Jos lihoisin äkkiä 30 kg, pitäisin päivänselvänä, ettei kumppani välttämättä enää himoitse
Vaikka muuten rakastaisikin edelleen. Ja sama toisinpäin, vaikea sanoa, osaisinko haluta kymmeniä kiloja ylipainoista miestä. Molemmat ollaan samalla linjalla ja seksi onkin suhteessa hyvää, romantiikka tallella ja molemmat terveitä. Rakkaus ei kysy ulkonäköä, mutta eikö romanttinen rakkaus ole vähän eri asia?
Disclaimer: En myöskään ajattele että kaikilla olisi samat ihanteet, monet näyttää hyvältä kurvikkaampana ja kaikilla on oma makunsa, mm. nallekarhumiehille on omat ottajansa eivätkä minua jonoon kaipaa.
Kommentit (5)
Ihminen rakentaa alitajuisesti läskikerroksen ympärilleen ikään kuin suojaksi, jottei kukaan lähestyisi häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen rakentaa alitajuisesti läskikerroksen ympärilleen ikään kuin suojaksi, jottei kukaan lähestyisi häntä.
Ja itkee sitten yksinäisyyttään kun niin tapahtuu.
Ajan myötä jos himon tilalle ei tule rakkautta niin kaikki ovat eronneet. Oli sitten se paino tai ulkonäkö missä tahansa kunnossa.
Minä en, mieheni piti 10 kg lihomista raskauksien jälkeen päivänselvänä syynä alkaa käydä vieraissa. Ero tuli. En ikinä lössähtäisi täysin älyttömästi mutta jokaisen raskauden jälkeen on tullut 10-15 kg, joka on sitten lähtenyt ajastaan ennen seuraavaa raskautta. Miehen tekemä haukkuminen ja pettäminen painonnousujen vuoksi oli sitä luokkaa ettei sillä parisuhteella ole enää mahdollisuutta jatkua.
Mun mies himoitsi silloin, kun lihoin 35 kiloa ja silloin kun sitä hitaasti pudotin ja myös nyt, kun olen sen pudottanut. Ellei sitten se ksin aikana kaikkien näiden vuosien ajan ajatellut jotain toista. Silloin saisi pisteet ihan vaan sinnikkyydestä