Lue keskustelun säännöt.
Sanotko lapsellesi koskaan, että ei tarvitse itkeä
16.12.2020 |
Oletko syyllistynyt koskaan lapsen tunteiden vähättelyyn sanomalla, että "ei ole itkun arvoista", "ei tullut kipeää", "Älä välitä", "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", " shh älä viitsi, mitä muutkin ajattelee" jne.
Suomessa opetetaan edelleen tunteiden peittelyä ja itsensä häpeilyä ihan taaperosta asti.
Kuinka kukaan voi oikeasti toisen puolesta sanoa esimerkiksi kaatumiseen yhteydessä että ei tullut kipeää eikä tarvitse itkeä?
Niin paljon edelleen nykypäivänä sekä lapsilla että aikuisilla on tunnelukkoja ja itsensä väheksymistä, joita joudutaan avaamaan myöhemmin vaikka esim. terapiassa ja taustalla on juuri tuo, että väheksytään aivan pienillä lauseilla.
Miksi Suomessa pidetään nolona sitä jos vaikka lapsi laulaa kaupassa kurkku suorana, miksi pitäisi ihan aikuisen toimesta aiheuttaa häpeää. Ketä se oikeasti haittaa jos kadulla kaatuu jään vuoksi, tai jos naurat niin että räkä lentää vahingossa nenästä? Tai miksi sitä ei saisi itkeä ja surra jos jonkun sanomisesta tulee paha mieli?
Kommentit (33)
Miten lohduttamisesta tuli tunteiden vähättelyä?
Meillä on ihan tarpeeksi lapsia, joille on opetettu, että huutaminen, karjuminen ja tekoitku ovat tuloksekas tapa toimia. Miksi ei saa sanoa toista hakkaavalle lapselle, että nyt stop tuo tekoitku, sinua ei sattunut, kun veikka näki koiran ja sinä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kitisevät usein ja se on sellaista väkisin väännettyä tekoitkua. Kyllä vanhempi lapsesta sen näkee, milloin itku on aitoa ja milloin ei.
Vierailija kirjoitti:
Miten lohduttamisesta tuli tunteiden vähättelyä?
Meillä on ihan tarpeeksi lapsia, joille on opetettu, että huutaminen, karjuminen ja tekoitku ovat tuloksekas tapa toimia. Miksi ei saa sanoa toista hakkaavalle lapselle, että nyt stop tuo tekoitku, sinua ei sattunut, kun veikka näki koiran ja sinä et.
Onko tuo sun mielestä lohduttamista?
Olen nähnyt, kun kauhukakaraa lohdutetaan raivokohtauksen jälkeen. Siis lohdutetaan.
Lohduttaminen ja tunteiden vähättely ei ole sama asia. Jos sinä itket rankan työpäivän jälkeen väsymystäsi ja puolisosi tulee halaamaan sinua ja sanoo "ei tarvitse itkeä, ei ole itkun arvoista" - onko tuo sinusta lohduttamista?
Ja kyllä, lapset narisee myös turhasta ja itkevät jos kaverilla on jokin lelu ja itsellä ei ole, mutta miksi silloinkaan pitäisi sanoa että ei tarvi itkeä? Miksi ei voisi mennä vierelle ja sanoa että kyllä, pirkolla on tuollainen lelu mutta sinulla tällainen ja nyt ei leluksi voi muuttua mutta voit Reetta kysyä voisitteko vuorotella. Ikähaarukka tietysti huomioon ottaen.
Oma lapseni esimerkiksi sai joskus jostain kilarit ja huusi minun korvaani siinä kun ruokaa laitoin. Ei suostunut kertomaan mikä vaivaa, Sanoin että jos noin raivostuttaa ja kiukuttaa niin voit mennä omaan huoneeseen huutamaan, mutta älä minun korvaani. Kerrot sitten kun haluat että mistä tämä turhautuminen johtui. Kävi huoneessaan mutkan ja tuli sitten rauhoituttuaan kertomaan mikä oli hätänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaminen ja tunteiden vähättely ei ole sama asia. Jos sinä itket rankan työpäivän jälkeen väsymystäsi ja puolisosi tulee halaamaan sinua ja sanoo "ei tarvitse itkeä, ei ole itkun arvoista" - onko tuo sinusta lohduttamista?
