Lue keskustelun säännöt.
Oli tänään jatkettu keskustelua keltikangas-Järvienen,
05.05.2009 |
jossa iltasanomien juttu 23.2.09 esillä.
Tällaista mieltä ovat mm.lasten psykiatrian professori Tuula Tamminen sekä lääkäri Anu Pekki:
Aikuisen näkökulma ei ole aina lapsen etu
Lasten päivähoito on järjestetty Suomessa aikuisten tarpeiden mukaisesti. Jos lapsen etu olisi pääosassa, vaihtoehtojen kirjo olisi huomattavasti monimuotoisempi. Todelliset vaihtoehdot puuttuvat.
Lapsi kokee nykypäivän nopeatempoisen elämänrytmin ja alati vaihtuvat aikuiset ympärilläänliian kaaosmaisena. Lasten ja vanhempien rakkaus kannattelee kuitenkin arjen yli, näin ainakin aikuiset haluavat uskoa.Lastenpsykiatrit ovat osin toista mieltä.
Me aikuiset näemme mieluusti, että lapsen syvin tunnetason yhteys on omiin vanhempiin ja kotiin. Aikuisen näkökulmasta katsottuna näin onkin; onhan lapsi ja rakkautemme häneen mielemme sopukoissa aina.
"Vaatii aika pitkälle kypsynyttä ihmistä, että rakkaus säilyy mielen sisällä, vaikka rakkauden kohde ei olekaan läsnä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän kiintyy siihen ihmiseen, joka on hänen kanssaan eniten", lasten psykiatrian professori Tuula Tamminen Tampereen yliopistosta korjaa aikuisen harhaa. Moni nykypäivän lapsi on vanhempiensa sijaan eniten esim. päiväkodin tai hoitopaikan tädin kansssa. Hekin tosin vaihtuvat usein, sijaisuutta tulee hoitamaan taas joku uusi. Tunnesidettä ei ehdi välttämättä syntyä häneenkään.
Yhdysvalloissa on kehitetty metodi, jolla pyritään syventämään lasten hajanaista tunnesidettä vanhempiinsa. Metodia kokeillaan myös Suomessa kuopiolaisessa päiväkodissa. Sen sijaan, että hoitopaikassa vähäteltäisiin lapsen kokemaan ikävää äitiä ja isää kohtaan, siellä päinvastoin kunnioitetaan lapsen kaipausta. Kuulostaa kenties oudolta!
"Ehkä se tekee myös aikuiselle selvemmäksi, kuinka vaikeaa onkaan jättää alle kolmivuotias päivähoitoon. Pieni lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa ja aikaa joka päivä riittävästi, enemmän kuin mitä tällä hetkellä saa", Tuula Tamminen sanoo.
Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Anu Pekki ja professori Tuula Tamminen olivat toteuttamassa projektia, jossa tutkittiin miten lapsen etu toteutuu lapsille suunnatuissa kunnallisissa palveluissa niiden ihmisten silmin, jotka työskentelevät käytännössä lasten parissa.
Tulokset olivat hämmentäviä. Hyvin monet lapsia koskevat asiat oli järjestetty yksin aikuisen näkökulman mukaan. Periaatetasolla aikuiset sanoivat, että lapsen etu on ensisijalla. Mitä lähenmmäs kysymykset menivät käytännön toimintaa, sitä enemmän nousi esiin lasten kanssa työskentelevien toisistaan poikkeavat tavat toimia sekä aikuisten käyttämä valta.
"Odotimme, että vastauksissa olisi näkynyt enemmän vuorovaikutusta, josssa lapset ja aikuiset tekevät asioita yhdessä. Monet kuitenkin mielsivät jopa, että jos lapsen näkökulma otetaan huomioon, niin aikuinen menettäisi ikään kuin koko vallan ja samalla vastuun", Pekki ja Tamminen sanovat.
