Mielipiteitä tästä: Taideyliopiston oppilaiden aloite koskien inklusiivisuutta, tasa-arvoa sekä asiallista kohtelua
Aloitteen voi lukea kokonaan täältä: https://www.uniarts.fi/ohjeet/opiskelijoiden-aloite-kohti-turvallisempi…
Alla joitakin lainauksia:
- Älä selittele, miksi sinun on hankalaa käyttää jotakin pronominia tai miksi teet asiassa virheitä – tämä kuulostaa helposti siltä, että toisen identiteetti on sinulle taakka tai jotenkin ei-toivottu. Riittää, että korjaat virheesi, ja jatkat asiassa eteenpäin.
- Käytätkö hyväksi sopivat tilaisuudet keskustella kanssaihmisten kanssa mm. sisäistetystä naisvihasta, rasismista, vammaisten syrjimisestä tai transfobiasta?
Ohjeita opettajalle
- Toisesta puhuttaessa on hyvä tietää, mitä pronominia tämä toivoo itsestään käytettävän. Pronominitkin muuttuvat, eikä niiden käyttö saisi perustua omiin oletuksiin. Siksi uudessa tilanteessa on hyvä pitää pronominikierros.
- Kurssin alussa ja kun ryhmään liittyy uusia jäseniä tulee opettajan tehdä aloite pronominikierrokselle. Se voi tapahtua esimerkiksi näin: “My name is… , my pronouns are she/they/it/he/…(tai muita pronomineja).”
- Kun esittelet itsesi, voit halutessasi tuoda valta-asemasi/etuoikeutesi näkyväksi. Esim. ”Olen valkoihoinen, cis-sukupuolinen… Toimin tuntiopettajana. Jne.”
Ohjeita hallinnolle
- Rasisminvastaisen koulutuksen tulisi olla pakollista niin opiskelijoille kuin henkilöstöllekin.
- Oppilaitoksemme kuin myös koko yhteiskunnan ja ympäristömme historia pohjautuu valkoisten ylivaltaan, ja siksi monelle (valkoihoiselle) voi olla vaikeaa huomata, kuinka he osaltaan edelleen pönkittävät tätä ylivaltaa. Antirasismiin oppiminen on elämänmittainen sitoutuminen, sitä ei voi oppia kerrasta. Nykyisinä ja tulevaisuuden taidetyöläisinä opiskelijoiden tulisi saada opetusta kulttuurisesta omimisesta ja antikolonialismista.
Kommentit (33)
Tuo on trendi. Nämä lapset luulevat olevansa aallonharjalla. Kuten taistolaiset 60-luvulla.
Siinä on todellisia lumihiutaleita nyt sitten.
Huvittaa erityisesti tuo että on heti pyydettävä anteeksi ja otettava oppina jos joku ”minä haluan tänään olla queer” sitä haluaa.
Eli elämä on pelkkää anteeksipyytelyä ja varpaillaoloa koska ryhmässä on yksi joka tykkää vaihdella sukupuoltaan ym niin usein kuin haluaa.
On vaikeaa pitää pokkaa taideopiskelijana. Vähemmistön oikeudet on tärkeitä ja ajatus taustalla kaunis.. mutta tiedätte varmaan miksi tulee mieleen pelletouhut tästä toteutuspuolesta.
"Olen valkoihoinen, cis-sukupuolinen jne."
Aivan kamalaa. Ahdistaa tämä nykynuorison pakkomielle tiukasti määriteltyihin lokeroihin.
T. Valkoihoinen (muttei kolonialistitaustainen), naiseksi itsensä kokeva mutta joskus sukupuolirooleilla leikkivä, ilmeisesti panseksuaali koska on joskus teininä seurustellut tytön kanssa jonka sukupuoli-identiteetti kai olikin poika, nykyisin heterosuhteessa, vai olenko sittenkään koska miehenikään ei ole 100% hetero enkä ole minäkään...
Kiitos ei, en halua määritellä itseäni enkä muitakaan ihmisiä. Se on lähes mahdotonta, vaikka teini-ikäisille asiat ovatkin vielä mustavalkoisia.
Taiteilijat ovat herkkiä vaistoamaan tulevaisuutta ja muutosta.
Onko noilla kaikki tunnit enkuksi? Mitä jos käytettäisiin suomea? Se on tasa-arvoinen kieli mitä pronomineihin tulee. Sitä paitsi missä tilanteessa hän-pronominia tarvitaan joka tunti? Useimmat puhuvat minä, minä, minä. Vai tarkoitetaanko tässä nyt pitääkö opettajan kysyä haluaako oppilas häntä teititeltävän?
