Lue keskustelun säännöt.
Soitteleeko äitinne hermostumiseen saakka? Ärsyttää.
18.12.2020 |
Lähes joka päivä yrittää tavoitella minua.
Joskus jopa tulee oven taakse jos en vastaa.
Soittaa usein niin kauan, että vastaan. Vaikka viisi kertaa peräkkäin, eikä sekään riitä aina.
Jätän tahallani vastaamatta koska mitään asiaa ei ole enkä tahdo sitä tavaksi, että soittelee päivittäin.
Kun kerran vastaan ja jaksan esittää kinnostunutta niin saa oikein intoa soitella lisää.
Tunnen itseni vainotuksi ja minua kyrpii.
Olemme sopineet asiasta useita kertoja, että jos en vastaa niin älä jatka soittelua. Laita viesti jos jotain tärkeää mutta älä soittele.
Sanoo ymmärtävänsä mutta jatkaa kuitenkin.
Hermostun, joskus jopa suoranaisesti huudan, että menee taas rajojen yli ja sitten loukkaantuu ja itse poden syyllisyyttä.
Hänen läsnäolo vie energiaa minulta, on vienyt jo pitkään. Yritän olla etäinen.
Kommentit (40)
Eipä ole viiteen vuoteen soittanut eikä ole väliksikään. Kauhea ämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä onneksi niin päin, että yritän soittaa ja hän ei ehdi puhua ja lupaa soittaa. Sitten ei soita. Ei ehdi tai unohtaa.
Hänellä on omaakin elämää sitten :D
Minun äidilläni ei. On masentunut ja tuskissaan, olen siitä pahoillani mutta en osaa vieläkään häntä auttaa.
Tunkeutuu liian lähelle, vie energiaani sillä vihaisella ja masentuneella olotilalla.
On alkoholisti mutta kai vähentänyt juomista. On ollut kuitenkin jos vuosia masentunut. Harmittaa mutta minulla on ongelmani myös.
Olen hakenut apua ja työstän asioita...
Äidin läsnäolo saa suurimmaksi osaksi vain ahdistumaan.
Ap
Sama täällä. Oikea energiasyöppö koko lohikäärme. Kakarana ei välittänyt minusta pätkääkään, nyt pitäisi häntä paapoa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole viiteen vuoteen soittanut eikä ole väliksikään. Kauhea ämmä.
Tämä onkin sitten toinen ääripää :(
Ap
Eipä enää sen jälkeen, kun laitoin välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei soita koskaan vaan minä soitan hänelle. Ja on niin marttyyri jos tulee liian pitkä väli.
Miksi huudat äidillesi? Napanuora ei ole katki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei soita koskaan, ei välitä lapsistaan eikä pidä yhteyttä. Ei tääkään kivaa ole.
Sehän on vaan rakkautta ja välittämistä. Minun vanha äitini (84v.) muistuttaa edelleen minua lämpimästi pukeutumisesta, villasukista ja nenäliinasta taskussa (varmuuden vuoksi). En ota nokkiini, vaan kuuntelen rauhassa. Jossain vaiheessa tulee aika, kun en enää kuule äitini ääntä. Nämä ovat pikkuasioita niiden muiden, isojen elämänasioiden, rinnalla.
.
- tytär 55v. (vaimo, äiti ja pian mummo)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot sille, että viikon välein (2x vko:ssa?) sopii soittaa, muulloin et vastaa ja että tarvittaessa estät koko numeron.
Jos tulee oven taakse, niin et avaa/päästä sisälle.
Jos tulee hätätilanne, niin sitä varten on 112.
Ja sitten kanssa teet näin, etkä vaan uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi huudat äidillesi? Napanuora ei ole katki.
Tiedän, ettei pitäisi. Tulee huono fiilis.
Se on sitten se viimeinen konsti kun hermot menee.
Ensin olen asettanut rajat todella kauniisti ja puhun asiallisesti ja hän on tämän ymmärtänyt. Olen myös perustellut ja sanonut, etten häntä tahdo loukata.
Ymmärtää oikein hyvin.
Menee kaksi päivää ja jatkuu..
Soittelee, soittelee, soittelee.
Hengitän vielä ihan rauhassa. Menee muutama viikko ja alan olemaan aivan kiukkuinen. Huudan ja jättää minut rauhaan ainakin hetkeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta isä soittelee.
Ymmärrän, että hän on varsinkin nyt korona-aikana yksinäinen, sillä hän on eläkkeellä ja me lapset asumme kaukana. Puhun hänen kanssaan mielellään, mutta hänellä on ikävä tapa soittaa joko työaikana tai silloin kun olen jo sängyssä. Eikä hänellä yleensä ole asiaakaan, hän kertoo elokuvista joita on katsonut tai aterioista, joita on valmistanut.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vaan rakkautta ja välittämistä. Minun vanha äitini (84v.) muistuttaa edelleen minua lämpimästi pukeutumisesta, villasukista ja nenäliinasta taskussa (varmuuden vuoksi). En ota nokkiini, vaan kuuntelen rauhassa. Jossain vaiheessa tulee aika, kun en enää kuule äitini ääntä. Nämä ovat pikkuasioita niiden muiden, isojen elämänasioiden, rinnalla.
.
- tytär 55v. (vaimo, äiti ja pian mummo)
No joo, mutta Ap:n äiti on masentunut alkoholisiti. Ne tekee lastensa elämästä helvettiä. Tsemppiä Ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huudat äidillesi? Napanuora ei ole katki.
