verikokeen ottaminen ei onnistu lapselta
mitä tehdä kun lapsi ei suostu verikokeeseen? menee aivan paniikkiin. viimeksikin kannoin hänet laboratorioon mutta niin paljon jännitti käsiään ettei verikoetta saatu otettua. Emlatarra oli laitettu. Olisi pakko saada selville mikä lasta vaivaa mutta ilman verikokeita vaikea selvittää. Pahoinvointia ollut yli vuoden, mahakipuja, silmien värinää ja kaikenlaista. Keliakia, laktoosiongelmat yms. on poissuljettu (otettu verikokeet).
Kommentit (46)
Selität lapselle, että hän voi vaikka kuolla jos lääkärit eivät saa selville, mistä on kyse! Viet verikokeeseen, et ala lässyttämään, laita tarroja tai mene mukaan hysteerisuuteen. Jossei mikään muu auta, lapselle puolikas rauhoittavasta.
Nyt, kun asia on jo päässyt ongelmaksi, äidin jännitys siirtyy automaattisesti lapseen. Ensin pitäisi siis järjestää sinne näytteenottoon mukaan asian rennosti ottava aikuinen. Kuinka olisi se isä? Sellaisiakin kai vielä perheissä on? Entä joku muu turvallinen aikuinen?
Verikokeen ottoa kannattaa harjoitella kotona vaikka jolla pehmolelulla leikisti vaikka parsinneulan kanssa. Jos oma rakas pehmokin sen kestää, niin ehkä sitten lapsikin. Se pehmo kannattaa ottaa myös sinne labraan mukaan.
Labrassa on paljon mielenkiintoisia laitteita, joita voi esitellä lapselle. On se keinulauta niille putkiloille ja joissakin on sentrifuugikin, joka on kuin karuselli. Voit vaikka kertoa, kuinka labra on verisoluille kuin karuselli ja ne oikein kovasti haluaisivat päästä sinne huvittelemaan. (Okei, ehkä ei kannata kertoa, että kuolevat sitten siellä aika pian.)
Jos ei mitään muuta, niin käykää labran odotushuoneessa ihan ilman verikokeen ottoa. Syökää vaikka jotain herkkuja siellä. Näin paikan jännitys ehkä hieman vähenee.
Ja lahjontaa kannattaa myös tässä tapauksessa harrastaa ihan surutta.
Äidin rento ja huoleton asenne myös auttaa. Jättäkää ne tarrat laittamatta.
Emla supistaa verisuonia ja siten hankaloittaa näytteen ottamista. Enemmän se haittaa ehkä tipan laitossa, mutta kyllä kuulemma myös verinäytteen ottamisessa. Meillä myös oma kokemus oli, että kun Emla oli käytössä kaikista hankalin näytteenotto tilanne oli, sai kaivaa ja kaivaa kun suonet oli supistuneet. Myöhemmin ei ole ollut käytössä ja näytteenotto sujuu loistavasti kaikinpuolin.
Usein se on se tiukasti kiinnipitäminen se mikä lasta enemmän harmittaa kuin se hetken (mahdolloinen) kipu.
Meillä eri luonteisia lapset, toinen antanut ottaa alle 2v vanhasta ihan hievahtamatta ääntä päästämättä toinen taas pelkää kaikkia tutkimuksia. Mutta eihän sitä lapselta kysellä kun on tarve sairaus selvittää, näyte otetaan, harvemmin ne vapaaehtoisesti haluavat (meillä tosin tuo yksi aikalailla sen tekee). Kyllä labrasta saa apua kiinnipitämiseen.
ne häviävät puudutuksen vuoksi. Ehkä äiti voisi jäädä odottamaan ulkopuolelle ja antaa asiantuntijoiden hoitaa näytteenotto. Lapsi voi olla silloin vieraskorea. Voivat myös pitää lapsesta kiinni jos tarpeen ja ehkä kutsua äidinkin takaisin tueksi. Ihan tilanteen mukaan siis.
lasta en olisi saanut koko laboratorioon lähtemään ilman emlaa, ellen olisi sitten palokuntaa pyytänyt kantoapuun. Mut jospa huijaan että menen itse verikokeeseen ja sitten hoitajat ottaa hänet käytävältä ja hoitavat tilanteen. Ei tässä muu auta.
Voi tulla isoja ongelmia jälkeenpäin.
Tuon ikäinen ymmärtää jo hyvin. Käydään lääkärissä, olet reipas, saat ... (mikä olisi oikein kiva juttu, voi olla jotain yhdessä tekemistäkin).
Jotain sellasta jota tekis mieli niin paljon että sen eteen vois yrittää kestää jopa pistämiset?
eli jouduttu ronkkimaan ihan urakalla, noin tunti. suoni oli kuulemma nytkin ihan näkyvissä, kotona katsoin että iso sininen suoni, mut jostain syystä ei onnistunut. tämä oli kokenut hoitaja mutta ei siis onnistunut, muita olisi tullut kokeilemaan mutta pyysin lopettamaan koska muuten olisi jo tullut psyykkisiä ongelmia.
Onko paljon ollut sairaalassa hoidossa tai otettu verikokeita ja pelkää sen takia?
eli jouduttu ronkkimaan ihan urakalla, noin tunti. suoni oli kuulemma nytkin ihan näkyvissä, kotona katsoin että iso sininen suoni, mut jostain syystä ei onnistunut. tämä oli kokenut hoitaja mutta ei siis onnistunut, muita olisi tullut kokeilemaan mutta pyysin lopettamaan koska muuten olisi jo tullut psyykkisiä ongelmia.
pyytäkää ensin kokeilemaan siitä, jos ei helpolla onnistu (meidän allergikolle aina onnistunut, eikä ole tarvinnut ottaa puuduttamattomasta) niin sitten vaihtakaa puuduttamattomaan käteen.
Huijausta en minäkää suosittele ollenkaan.
Lahjoa voi yrittää. Riippuu lapsesta. Tai pyytää samalla ottamaan verinäyte myös itseltä. Tämäkin riippuu lapsesta, joillakin voi toimia.
Pakko kuitenkin saada tutkittua ja viimeisenä vaihtoehtona turvautuisin kyllä tuohon pitämällä kiinni ja näytteen ottoon. Selostaisin vain ensin lapselle, että nyt on kyseessä asia, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos itse ei anna ottaa niin ollaan pakotettuja ottamaan näyte kiinni pitäen.
ja väitä, että nyt on puudutettu. Lapsi ei tunne niin kipua, kun luulee että on puudutettu. Placebovaikutus siis.
ja väitä, että nyt on puudutettu. Lapsi ei tunne niin kipua, kun luulee että on puudutettu. Placebovaikutus siis.
verikoe siis otettiin muttei hoitajat saaneet verta tulemaan, kyllä sitä kauan taas ronkittiin
Tavallinen laastari ajaa saman asian.
joka on muutenkin kuin hyttysen pisto. Se ei vaikuta esim siihen , jos neula on huonosti suonessa ja alkaa kirvelemään, kun veri valuu kudoksiin, aiheuttaen mustelman. Tosiaan, tavallisella laastarilla saadaan lapsen psyyke suopeammaksi näytteenotolle ja suonet ovat hyvin esillä. Neulalla kaivelun voi kieltää ja sanoa että pistävät mieluummin uusiksi kuin kaivelevat.
Sen vaan voin sanoa, että tuollaisesta väkisin tekemisestä saattaa jäädä ihan kiitettävät traumat.
Nimimerkillä aikuinen sairaalakammoinen