Miten jotkut jaksavat puhua tunnin puheluita?

Kysyin vaimolta tuota. Vastaus oli, "ihan hyvin". Hän puhuu "ihan hyvin" jopa kolmen tunnin puheluita. Akoilla on aina paljon asiaa.

Entäs sitten jos kysyy vaikka että kauanko menee että odotanko vai ehdinkö käydä kahvilla? Ei mene kuin hetki, sanoi hän tunti sitten.

Ihan samalla tavalla kuin puhuttaisiin tavatessa. 

Ihan helposti, voin baarissakin puhua monta tuntia jonkun kanssa. Minä tykkään jutella ihmisten kanssa.

En puhu puhelimessa ja olen nainen.

Puhun mieluummin kuin kirjoitan kymmeniä viestejä.

Tätä minäkin ihmettelen. Kun pari tiettyä tyyppiä soittaa mulle, sanon, että katkaisen puhelun vartin kuluttua, puhu ekaksi tärkeät asiat alkuun. Ja kun vartti on mennyt, katkaisen. Jos soittaa takaisin, en vastaa.

Helposti kunhan toisessa päässä on oikea henkilö. Olen monta kertaa puhunut yli 7 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Kun pari tiettyä tyyppiä soittaa mulle, sanon, että katkaisen puhelun vartin kuluttua, puhu ekaksi tärkeät asiat alkuun. Ja kun vartti on mennyt, katkaisen. Jos soittaa takaisin, en vastaa.

Säilyikö teidän "ystävyytenne"? Ovatko soittaneet sen jälkeen?

Kyläillessä 4 tuntia voi mennä äkkiä, kuin juuri olisi aloitettu. Naisilla on puhuttavaa. :s

Puhutaan niin pitkään että käsi väsyy.

Hyvä luoja sentään, en tiedä. Onneksi oma lähipiirini on oppinut että minä en jaksa. En ole mitenkään introvertti enkä antisosiaalinen, tapaan mielelläni ihmisiä kasvokkain ja tykkään myös viestitellä päivän mittaan. Mutta puhelimessa en jaksa jauha joutavia. Jostain syystä se on stressaavaa.

Mun mies puhuu joka päivä ystäviensä kanssa maratonpuheluita. Siis kolmisen tuntiakin menee helposti. Vaikea samaistua.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan niin pitkään että käsi väsyy.

Minä pidän puhelinta pöydällä, niin ei väsy käsi. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä luoja sentään, en tiedä. Onneksi oma lähipiirini on oppinut että minä en jaksa. En ole mitenkään introvertti enkä antisosiaalinen, tapaan mielelläni ihmisiä kasvokkain ja tykkään myös viestitellä päivän mittaan. Mutta puhelimessa en jaksa jauha joutavia. Jostain syystä se on stressaavaa.

Mun mies puhuu joka päivä ystäviensä kanssa maratonpuheluita. Siis kolmisen tuntiakin menee helposti. Vaikea samaistua.

Kavereiden kanssa pidetään videopuheluita. Se on aivan kuin tavattaisiin yhdessä. 

En ymmärrä. Mä en koskaan soita kellekään kuluttaakseni aikaa, enkä ymmärrä miten tylsää pitää ihmisellä olla, että jaksaa kökkiä staattisessa asennossa puhelinta korvalla pitäen tunnin tai enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä luoja sentään, en tiedä. Onneksi oma lähipiirini on oppinut että minä en jaksa. En ole mitenkään introvertti enkä antisosiaalinen, tapaan mielelläni ihmisiä kasvokkain ja tykkään myös viestitellä päivän mittaan. Mutta puhelimessa en jaksa jauha joutavia. Jostain syystä se on stressaavaa.

Mun mies puhuu joka päivä ystäviensä kanssa maratonpuheluita. Siis kolmisen tuntiakin menee helposti. Vaikea samaistua.

Kavereiden kanssa pidetään videopuheluita. Se on aivan kuin tavattaisiin yhdessä. 

Mulla on varmaan aivoissa joku virhe mutta itselleni se ei missään nimessä ole lähelläkään livenä tapaamista.

12

Vierailija kirjoitti:

Ihan helposti, voin baarissakin puhua monta tuntia jonkun kanssa. Minä tykkään jutella ihmisten kanssa.

Tai ehkä kuitenkin nimenomaan ihmisille. Muut eivät saa suunvuoroa.

Äitini kanssa saattaa mennä tunti. Hänellä on paljon asiaa.

Muiden kanssa vähemmän. En oikein jaksa puhua puhelimessa. Soitan itse harvoin kenellekään. Asiat hoituvat hyvin WhatsAppissa.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan niin pitkään että käsi väsyy.

===

Laitan kaiuttimelle, jos tarvii vaikka tehdä ruokaa samalla kun juttelee puhelimessa. Saa kädet vapaaksi.

Jotkut juorut on vaan parempi puhua ettei jää jälkiä whatsappiin tai muualle.