Lyhytpinnainen raivopää 3v

Olette hyvin tiukkoja?

Onko teillä tarpeeksi aikaa hänelle?

Milloin se kiukuttelee?

Oletko tiukkanakin kohtelias, etkä kiirehdi?

Vierailija kirjoitti:

Olette hyvin tiukkoja?

Siis tällä tarkoitan että emme anna hänen heitellä tavaroita, vaan vaadin siivoamaan jälkensä. Tai jos lyö veljeä niin vaadimme pyytämään anteeksi. Tai jos huutaa niin vaadimne hiljenemään yms.

Sellaista se joskus on. Omakin lapseni vetää välillä tannerta tömisyttäviä uhmaraivareita. Joskus ei lopulta muista, mikä alunperin suututti, ja sekin alkaa sitten suututtaa :D

Parhain keino meillä on ollut yrittää viedä huomio pois siitä raivon aiheesta. Kerron myös, että syliin saa tulla koska vaan, ja lopulta yleensä tuleekin syliin kiukkua puhisten. Kun rauhoittuu, niin voidaan jutella asiasta rauhassa.

Taitaa olla "toisen lapsen syndrooma". Meillä nimittäin on aivan sama asetelma. Kun syntyy pikkusisarukseksi, luonnostaan joutuu odottamaan ja antamaan periksi jo syntymästä lähtien. Silloin siis kasvaa pitämään omia puoliaan tiukemmin. Esikoisen ei tarvitse vauvana pitää omia puoliaan, kun saa olla se keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä tarpeeksi aikaa hänelle?

Töiden jälkeen hän saa kaiken huomion. Veli joutuu väistämättä vähemmälle huomiolle kun toinen draamailee. Usein teemme niin että teemme jotain kivaa lasten kanssa vuorotellen, esim minä ja 3v ja samaan aikaan mies ja esikoinen. Lapset saavat valita tekemisen. Eli ei voi johtua huomionpuutteesta.

Temperamenttia ei telkkarista opita.

Meidän draamakuningas täyttää vasta keväällä 3v, mutta käytös on juuri tuota samaa. Olen pitänyt ihan normaalina, hän on vaan temperamenttinen. Esikoinen on herkkä lapsi ja vaikka hänkin on osannut kyllä uhmata niin tää kuopus on ihan toista maata. Saattaa saada jäätävän raivarin siitä, kun isompi sanoo haluavansa syödä jugurttia, pahinta on jos isompi ehtii vaikkapa tervehtimään kotiin tulevaa vanhempaa ensin. Silloin lentää tavarat varmasti. Lyö isompaa, joka ei yleensä puolustaudu, huutaa ja kiljuu. Mutta näiden raivarien välissä on aivan hurmaava hymypoika, joka rakastaa hassuttelua ja on tosi sosiaalinen. Kai se on vaan huomion hakua ja sitä, että ei osaa vielä käsitellä tunteitaan. Vauvana oli helppo ja rauhallinen ja jäi varmasti vähemmälle huomiolle kuin silloin uhmaikäinen esikoinen, joten "toisen lapsen syndrooma" on täysin mahdollinen myös.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla "toisen lapsen syndrooma". Meillä nimittäin on aivan sama asetelma. Kun syntyy pikkusisarukseksi, luonnostaan joutuu odottamaan ja antamaan periksi jo syntymästä lähtien. Silloin siis kasvaa pitämään omia puoliaan tiukemmin. Esikoisen ei tarvitse vauvana pitää omia puoliaan, kun saa olla se keskipiste.

Enemmän se on kyllä luonnekysymys. Yhden lapsen kohdalla vielä ajattelee kaiken olevan siitä kiinni, mitä itse on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Nyt kun meillä on kolme lasta, ymmärrän että jokainen on ollut oma persoonansa jo ennen syntymää.

Meillä ärhäköin oli muuten esikoinen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän draamakuningas täyttää vasta keväällä 3v, mutta käytös on juuri tuota samaa. Olen pitänyt ihan normaalina, hän on vaan temperamenttinen. Esikoinen on herkkä lapsi ja vaikka hänkin on osannut kyllä uhmata niin tää kuopus on ihan toista maata. Saattaa saada jäätävän raivarin siitä, kun isompi sanoo haluavansa syödä jugurttia, pahinta on jos isompi ehtii vaikkapa tervehtimään kotiin tulevaa vanhempaa ensin. Silloin lentää tavarat varmasti. Lyö isompaa, joka ei yleensä puolustaudu, huutaa ja kiljuu. Mutta näiden raivarien välissä on aivan hurmaava hymypoika, joka rakastaa hassuttelua ja on tosi sosiaalinen. Kai se on vaan huomion hakua ja sitä, että ei osaa vielä käsitellä tunteitaan. Vauvana oli helppo ja rauhallinen ja jäi varmasti vähemmälle huomiolle kuin silloin uhmaikäinen esikoinen, joten "toisen lapsen syndrooma" on täysin mahdollinen myös.

Ja kovin tiukkana oleminen kyllä ainakin meillä vaan pahentaa. Kun lapsi raivoaa niin hän on semmoisessa tunnetilassa, ettei pysty ottamaan vastaan oikein mitään. Tietenkin lyöminen ja tavaroiden heittely estetään ja kielletään tiukasti, viedään pois tilanteesta, mutta yleensä parhaiten eteenpäin päästään kun hetken raivoamisen jälkeen tarjoaa syliä ja läheisyyttä. Silloin lapsi rauhoittuu nopeasti ja pyytää anteeksi. Ennakointi ja sanoittaminen ehkäisee raivareita, samoin harhauttaminen ja se, että saa itse tehdä mahdollisimman paljon.

Taidat itse olla

Miksi ihmeessä yrität nukuttaa 3 vuotiasta? Anna olla hereillä ja luette kirjoja tai leikkii rauhallisesti leluilla.

Ei mikään ihme että kiukuttelee kun ei väsytä, ja sitten väsytät sen kiukutteluun että SINÄ saat lepotauon.

Meillä lopetin päiväunet kun nukuttaminen kesti 15 min ja päiväunet 30 min. ihan turhaa kiusaamista ja hermojen menetystä molemmille.

Sitten nukahtaa illalla helpommin kun ei ole niitä päikkäreitä. Molemmat voidaan paremmin ilman sitä nukutusrumbaa ja adrenaliini ryöppyä.

Iänmukaista. Jaksakaa, jaksakaa, kyllä hän siitä oppii. Ei osaa käsitellä tunteitaan ja siksi kuohuu yli jatkuvasti. Te opetatte.