020 |
Tottuuko siihen että ei voi kiinnostua mistään uusista asioista, elämään ei tule enää mitään uutta vaan se on se mitä nyt on, eikä juurikaan sen enempää ole tulossa. Miten osaa lopettaa esim haaveilun?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua estää itse tekemästä asioita sen haaveilun sijaan?
Älä ole passiivinen, laita toimeksi!
Mitä minä tekisin? Jos en osaa tehdä mitään, enkä edes opi mitään niin enhän minä niin vaan voi mennä tekemään jotain. Huutoahan siitä vaan tulisi. Ja se on ihan todettu asia että en opi, ei jäädä nyt väittelemään siitä. En haluaisi olla passiivinen mutta on pakko sen takia että en pysty mihinkään. Sitten pitäisi pystyä jättämään se haaveilu. Huom erottakaa haaveilu ja vaatimukset. Vaikka haaveilen kaikenlaisesta niin pakotetun passiivisuuden vuoksi en odota (vaadi) maailmalta mitään. Ymmärrän että en minä kyvyttömyyteni takia voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Olen yrittänyt mutta en ole tottunut
Mä olen tottunut ainakin, keski-iässä. En enää kaipaa ulkoisessa elämässä mitään muutoksia enkä haaveile mistään. Olen vaan hyvin onnellinen pienessä tavallisessa arjessa ilman mitään erityistä syytä.
En ole vielä tottunut, aina vaan ihastelen sitä,miten hyvin asiat on nyt kun mitään katastrofeja ei joka viikko iske niskaan.
Life is shit and then you die.
Kannattaa opetella jo nuorena tämä tosiasia, niin ei tarvitse vanhempana enää kiinnittää huomiota koko asiaan.
Nuorena sitä uskoo olevansa uniikki lumihiutale, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin tajuaa ettei koko hommassa ole mitään järkeä.
Nuorena sitä jaksaa elää ruuhkavuosia, taistella työelämässä ja siivota ja häslätä, kunnes jonain päivänä tajuaa, että mitästä vittua tästäkään oli oikein pitkällä tähtäimellä mitään järkeä.
Elämä kuluu, ihminen olettaa tekevänsä jotain järkevää, mutta kirjailijan sanoin sitä huomaa jossain vaiheessa että elämä oli vain holtiton kusivana synnytyslaitoksen ja kremation välissä.
Mitään muuta et jälkeesi jätä kuin metaanipäästöt ilmakehää tuhoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla onnellinen, jos kykenee haaveiluun.
Aina ei meinaa irrota sekään enää, vaikka olen ollut nuorempana ihan hyvä haaveilija.
Ei osaa edes kaivata mitään ihmeellisiä. Nautin hetkestä enemmänkin, joka päivä on armo uus. 🔭
Ikä... .......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, siihen tottuu. Ja kas vain , yht’äkkiä sinulle tapahtuu kamalia. Sairastut syöpään tai läheisesi, saat sydärin ,josta just ja just selviät. Kotisi palaa. Korona nappa sinuun ja jäät ikuiseksi invalidiksi. riittääkö jo?
Ja, kas vai se elämä , missä ”ei tapahtunut mitään”, oli aivan paratiisielämää.
Ikääntyminen auttaa. Kuuskymppisenä et enää haikaile mahdottomia. Silloin riittää pienet ilot. Sujuva arki on yksi niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottuu. Tosin joka päivä haikailee loppua nopeammin saapuvaksi.
Tottuu. Mulla ei ole tapahtunut mitään yli 10v
T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tapahdu mitään ja siitä kiitollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tyytyväinen mun pieneen elämään
Jos ei tapahdu mitään niin voi seurata mitä oman itsen ulkopuolella tapahtuu. Uutisia, ajanilmiöitä jne. Esimerkiksi youtubessa on ihan rajaton määrä materiaalia ja koko ajan uutta. Vaikka olisikin aika tylsää niin koskaan ei mielestäni ole ihan tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua estää itse tekemästä asioita sen haaveilun sijaan?
Älä ole passiivinen, laita toimeksi!Mitä minä tekisin? Jos en osaa tehdä mitään, enkä edes opi mitään niin enhän minä niin vaan voi mennä tekemään jotain. Huutoahan siitä vaan tulisi. Ja se on ihan todettu asia että en opi, ei jäädä nyt väittelemään siitä. En haluaisi olla passiivinen mutta on pakko sen takia että en pysty mihinkään. Sitten pitäisi pystyä jättämään se haaveilu. Huom erottakaa haaveilu ja vaatimukset. Vaikka haaveilen kaikenlaisesta niin pakotetun passiivisuuden vuoksi en odota (vaadi) maailmalta mitään. Ymmärrän että en minä kyvyttömyyteni takia voi.
Sun ongelma on toi haaveilu ja se että selität itsellesi tekosyitä mikset tee sitä mistä haaveilet. Sä pelkäät.Tai olet perfektionisti ja alisuoriudut sen takia. jos sulla on oppimisvaikeus niin siihen on olemassa apuja. En nyt osta tuota pakotettua passiivisuutta, sori.
Kyllä sinä opit. Olet vain hitaampi oppimaan kuin mitä sinulta on odotettu.
Kun lähdet seuraavaksi opettelemaan jotain uutta, älä kerro siitä mitään niille, jotka ovat "todenneet" että et pysty oppimaan mitään. Jos kukaan ei tiedä, että opettelet jotain uutta, he eivät voi dissata sinua hitaan etenemisesi vuoksi.
Jos menet opettajan oppiin, valitse sellainen, jolla ei ole ennakkoasenteita sinun oppimiskykyäsi kohtaan. Voit toki kertoa hänelle, että olet hidas oppija, jolloin hän ei odota eikä vaadi sinulta nopeaa etenemistä.
Tai etsi netistä video, jonka ohjeiden mukaan alat opettelemaan. Voit ottaa videolta yhden asian kerrallaan opeteltavaksi, eli ei tarvitse opetella kerralla kaikkea, mitä joku on päättänyt laittaa samalle videolle. Etene omaa tahtiasi. Älä vaadi itseltäsi suuria harppauksia. Luota siihen että lukuisien toistojen jälkeen alat pikkuhiljaa päästä jyvälle siitä, mitä opettelet.
Onnistumisen kokemukset, vaikka pienetkin, antavat uskoa elämään.
Mikä sua estää itse tekemästä asioita sen haaveilun sijaan?
Älä ole passiivinen, laita toimeksi!