Ja kyllä, lapset narisee myös turhasta ja itkevät jos kaverilla on jokin lelu ja itsellä ei ole, mutta miksi silloinkaan pitäisi sanoa että ei tarvi itkeä? Miksi ei voisi mennä vierelle ja sanoa että kyllä, pirkolla on tuollainen lelu mutta sinulla tällainen ja nyt ei leluksi voi muuttua mutta voit Reetta kysyä voisitteko vuorotella. Ikähaarukka tietysti huomioon ottaen.
Oma lapseni esimerkiksi sai joskus jostain kilarit ja huusi minun korvaani siinä kun ruokaa laitoin. Ei suostunut kertomaan mikä vaivaa, Sanoin että jos noin raivostuttaa ja kiukuttaa niin voit mennä omaan huoneeseen huutamaan, mutta älä minun korvaani. Kerrot sitten kun haluat että mistä tämä turhautuminen johtui. Kävi huoneessaan mutkan ja tuli sitten rauhoituttuaan kertomaan mikä oli hätänä.
Ap
Siis sinähän juuri itse tuossa tilanteessa olet kieltänyt lasta huutamasta (sun korvaan). Et ole lohduttanut huutavaa lasta, vaan ajanut hänet huoneeseensa. Mikä siis tämän aloituksen pointti on?
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt, kun kauhukakaraa lohdutetaan raivokohtauksen jälkeen. Siis lohdutetaan.
Tämähän taas on sitten jo aivan eri asia. Ei huonosta käytöksestä lohduteta, mutta asia pitää käydä siinä läpi. Nyt olikin kyse siitä, että jos tulee jokin tunne, niin ei kukaan voi olla sanomassa toisen puolesta, että kuinka saa tuntea ja mikä se tunne on. Lapselle opetetaan keinoja käsitellä niitä tunteita eikä niin, että ne tunteet pitää pitää sisällään, koska ne ovat toisen mielestä muka vääriä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaminen ja tunteiden vähättely ei ole sama asia. Jos sinä itket rankan työpäivän jälkeen väsymystäsi ja puolisosi tulee halaamaan sinua ja sanoo "ei tarvitse itkeä, ei ole itkun arvoista" - onko tuo sinusta lohduttamista?
Ja kyllä, lapset narisee myös turhasta ja itkevät jos kaverilla on jokin lelu ja itsellä ei ole, mutta miksi silloinkaan pitäisi sanoa että ei tarvi itkeä? Miksi ei voisi mennä vierelle ja sanoa että kyllä, pirkolla on tuollainen lelu mutta sinulla tällainen ja nyt ei leluksi voi muuttua mutta voit Reetta kysyä voisitteko vuorotella. Ikähaarukka tietysti huomioon ottaen.
Oma lapseni esimerkiksi sai joskus jostain kilarit ja huusi minun korvaani siinä kun ruokaa laitoin. Ei suostunut kertomaan mikä vaivaa, Sanoin että jos noin raivostuttaa ja kiukuttaa niin voit mennä omaan huoneeseen huutamaan, mutta älä minun korvaani. Kerrot sitten kun haluat että mistä tämä turhautuminen johtui. Kävi huoneessaan mutkan ja tuli sitten rauhoituttuaan kertomaan mikä oli hätänä.
Ap
Siis sinähän juuri itse tuossa tilanteessa olet kieltänyt lasta huutamasta (sun korvaan). Et ole lohduttanut huutavaa lasta, vaan ajanut hänet huoneeseensa. Mikä siis tämän aloituksen pointti on?
En kieltänyt huutamasta vaan kielsin huutamasta korvaani, joka on eri asia. Tässä esitin asian tiivistetysti, mutta tilanteessa kysyin lapselta mikä on hätänä, useasti, edelleen huuto jatkui ja asia ei selvinnyt kun ei kertonut mikä on. Annoin keinon-purkaa kiukkua hetki omassa rauhassa- lopputuloksena hän tuli kertomaan mikä oli ollut hätä kun oli pahin tunneryöppy ohi.