Yhteistyö sujuu aikuistenkin välillä paremmin tuttujen kesken kuin ventovieraiden kanssa. Tilanne on sama aikuisten ja lasten välisessä yhteistyössä. Nykyisissä palvelujärjestelmissä tunnesiteitä ei ehdi muodostua, työntekijät ja lapset vaihtuvat nopeasti ja ryhmät ovat siihen liian suuria. Tällä hetkellä lapsen ympärillä on moniääninen kuoro aikuisia ajatuksineen ja sääntöineen.
"Lapsen näkökulmasta katsottuna olennaista on esim. se, että päiväkodissa jokainen vakinainen ja sijainen vaikka leikittäisi riittävän samalla tavalla. Nyt yksi voi odottaa lapselta aktiivisuutta, toisen mielestä pitääkin kuunnella hiljaa aikuisen antamia ohjeita, kolmas haluaakin taas jotain muuta", Tamminen saoo.
Toki suurin osa lapsista selviää ja kestää moniäänisyyttäkin, vaikka se ei olekaan kenenkään lapsen etu. Ne kärsivät, jotka ovat jo muutenkin haavoittuvia", Pekki sanoo.
Tutkimus toi esille, kuinka monissa palvelujärjestelmissä oli vaikeuksista huolimatta kehitelty hienoja arkipäivän tason ideoita, jossa lapset ja aikuiset toimivat yhteistyössä. Monissa tutkimuksen vastauksissa viestittyi työntekijöiden uupumus ja väsymys. Ilo lapsesta oli kadonnut. Monet työntekijät sanoivat kärsivänsä, kun ei ehdi olla riittävästi yhden lapsen kanssa. Aika menee helposti negatiivisten asioiden parissa. Jos vuorovaikutukselle aikuisen ja lapsen välille ei löydy tilaa, niin ei siitä silloin löydy iloakaan.
Kommentit (21)
2v tarvitsee jo kavereita ja virikkeitä, että on sairasta kun hän on niin kiintynyt vanhempiinsa ja erityisesti isäänsä. Normaali kotonaoleminen ei riitä vaan kuulemma tuon ikäinen kaipaa jo "muuta", eli kavereita. Ei voinut kuin vaan ihmetellä, että hyvinpä kasvatusneuvolassa on seurattu aikaansa, not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Päivähoidossa työskenteleenä allekirjoitan kaiken. Ryhmäkoot ovat liian suuria, siellä selviydytään välillä päivästä toiseen. On toki hyviäkin hetkiä joista lapset saavat paljon, saavat yksilötasoista huomiota ja kasvatuksellisia asioita mutta valitettavasti arki on myös raakaa. Aikaa rajallisesti ja siitäkin pitäisi revetä joutaviinkin palavereihin, paperinpyörityksiin, koulutuksiin... Päättäjät eivät tiedä eikä ymmärrä arkea päivähoidossa!!!!!!!!!!
Ja mitä tekee nämä lomautukset sitten jo nykytilanteen lisäksi. Mutta toisaalta, vanhemmat olisi se linkki myös vaikuttaa asioihin. Niitä kuunnellaan enemmän kuin meitä työntekijöitä... ehkä.
Perheneuvolasta tuollaiset kommentit! Uskomatonta.... Ammattitaitoa saa hakea...
joita oli hahmotus ym. oppimisvaikeuksista kärsivällä koululaisellamme ja nyt sitten päätyivät siihen, että koululaisemme on ok, mutta meidän iloisessa ja pirteässä nuorimmaisessa on vikaa kun roikkuu isässään. Siis oikeastihan me haluttiin apua siihen miten elää oppimishäiriön tuomien ongelmien ja itsetunto-ongelmien kanssa sekä jotain osviittaa mihin jatkotutkimuksiin ja tähän sitten jouduttiin... Niin ja tämä oppimishäiriöinen lapsemme nyt sitten jää ilman kuntoutusta ja siis apua. Piti neurologille päästä ja kaikkea, mutta ei..
