Lue keskustelun säännöt.
Sanotko lapsellesi koskaan, että ei tarvitse itkeä
16.12.2020 |
Oletko syyllistynyt koskaan lapsen tunteiden vähättelyyn sanomalla, että "ei ole itkun arvoista", "ei tullut kipeää", "Älä välitä", "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", " shh älä viitsi, mitä muutkin ajattelee" jne.
Suomessa opetetaan edelleen tunteiden peittelyä ja itsensä häpeilyä ihan taaperosta asti.
Kuinka kukaan voi oikeasti toisen puolesta sanoa esimerkiksi kaatumiseen yhteydessä että ei tullut kipeää eikä tarvitse itkeä?
Niin paljon edelleen nykypäivänä sekä lapsilla että aikuisilla on tunnelukkoja ja itsensä väheksymistä, joita joudutaan avaamaan myöhemmin vaikka esim. terapiassa ja taustalla on juuri tuo, että väheksytään aivan pienillä lauseilla.
Miksi Suomessa pidetään nolona sitä jos vaikka lapsi laulaa kaupassa kurkku suorana, miksi pitäisi ihan aikuisen toimesta aiheuttaa häpeää. Ketä se oikeasti haittaa jos kadulla kaatuu jään vuoksi, tai jos naurat niin että räkä lentää vahingossa nenästä? Tai miksi sitä ei saisi itkeä ja surra jos jonkun sanomisesta tulee paha mieli?
Kommentit (33)
Tietysti lapselle pitää opettaa että kaikkiin asioihin ei tarvi reagoida, siksi näitä Kareneita syntyykin kun kaikesta tulee mielipahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on pari kertaa lipsahtanut, mutta pääsääntöisesti en sano noin. Kyllä meillä saa itkeä, mutta joskus ne itkupotkuraivarit on johtaneet siihen, että on itse laskeutunut samalle tasolle. Mikä ei ole ihme, kun oma tunteiden hallinta on välillä lapsen tasoista (varmaan koska vanhemmat aina paheksui itkemistä, kivustakin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lohduttamisesta tuli tunteiden vähättelyä?
Meillä on ihan tarpeeksi lapsia, joille on opetettu, että huutaminen, karjuminen ja tekoitku ovat tuloksekas tapa toimia. Miksi ei saa sanoa toista hakkaavalle lapselle, että nyt stop tuo tekoitku, sinua ei sattunut, kun veikka näki koiran ja sinä et.Onko tuo sun mielestä lohduttamista?
Kyllä, tuo on sen hakatun lohduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on pari kertaa lipsahtanut, mutta pääsääntöisesti en sano noin. Kyllä meillä saa itkeä, mutta joskus ne itkupotkuraivarit on johtaneet siihen, että on itse laskeutunut samalle tasolle. Mikä ei ole ihme, kun oma tunteiden hallinta on välillä lapsen tasoista (varmaan koska vanhemmat aina paheksui itkemistä, kivustakin).
Tässä tämä nimenomaan näkyykin, itse "taantuu" lapsen tasolle, koska tunteiden välttely ja vähättely kulkee sukupolvelta toiselle. Huomaamattomuutta ja näkymättömyyttä pidetään täällä hyveenä, mutta se miten se mieleen vaikuttaa onkin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapselle pitää opettaa että kaikkiin asioihin ei tarvi reagoida, siksi näitä Kareneita syntyykin kun kaikesta tulee mielipahaa
Tuokin on vähän outo ajatus, että ihmisen reaktiot olisivat sitä mitä hänelle on lapsena opetettu.
Jokaisella on oma hermostonsa, ja sen kanssa sitten loppuikä pärjäillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mutsi oli niin "hyvä" aikuinen ja vanhempi että huusi aina kun itkin "TURPA KIINNI, KUKAAN EI JAKSA KUUNNELLA ULVOMISTA"
Saa ämmä mädäntyä yksin vanhuutensa.
Radikaalia, mutta viimeksi tänään olen kuullut kun kokemuksia vähätellään.
Päiväkodissakin opetellaan kuulema asioita joissa puhutaan tunteista, mutta samaan hengenvetoon ohjaaja sanoi että "pitää silti muistuttaa lapsia että ei kaikesta tarvi välittää ja on joitain asioita joista ei tarvi nokkiinsa ottaa"... Siis mitä???
Tietäisitpä vaan. Sitä kun on lapsia, jotka raportoivat kokoajan kuinka Matti kaivoi nenää, Liisa puhui väärällä äänensävyllä, Milja sanoi leikissä väärin, Jaakko söi lunta pihalla, Atso nauroi liian kovaa vitsille jne.
On olemassa lapsia, jotka ärsyyntyvät ihan tahallaan kaikesta mitä joku muu tekee, koska omaavat huonon itsetunnon syystä tai toisesta. Nämä lapset tarkkailevat jatkuvasti mitä kaveri tekee ja jankkaavat aikuiselle siinä toivossa että kaveria moititaan.