Tiedän, ettei pitäisi. Tulee huono fiilis.
Se on sitten se viimeinen konsti kun hermot menee.
Ensin olen asettanut rajat todella kauniisti ja puhun asiallisesti ja hän on tämän ymmärtänyt. Olen myös perustellut ja sanonut, etten häntä tahdo loukata.
Ymmärtää oikein hyvin.Menee kaksi päivää ja jatkuu..
Soittelee, soittelee, soittelee.
Hengitän vielä ihan rauhassa. Menee muutama viikko ja alan olemaan aivan kiukkuinen. Huudan ja jättää minut rauhaan ainakin hetkeksi.Ap
Siis asetat rajat, mutta et pidä niitä, vaan siirrät siitä vastuun rajattomalle äidillesi.
Estä puhelut, kun sovittu kiintiö on täysi.
Ei kyllä soita. Minulla on äitini kanssa hyvät välit ja jutellaan n. kerran viikossa/kahdessa. Joskus minä soitan ja joskus hän soittaa. Koen että meillä on nykyään hyvin erilainen suhde kuin silloin kun olin vielä teini-ikäinen esimerkiksi. Äitini ei esim. yritä vaikuttaa elämäni valintoihin, vaan suhtautuu niihin enemmän kuin ystävä. Tähän suhtautumiseen liittyy myös minun aikani arvostaminen. Ei äitini kehtaisi soitella päivittäin, eikä varsinkaan soittaa useamman kerran päivässä jos en vastaa. Voiko olla, ettei äitisi osaa päästä äidin roolista irti ja on jotenkin takertunut siihen äitinä oloon? Jos, niin kannattaa kyllä nyt asettaa ne rajat. Vaikeuksia tulee jos hankit joskus lapsia. Silloin kun mummollakin pitäisi olla päässä selvillä, millainen rooli on sopiva hänen aikuisen lapsen elämässä. Pitäisi olla jo löytynyt jotain sen äidin roolin tilalle, ettei hae lapsenlapsista itselleen lapsenkorvikkeita.
Pakko vielä sanoa, että jos mitään rajoja ei edes yrittäisi pitää niin meno olisi aika paljon kamalampaa.
Sisareni yrittää olla myös ystävällinen ja rakentaa luottamusta. Kerran lähti töihin, äiti sai mennä siivoamaan ja puuhastelemaan hänen luokseen siksi aikaa kun siitä tykkää.
No oli sitten vetänyt pullon viinaa ja sauna oli ollut putkeen 10h päällä. Että sillä tavalla.
Joutu viemään vielä kotiin ja tottakai sisareni suuttui.
Ovat siis sopineet kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ettei hän ole kännissä sisareni aikana. Ei siedä hetkeäkään. On yrittänyt rakentaa parempaa suhdetta mutta aina jossain vaiheessa se päättyy vastaavanlaiseen tilanteeseen.
Äiti sitten minulle oli tosi surullinen tilanteesta. Oli hiljaa kyyneleet silmissä taas.
Jep...
No yritä siinä kertoa kuin lapselle mikä meni vikaan ja miten kannattaisi ehkä tulevaisuudessa toimia.
En haluaisi olla ilkeä mutta en voi hallita itseäni hänen kanssaan aina. Rajojen yli meneminen on tosi huonoa käytöstä kun tietää mikä on oikein.
Ap
Se on kai masentuneiden ongelma. Mulla on sama tilanne. Läheinen jotenkin yrittää elää kauttani.
Vaikka olen heillä, niin soittaa pari kertaa päivässä, kun olen muualla talossa että missä olet. On kolkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huudat äidillesi? Napanuora ei ole katki.
Tiedän, ettei pitäisi. Tulee huono fiilis.
Se on sitten se viimeinen konsti kun hermot menee.
Ensin olen asettanut rajat todella kauniisti ja puhun asiallisesti ja hän on tämän ymmärtänyt. Olen myös perustellut ja sanonut, etten häntä tahdo loukata.
Ymmärtää oikein hyvin.Menee kaksi päivää ja jatkuu..
Soittelee, soittelee, soittelee.
Hengitän vielä ihan rauhassa. Menee muutama viikko ja alan olemaan aivan kiukkuinen. Huudan ja jättää minut rauhaan ainakin hetkeksi.Ap
Siis asetat rajat, mutta et pidä niitä, vaan siirrät siitä vastuun rajattomalle äidillesi.
Estä puhelut, kun sovittu kiintiö on täysi.
Okei siis nyt en ymmärtänyt. Tahdon ymmärtää.
Olen estänyt hänet kyllä useita kertoja.
Jossain vaiheessa sama tilanne palautuu, hiljaa mutta varmasti.
Hmm..
Onhan tämä ristiriitaista. Hän on äitini joten tahdon olla väleissä mutta en tahdo liikaa lähelleni.
Ap
Sama! Joka ikinen päivä, jos en just vastaa, tulee viesti "oletko kunnossa, miksi et vastaa, olen huolissani".
Hermo menee, yleensä asiana selostaa tyhjänpäiväistä kaupassa käyntiä tai jonkun tutun tapaamista tai muuta todella epäkiinnostavaa!!
Olen 52v ja hän 83v
Meillä onneksi niin päin, että yritän soittaa ja hän ei ehdi puhua ja lupaa soittaa. Sitten ei soita. Ei ehdi tai unohtaa.