1990-luvulla perhe-elämä oli parempaa

Ennen meillä maalla, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten, penskat heitettiin aamulla ovesta pihalle, ja ruoka-aikaan meitä huudeltiin sisälle niinkuin lehmiä laitumelta. Ennen meillä maalla syötiin samaa ruokaa mitä Suomessa oli syöty aina sitten sotien, ja kaikilla meni hyvin. Lisäksi oli pullaa, lettuja, munkkeja, ja jäätelöä, siinä ei viikonpäivällä ollut väliä.

Kotiläksyissä ensimmäisinä kouluvuosina auttoi mummo. Sen jälkeen kukaan ei enää tarkistanut, tuliko kaikki tehtyä. Jos jotakin oli unohtunut, läksyt tehtiin koulun jälkeen käytävällä ja näytettiin tarpeen vaatiessa vaikka koulun siivoojalle – vanhempia ei Wilma-merkinnällä vaivattu.

Jokainen jolle ei ollut tarpeeksi koulun urheilukenttä ja kuka hyvänsä siellä sattui sinä iltana höntsää pelaaman, harrasti sitä mikä vanhempien budjetin ja ajankäytön mukaan oli mahdollista, tai ei niin halutessaan harrastanut mitään. Naapurin aikuisia ei varmasti kiinnostanut, soittiko Pekka trumpettia vai kivittikö mieluummin metsälammella sammakoita aikansa kuluksi.

Mutta hei, eihän tätä nykyaikaa voi verrata 90-lukuun. Nyt on sosiaalinen media, ilmastomuutos, ahdistus ja paha mieli. Pitää hässätä ja sössätä joka paikassa koko ajan, ei voi olla varttituntia hämmentämättä. Vai voiko?