Perheneuvolasta tuollaiset kommentit! Uskomatonta.... Ammattitaitoa saa hakea...
päivähoidon puolesta. Kovasti yrittävät saada asiaa esille, toivottavasti jaksavat, sillä lapsissa on tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joita oli hahmotus ym. oppimisvaikeuksista kärsivällä koululaisellamme ja nyt sitten päätyivät siihen, että koululaisemme on ok, mutta meidän iloisessa ja pirteässä nuorimmaisessa on vikaa kun roikkuu isässään. Siis oikeastihan me haluttiin apua siihen miten elää oppimishäiriön tuomien ongelmien ja itsetunto-ongelmien kanssa sekä jotain osviittaa mihin jatkotutkimuksiin ja tähän sitten jouduttiin... Niin ja tämä oppimishäiriöinen lapsemme nyt sitten jää ilman kuntoutusta ja siis apua. Piti neurologille päästä ja kaikkea, mutta ei..
Perheneuvolasta tuollaiset kommentit! Uskomatonta.... Ammattitaitoa saa hakea...
joita oli hahmotus ym. oppimisvaikeuksista kärsivällä koululaisellamme ja nyt sitten päätyivät siihen, että koululaisemme on ok, mutta meidän iloisessa ja pirteässä nuorimmaisessa on vikaa kun roikkuu isässään. Siis oikeastihan me haluttiin apua siihen miten elää oppimishäiriön tuomien ongelmien ja itsetunto-ongelmien kanssa sekä jotain osviittaa mihin jatkotutkimuksiin ja tähän sitten jouduttiin... Niin ja tämä oppimishäiriöinen lapsemme nyt sitten jää ilman kuntoutusta ja siis apua. Piti neurologille päästä ja kaikkea, mutta ei..
Perheneuvolasta tuollaiset kommentit! Uskomatonta.... Ammattitaitoa saa hakea...
Etkö osannut sanoa, että nyt ei olla täällä kaksivuotiaan vuoksi, vaan isomman ja että eiköhän keskitytä siihen mihin pitääkin?
Tunnistaa äitinsä tuoksun/äänen niin mitä kaikkea sitä vuoden ikänen lapsi osaakaan?
Minua pöyristyttää se tapa jolla työhön menevää naista solvataan ja syyllistetään. Suomalaisten ominaisuus?
Omat lapset ainakin on tunnistanut minut kun palaan töistä hakemaan. Eikä lapset ole isäänsä unohtanut vaikka tämä on viikkoja työmatkoilla. Vissiin lapsissa jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on pakko mennä töihin taloudellisten syiden takia, mutta en todellakaan pysty ymmärtämään vanhempia, joiden mielestä töissä on helpompaa kuin kotona ja jotka vilpittömästi uskovat tarhan olevan lapselle kotia paremman paikan. Minusta tarha on välttämätön paha ja olen iloinen, että lapseni tuntuu siellä viihtyvän, mutta olen ihan varma, että lapsi olisi vielä iloisempi, jos olisin kotona.
Enkä tajua, että miten niin jonkun täytyy koko ajan keksiä lapselleen "virikkeitä". Ovatko lapsenne jotenkin vajavaisia? Meillä ei lasta ole koskaan sen erityisemmin viihdytetty, on saanut olla mukana ja osallistua normaaleihin arkipuuhiin. Osaa todella hyvin leikkiä itsekseen. Enkä usko, että tarha on menestynyt yhtään minua paremmin tässä viihdyttämisessäkään. Pienten ryhmässä ainakaan eivät juuri muuta ennätä kuin perusasiat hoitamaan.
vaan että pieni lapsi ei pysty kannattelemaan mielessään mielikuvaa turvallisesta äidistä kuin lyhyen ajan. Äidillä ei ole vaikeuksia työpäivän aikana palauttaa lasta mieleensä mutta lapselle on.
Toki lapsi tunnistaa äitinsä tämän nähdessään, mutta päivän aikana hän voi kokea olevansa turvaton, sillä hänen persoonansa rakentuu pysyvien läheisten ihmisten varaan. Jos hoitopaikka on hyvä ja hoitopäivät kohtuullisen mittaisia, mitään haittaa siitä ei ole lapselle. Sen sijaan kaoottinen ympäristö ja liian vähäinen aika vanhempien kanssa on lapselle haitaksi.