Kauanko menee, että näitä alkaa itseäänkin hävettää?
Yliopistossa ei ole oppilaita, vaan ylioppilaita. Kaikissa muissa oppilaitoksissa on oppilaita, paitsi yliopistoissa. Esim. ammattikorkeakouluissa on oppilaita ja oppilaskunnat, yliopistoissa on ylioppilaskunnat. Tosin AMK:t vaihtoivat oppilaskuntien nimet sanahirviöksi eli ”opiskelijakunniksi”, muistan kun vielä vuonna 1999-2000 oli ainakin oppilaskunnat, koska kaverini oli ammattikorkeakoulun oppilaana ammattikoulupohjalta. Sitten ilmeisesti alemmuudentunnossa vaihtoivat tuon nimityksen. Vaikka olisi kirjoittanutkin siis ylioppilaaksi, ei ole oppilaitoksessa ylioppilas, ellei oppilaitos ole yliopisto.
Tekstissä on monta ihan hyvääkin ehdotusta, kuten sairastavien opiskelijoiden huomiointi ja opetuksen seurattavuuden lisääminen. Sääli vaan, että vedetään sen verran överiksi että nekin jäävät absurdimpien juttujen jalkoihin. Pronominikierros, itsensä esittely valkoisena (...?), opiskelijoilta ei saisi pyytää perusteluja vaihtoehtoisiin suoritustapaehdotuksiin...(??).
Kyllähän tuolta voi nostaa esille vähän hassun kuuloisia yksityiskohtia, mutta kannattaa muistaa, mitä tuon lausunnon taustalla on. Taideyliopiston akatemioissa on nimenomaan noussut esille epäasiallista kohtelua ja mielivaltaista käytöstä, johon ei ole ajoissa puututtu. Jollain tapaa sitä toimintakulttuuria pitää muuttaa, ja tuo on yksi yritys. Paljon siellä oli mun mielestä hyviä huomioita.
Olen aistivinani, että nykytaide on erittäin vapaata ja avointa erilaisille näkökulmille.
Tässä taas nähdään se sama ongelma, joka on lävistänyt yhteiskuntamme laajemminkin: ns. "kívapuhe" ohittaa järjenkäytön, oli kyse sitten peruskoulun opetussuunnitelmasta tai vähemmistöjen huomioinnista. Elämä on yhä enemmän pintakiiltävää sosiaalista teatteria, jossa oikeasti merkittävät asiat jäävät kakkossijalle.
Käyttää nyt 15 minuuttia aikaa johonkin pronominikierrokseen, jossa jokainen kertoo itsestään jonkun keksimistään kymmenistä persoonapronomineista ja sitten pitäisi muistaa nimen lisäksi, että henkilö haluaa itsestään puhuttavan "xe/xer" tilanteissa, joissa ei itse edes ole paikalla. Äly hoi! Sanokaa mieluummin, että täällä käytetään sitten kaikista englanninkielellä puhuttaessa sukupuolineutraalia pronominia, niin ongelma on kuitattu ja aika menee oleelliseen. Eli oppimiseen. Sitä varten kai siellä opinahjossa ollaan?
Ja sanon tämän hyvinvointivaltiota kannattava, maahanmuuttajía kunnioittavana, ilmastoasioista kiinnostuneena naisena. Ihan vain tiedoksi, kun kuitenkin jollain sisälukutaidottomalla laatikoijalla siellä palaa päässään persu-varoitusvalo punaisena.
Tuon vaatimuslistan jälkeen en todellakaan kutsuisi opettajia etuoikeutetuksi-ryhmäksi
Jos vaikutan rasistiselta, se johtuu vain siitä että pakotat minut ahtaaseen lokeroon.
Taidepalkintoihin sisältövaatimukset uusien tuulien mukaan? Kannattaisin!
Harmillista on, että useimmat näistä rasismi- ja inklusiivisuuskäsitteistä ja -aloitteista on otettu sellaisenaan Yhdysvalloista, vaikka siellä historia kokonaisuudessaan, ja erityisesti rasismiin ja kolonialismiin liittyen on täysin erilainen kuin Suomessa. Sen seurauksena koko aihepiiri jää monelle suomalaiselle hyvin vieraaksi. Näitä kampanjoita kun vielä ajavat lähinnä possunväriset pottunokat, niin en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ja oma isäni on mustaihoinen, joten väitän tietäväni suomalaisesta rasismista jotain.
Koomiseksi on maailma mennyt!