Huoneeseen meno lapsen halusta ei ole mikään jäähypenkki jossa rankaistaan huonosta käytöksestä jättämällä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Varmasti kaikki vanhemmat kokee tämän. Apn pointti tässä varmaan oli se, että miksi tällaisessa tilanteessa sanotaan harmitusta ja itkua turhaksi sille lapselle. Etkö olisi voinut sanoa että nyt ei suklaata saa, karkkipäivänä vasta. Lapsi jatkaa todennäköisesti itkuaan mutta missään vaiheessa et sanonut että et saa itkeä turhasta?
Kyllä minun tyttäreni joskus huutaa ja dramaattisesti itkee kun haluaa huomiota ja sanon että huuto ei auta mitään ja lopeta se dramaattinen itkeminen ja kerro sitten sanoin mikä on. Siinäs traumatisoituu mutta en ruoki tapaa että huudolla ja itkulla saa heti huomioni. Kyllä, vähättelen hänen reaktiotaan eikä edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Varmasti kaikki vanhemmat kokee tämän. Apn pointti tässä varmaan oli se, että miksi tällaisessa tilanteessa sanotaan harmitusta ja itkua turhaksi sille lapselle. Etkö olisi voinut sanoa että nyt ei suklaata saa, karkkipäivänä vasta. Lapsi jatkaa todennäköisesti itkuaan mutta missään vaiheessa et sanonut että et saa itkeä turhasta?
Kyllähän se itku on turha, kun sitä patukkaa ei saa. Eli patukkaa ei tule ilman itkua, eikä itkemälläkään.
"ei tullut kipeää"? Onko tuo jotain murretta?
Täällä sanottaisiin "ei sattunut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Varmasti kaikki vanhemmat kokee tämän. Apn pointti tässä varmaan oli se, että miksi tällaisessa tilanteessa sanotaan harmitusta ja itkua turhaksi sille lapselle. Etkö olisi voinut sanoa että nyt ei suklaata saa, karkkipäivänä vasta. Lapsi jatkaa todennäköisesti itkuaan mutta missään vaiheessa et sanonut että et saa itkeä turhasta?
Kyllähän se itku on turha, kun sitä patukkaa ei saa. Eli patukkaa ei tule ilman itkua, eikä itkemälläkään.
Ei tulekaan, mutta pitääkö siinä sanoa että itket turhasta, eikö voisi vaan ottaa lasta mukaan kassalle vaikka edelleen itkisi sitä patukkaa?
Minä olen aina sanonut, että saa itkeä jos on surullinen tai sattuu. Mutta olen kyllä joskus saattanut sanoa, että saat itkeä, mutta onkohan tuo nyt hyvä itkun aihe, jos vaikka taapero karjuu sitä että minä ehdin napsauttaa kahvinkeittimen päälle, vielä senkin jälkeen kun myös hän on saanut napsauttaa sen.
Kyllä minä sanon meidän 7-vuotiaalle että jo riittää, hänellä kun on tapana jatkaa ja jatkaa joka pikkuasiasta itkemistä, suorastaan ulvomista. Oikein kieriskelee siinä murheessaan. Silloin sanon ystävällisesti että no niin, nyt riittää jo, kun on lohduteltu ja varmaa että ei ole enää hätää.
Olen sanonut. En ole edes ajatellu asiaa tuolta kantilta. Pitääpä alkaa kiinnittää asiaan huomiota enemmän. Koko lapsuuden ajan on myös sanottu noin, ihmekään että sitä ei osaa tänäpäivänä itkeä edes oman perheen nähden...
Juu, mutsi oli niin "hyvä" aikuinen ja vanhempi että huusi aina kun itkin "TURPA KIINNI, KUKAAN EI JAKSA KUUNNELLA ULVOMISTA"
Saa ämmä mädäntyä yksin vanhuutensa.
En viitsi lukea aloituksesta kuin alun, mutta en tietenkään sano, että mitä muutkin ajattelevat. Sellainenhan on ihan sairasta.
Sen sijaan olen kyllä sanonut, ettei tarvitse itkeä. Siihen lapsi sanoo, että saa itkeä. Minä vastaan, että niin saa.