Ja tämä kritiikki on suunnattu päättäjille, jotka aina säästävät lasten asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun osaa esittää realistisia ratkaisumalleja ongelmaan. Onko tässä esitetty? Ei. Tyhjänpäiväistä leuanlouskutusta, jonka jokainen Siwan kassallakin työskentelevä av-mamma osaa. Ei tarvita tohtorin tutkintoa tällaiseen kvasitieteeseen.
Keltikangas-Järvinen saisi olla näkyvämmin julkisuudessa. Osaa ja uskaltaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin tyhjää kolisevia mielipiteitä, jos ei osaa esittää mitään vaihtoehtoa.
12
Omat lapset ainakin on tunnistanut minut kun palaan töistä hakemaan. Eikä lapset ole isäänsä unohtanut vaikka tämä on viikkoja työmatkoilla. Vissiin lapsissa jotain vikaa.
Joku vuoden ikäinen esim. ei pysty muodostamaan mielessään kuvaa työpaikasta, jossa äiti tekee töitä. Hänen näkökulmastaan äiti on kadonnut, poissa. Ei käsitystä missä äiti on, mitä tekee, hän ei tajua mitä tarkoittaa se että äiti tulee hakemaan neljältä. Tämä kyky muodostuu noin kolmen vuoden tietämillä, ihan omasta kokemuksestakin tuossa vaiheessa lapsessa tapahtui siihen suuntaan, että hän pystyi tällaisia asioita käsittämään ja pitämään mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joutuu olemaan kotona sellaisen äidin kanssa joka on ihan kypsä koko ajan, masentunut ja kaipaa kovasti työelämään sekä on aina vihainen ja ärsyyntyy helposti. (ai niin, sehän on selvä ettei tällaisen äidin kuulu sitten tehdä niitä lapsia ollenkaan).
mutta pian se lapsi oppii että kyllä äiti joka päivä hänet hakee. Se luottamus tulee sitten siitä. Eikä välttämättä mitenkään ole lapselle haitaksi.
Eikä välttämättä mitenkään ole lapselle haitaksi.
av-mamma on tästä asiasta päinvastainen absoluuttisen oikea mututieto.
jos joutuu olemaan kotona sellaisen äidin kanssa joka on ihan kypsä koko ajan, masentunut ja kaipaa kovasti työelämään sekä on aina vihainen ja ärsyyntyy helposti. (ai niin, sehän on selvä ettei tällaisen äidin kuulu sitten tehdä niitä lapsia ollenkaan).
ja vaikka hammasta purren hymyillä sille kersalle, sillä aikuisella on kyky lykätä välittömien mielihalujensa tyydyttämistä, lapsella sitä kykyä ei ole.
tuntuu, jos hän ikävöi vanhempaansa ja itkeskeleekin, ja tarhan täti saattaa ajattelemattomuudessaan tiuskaista - Mitä sä siinä itket, ei se mitään auta.
Näin on oikeasti, vaikka ei jokaisessa hoitopaikassa.
Sydäntäni kirpaisi kun kuulin tuon.
menee siihen, kun yrittää pönkittä kasv.kandien asemaa päiväkodissa ja haukkuu sosionomit.
Jos hän oikeasti haluaisi ryhmäkokoja pienemmäksi ja oikeasti haluaisi, että lapset voivat paremmin päiväkodeissa, hän tekisi enemmän yhteistyötä esim. Talentian(johon monet sosionomit kuuluvat) kanssa. Kun vahvat liitot alkaisivat yhdessä tuoda esille epäkohtia, varmasti tulostakin alkaisi syntyä!
myös, että on subjektiivinen päivähoito-oikeus, mutta lapsella pitäisi olla ensisijaisesti oikeus omiin vanhempiinsa. Vihjaisi pääättäjien suntaan.