Kyllä joillekin lapsille pitää opettaa, että kaikesta ei huomautella ja kaikki ei liity henkilökohtaisesti juuri häneen. Nämä lapset muuten tippuvat kaverien joukosta koulussa viimeistään. On sosiaalista taitoa olla ottamatta ihan kaikkea itseensä ja laittaa varsinkin kaverin puheita välillä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yleensä 4-vuotiaat osaavat hiljalleen jo pitää osan mölyistä mahassaan. Osa sitten hakee tällaisella jatkuvasti aikuisen huomiota ja kiusaa muita kommentoimalla kaikkea heidän sanomaa negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Varmasti kaikki vanhemmat kokee tämän. Apn pointti tässä varmaan oli se, että miksi tällaisessa tilanteessa sanotaan harmitusta ja itkua turhaksi sille lapselle. Etkö olisi voinut sanoa että nyt ei suklaata saa, karkkipäivänä vasta. Lapsi jatkaa todennäköisesti itkuaan mutta missään vaiheessa et sanonut että et saa itkeä turhasta?
Kyllähän se itku on turha, kun sitä patukkaa ei saa. Eli patukkaa ei tule ilman itkua, eikä itkemälläkään.
Ehkei jokainen lapsi yritäkään itkulla "kiristää" vanhemmalta sitä suklaata, vaan itkee, koska harmittaa, ettei sitä saa. Erikseen sitten ne lapset, jotka ovat oppineet, etteivät vanhempansa kestä itkua (tai raivoa tai mitä tahansa) ja siksi onnistuvat noilla reaktioillaan kiristämään tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan turha on vääntää kaupan lattialla itkua suklaapatukasta.
Varmasti kaikki vanhemmat kokee tämän. Apn pointti tässä varmaan oli se, että miksi tällaisessa tilanteessa sanotaan harmitusta ja itkua turhaksi sille lapselle. Etkö olisi voinut sanoa että nyt ei suklaata saa, karkkipäivänä vasta. Lapsi jatkaa todennäköisesti itkuaan mutta missään vaiheessa et sanonut että et saa itkeä turhasta?
Kyllähän se itku on turha, kun sitä patukkaa ei saa. Eli patukkaa ei tule ilman itkua, eikä itkemälläkään.
Ehkei jokainen lapsi yritäkään itkulla "kiristää" vanhemmalta sitä suklaata, vaan itkee, koska harmittaa, ettei sitä saa. Erikseen sitten ne lapset, jotka ovat oppineet, etteivät vanhempansa kestä itkua (tai raivoa tai mitä tahansa) ja siksi onnistuvat noilla reaktioillaan kiristämään tahtonsa läpi.
Nimenomaan tämä! On myös sitten ne opitut reaktiot, toimitaan tietyllä lailla että tulee tietynlainen reaktio toiselta. Esimerkiksi jos äiti tai isä uhriutuu, suuttuu, loukkaantuu ja lapsi näkee tämän ja on oppinut että kun hän toimii tietyllä tavalla ei vanhempi reagoisikaan ko. tavalla.
Mun äiti ei koskaan jaksanut lohduttaa.. antoi vaan itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta et on opetettu että ei saa itkeä eikä kukaan ainakaan lohduta vaan sanoo "älä välitä" "ei tullut kipeää eikä oo minkään arvoista vaan häpettävää"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on pari kertaa lipsahtanut, mutta pääsääntöisesti en sano noin. Kyllä meillä saa itkeä, mutta joskus ne itkupotkuraivarit on johtaneet siihen, että on itse laskeutunut samalle tasolle. Mikä ei ole ihme, kun oma tunteiden hallinta on välillä lapsen tasoista (varmaan koska vanhemmat aina paheksui itkemistä, kivustakin).
Tässä tämä nimenomaan näkyykin, itse "taantuu" lapsen tasolle, koska tunteiden välttely ja vähättely kulkee sukupolvelta toiselle. Huomaamattomuutta ja näkymättömyyttä pidetään täällä hyveenä, mutta se miten se mieleen vaikuttaa onkin eri asia.
Kyllä vaikuttaa negatiivisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on pari kertaa lipsahtanut, mutta pääsääntöisesti en sano noin. Kyllä meillä saa itkeä, mutta joskus ne itkupotkuraivarit on johtaneet siihen, että on itse laskeutunut samalle tasolle. Mikä ei ole ihme, kun oma tunteiden hallinta on välillä lapsen tasoista (varmaan koska vanhemmat aina paheksui itkemistä, kivustakin).
Tässä tämä nimenomaan näkyykin, itse "taantuu" lapsen tasolle, koska tunteiden välttely ja vähättely kulkee sukupolvelta toiselle. Huomaamattomuutta ja näkymättömyyttä pidetään täällä hyveenä, mutta se miten se mieleen vaikuttaa onkin eri asia.
Kyllä vaikuttaa negatiivisesti
Totta kai vaikuttaa. Sehän luo täysin pohjaa ihan itsetunnolle. Jos perusajatus itsestä on se, että ei minun tunteilla tai ajatuksella ole merkitystä, niin silloinhan sitä kokee olevansa huono tai mitätön. Mitä nämäkin aiheuttaa esim parisuhteissa
Radikaalia, mutta viimeksi tänään olen kuullut kun kokemuksia vähätellään.
Päiväkodissakin opetellaan kuulema asioita joissa puhutaan tunteista, mutta samaan hengenvetoon ohjaaja sanoi että "pitää silti muistuttaa lapsia että ei kaikesta tarvi välittää ja on joitain asioita joista ei tarvi nokkiinsa ottaa"... Siis mitä???