Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksinäisyyden oppia hyväksymään ja elämään sen kanssa?
14.12.2020 |
Koko elämäni olen jotenkin ollut siinä odotuksessa että yksinäisyys menee joskus ohi, masennus helpottaa ja "oikea" elämä alkaa. Näin kolmenkympin lähestyessä olen kuitenkin tajunnut, että niin ei välttämättä koskaan käy. Mulla ei ole paljoa kavereita eikä niin hyviä sosiaalisia taitoja, että voisin saada parisuhteen. Pariin otteeseen naiset ovat osoittaaneet kiinnostusta, mutta omalla pilasin jutut omalla estyneisyydelläni ja ujoudellani. Pitää tulla jotenkin vielä sen tiedon kanssa toimeen, että kaikki olisi voinut mennä toisin.
Miten te muut yksin jääneet olette tulleet toimeen yksinäisyyden kanssa?
Kommentit (3)
Olet vielä nuori mies. Sinuna harrastelisin kaikkea itseäsi kiinnostavaa ja katselisin samalla rentona ympärilleni. On paljon helpompi tutustua toiseen jonkin yhteisen tekemisen kautta. Ventovieraalle on vaikea keksiä puhumista.
Parisuhdetta lujittaa myös, jos on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Silloin puoliso ei ole pelkkä nainen vaan myös ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on hiljainen tappaja. Valitettavasti.
Jotkut voivat mutta yleisesti ottaen ihminen on hypersosiaalinen laji, eli pitkä yksinäisyys ei tee hyvää. Et ole viallinen tai ihminen jonka pitää oppia jotain, vaan ihminen jolla on täyttymättömiä tarpeita.