Vanheneminen on KAUHEAA! Miten te käsittelette ahdistusta lähestyvästä kuolemasta?

Varsinkin fyysiset vaivat lisäävät tätä ahdistusta. 

Tunnen tuskasi. Kamala 30kriisi päällä. Täytän siis 30 keväällä ja tuntuu tosi pelottavalta.

Ei ahdista. Hyväksyn luonnon normaalin kiertokulun. Toivon vain etten sairastu tai vammaannu, ja voin elää terveen vanhuuden. Ikää nyt 54.

Ennen oli moni asia paremmin ja huonommin. Harmi vaan että huonompaan mennään. NWO...

Ahdistanut vanheneminen ja kuolema jo 12 vuotiaasta lähtien =/, nyt olen 37. Eipä sille mitään voi.

Ajattelen elämää niin että se jatkuu kun kuolen ja toivottavasti pääsen taivaaseen.

Muutenhan tässä ei oo mitään järkee.

Ihan sama mitä keski-ikäiset hehkuttaa. On pelkkää itsepetosta väittää olevansa tyytyväinen elämään kun kuolema lähestyy päivä päivältä ja karmea ulkonäkö muistuttaa kalmasta aina kun vilkaisee peiliin.

Minua ahdistaa kaikkein eniten omien vanhempien vanheneminen, ei oikeastaan juuri muu. Jos he olisi edes viiden kympin puolella niin se menisi, mutta ei, ovat seitsemänkymppisiä. En välitä pätkääkään mistään teknologian kehityksestä tms, minun elämässä kaikki oli ennen paremmin kun vanhemmat oli nuorempia.

Oikeastaan hyvin helposti. En ole poikkeustapaus enkä elä ikuisesti. Olen kuin kaikki muutkin ihmiset eli kuolen satavarmasti jonain päivänä.

Ei ahdista, ikää 60 v. ja Jeesuksen kanssa olen kulkenut jo 34 vuotta, eikä Hän ole koskaan jättänyt eikä pettänyt. 

Odotan mielenkiinnolla tulevia aikoja, varsinkin Taivasten valtakuntaa.

Kuolema ei ahdista vaan sitä edeltävät sairaudet ja kivut.

No huhhuh taas. Olen liki kuusikymppinen mies. En kyllä ajattele kuolemaa kovin usein. Se tulee, kun on tullakseen. Ennen sitä on vielä paljon asioita hoidettavana. Nyt pitää elää, sillä kuoleman jälkeen se on myöhäistä.

No problem. Mulla tämä on mennyt vain parempaan suuntaan (sairastuin vakavasti 26-vuotiaana, tuli sopeuduttua ajatukseen jo silloin). N41

Ikää reilu 60.

Elämää kaikki on vaan. Miksi pitäisi ahdistaa, se tulee kun on tullakseen. En silti halua sairastua ennen sitä, mielummin loppuun asti kaikin puolin toimintakyisenä. Välttelen siten koronaa ja noita feikki-rokotteita, joita viranomaiset nyt meille kauppaavat ja markkinoivat.

Ilmeisesti ovat saamassa hyvät bonukset rokote-firmoilta. Onko se eettisesti ja rikosoikeudellisesti perusteltua - siitä varmaankin keskustellaan, kun korona saadaan kuriin tukahduttamalla, joskus muutaman vuoden päästä, koska siihen lopulta joudumme kuitenkin.

Odotan sitä vesi kielellä. Elämä se kauheaa on.

Ei ahdista. Ikää kohta 60,molemmat vanhemmat elossa ja hyväkuntoisia. Tyttären perheeseen syntymässä vauva keväällä.

Ymmärrän,että olen vain yksi lenkki sukupolvien ketjussa- yritän sen hoitaa niin,että itselläni ja läheisilläni olisi hyvä, en kuolemaa pelkäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen elämää niin että se jatkuu kun kuolen ja toivottavasti pääsen taivaaseen.

Muutenhan tässä ei oo mitään järkee.

Olen ateisti. Ajattelen niin, että elämä pitää elää hyvin, koska toista mahdollisuutta ei ole. Asiat pitää käsitellä nyt, eikä kuoleman jälkeen.

Asialle ei mitään mahda. Ei se koko ajan pyöri mielessä.

Kuolema tulee sopeutuu siihen tai ei. Pitääkö sitä luonnollisena vai asiana jonka tieteen pitäisi korjata. Uskooko kuolemanjälkeiseen elämään tai ei. Suhtaudu siihen ihan miten lystäät. :)

 Minulle tulee aina vaan tulee levollisempi olo, kun ikää tulee lisää. Ei tarvii hötkyilä enää ja uskoa kaiken maailman Go-Getter meininkiin, mitä niin toitotetaan joka tuutista. -50v. juippi.

Itse en ikinä ole ajatellut noin. Tuhlaat nyt nimenomaan aikaasi märehtimällä asiaa, joka on vaan väistämätön ja luonnollinen ja jolle ei voi mitään. Elä hetkessä ja nauti elämästä!