Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi kolmannen lapsen, minä en missään tapauksessa.
18.05.2009 |
meillä ennestään lapset 2 ja 6v, kuopuksen vauva-aika oli tosi rankkaa, en jaksanut yövalvomisia ja lisäksi kärsin issiaskivuista monta kuukautta. Yhtä helvettiä se vauva-aika, en osaa kuvitella itseäni enää vauva-ikäisen äidiksi, en vain jaksaisi. Olen monestikin jo vuosien ajan ajatellut että kolmas lapsi voisi aivan hyvin olla adoptoitu, tähän taas mieheni ei lämpene, hän kun jotenkin kaipaa sitä vauva-aikaa ja haluaa että lapsi on omaa verta. Miten sitä miehelle selittää ettei vaan enää kertakaikkiaan jaksa eikä edes kiinnosta vauvan hoito, kahden lapsen kanssa on niin helppoakin.
Kommentit (14)
lisää lapsia, nainen päättää, että ne tehdään.
Ööööh....onko miehillä mitään valtaa tässä lapsiasiassa??? Tätäpalstaa kun lukee, niin miehillä ei tunnu olevan mitään oikeuksia mutta velvollisuuksia kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisää lapsia, nainen päättää, että ne tehdään.
Ööööh....onko miehillä mitään valtaa tässä lapsiasiassa??? Tätäpalstaa kun lukee, niin miehillä ei tunnu olevan mitään oikeuksia mutta velvollisuuksia kyllä.
Nyt ikää karttumassa jo vinhaa vauhtia. Tulen olemaan ainakin vähän katkera koko lopun ikäni, ettei mielikuvani täydestä lapsiluvusta täyttynyt koskaan elämässäni. Lievä pettymys ja vieläpä toisen henkilön aiheuttama. Kunnioitan kuitenkin hänen tahtoaan, ehkäpä juuri rakkaudesta. Mutta kyllä tämä meidän parisuhdetta tulee lopun elämää vaivaamaan, järki sanoo toista, tunteet toista.
Sinä mitä luultavimmin sen raskaamman lastin niistä lapsista kannat kuitenkin, jos ei sitten mies jää heti pienestä pitäen koti-isäksi ja anna sinun mennä töihin. Ja sinä olet raskaana ja synnytät, ei mies, siinä ei tasa-arvot paljon auta.
Meillä lapset 5.v ja 2,5.v ja en myös enää missään nimessä haluaisi tai jaksaisi uutta vauvaa, näiden hoidossa olen väsynyt usein. Kaksi lasta on just hyvä:)!
nainen kuitenkin kantaa lapsen ja yleensä imettää eli on pakostakin lapsen ensisijainen hoitaja lapsen ensimmäiset kuukaudet. Aniharvoin päävastuu lapsesta siirtyy tämän jälkeen isälle. Minusta lasten lukumäärän määrää se joka haluaa vähemmän, ei ketään saa painostaa tai huijata vanhemmaksi.
Minkä ikäisiä olette? Nuorimmaisenne on vielä aika pieni ja sinullakin voi mieli muutttua kun hän kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies taas ei olisi oikeastaan edes tuota toista halunnut (joka syntyi 5 viikkoa sitten), mut kuulemma suostui siihen ihan vain siksi, että rakastaa mua ja tietää mulle olevan tärkeää, ettei meidän lapsiluku jää vain yhteen. nyt jatkuvasti toistelee sitä, että ei enää yhtään eihän ei ikinä, ja mä yritän vaan muistutella, että voihan sitä tulla vaikka "vahinko", enkä tod tarkoita sitä että tahallani aiheuttaisin sellaista. ihan tosissanikin olen kysynyt, että mitä mies sitten tekisi, jos yllättäen olisinkin taas raskaana. hän ei kuulemma tiedä.
me ollaan vielä nuoria, minä 24 ja mies 26, eli vielähän tästä ehtii miehelläkin mieli muuttua (en kyl välttämättä usko), ja tuo toinen on vielä aika pieni, enkä itsekään nyt sentään ihan tähän hätään uutta vauvaa kaipaakaan :) mut kyl mulla on jo valmiiksi vähän sellanen pettynyt olo, että jos tämä lapsiluku onkin tässä... ja tuntuu siltä, että jossain vaiheessa tämä lapsiasia alkaa hiertää meidän suhdetta, ja pahasti. etenkin mun puoleltani.
En vaan enää keksi oikein hyviä puolia kolmannen lapsen hankkimisessa, tuota adoptoimista tosiaan olen joskus harkinnut hyvänä vaihtoehtona, tai sitten sijaisperheenä toimimista, mutta omaa kolmatta lasta en enää halua, ristiriitaista..? Enkä muutenkaan enää jaksaisi olla kahta vuotta kotona kuten aikaisempien lasten kohdalla, töihin pitäisi päästä mahdollisimman pian, mutta ei miehestäni koti-isäksi olisi, on sen itsekin myöntänyt, joten ei tässä kyllä ole oikein mitään perusteita kolmannelle lapselle, taidan tuoda joku päivä kissanpennun miehelleni hoivattavaksi, jos niin hoivaviettiä kolottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin luulisi hänen olevan valmis jäämään kotiin hoitamaankin.
Nyt ikää karttumassa jo vinhaa vauhtia. Tulen olemaan ainakin vähän katkera koko lopun ikäni, ettei mielikuvani täydestä lapsiluvusta täyttynyt koskaan elämässäni. Lievä pettymys ja vieläpä toisen henkilön aiheuttama. Kunnioitan kuitenkin hänen tahtoaan, ehkäpä juuri rakkaudesta. Mutta kyllä tämä meidän parisuhdetta tulee lopun elämää vaivaamaan, järki sanoo toista, tunteet toista.
Tai se oli tulossa, mutta sikiövaurioiden takia keskeytettiin. Nyt joudun suremaan menetettyä ja sitä jota en enää saa =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa yritimmekin vauvaa pari kuukautta. Mies oli silloin sitä mieltä, että ihan ok, tulee jos on tullakseen. Sitten "tulin järkiini". Vauvakuume katosi aivan täysin ja nyt nautin suunnattomasti kun nuorempi lapsikin on jo 3v. Ei yövalvomisia, kaikki on niin helppoa... Raskausajat ei ole ennenkään ollut mitään helppoja minulla ja nyt tilanne on vielä edellisestä muuttunut niin, että tiedossa olisi riskiraskaus kahdestakin eri syystä. Mies kuitenkin on ollut nyt ehdottomampi, entisen "ihan sama" asenteen tilalle on tullut selkeämpi halu saada kolme lasta.
Jos se vauva-aika on ongelma, niin otapa huomioon että se kestää vain 1,5v. Vastineeksi saat hyvässä lykyssä jopa yli 50vuotta oman lapsen kanssa.
Mies voi ottaa aivan hyvin päävastuun vauvan hoidosta. Sinun ei ole pakko kuin olla äitiyslomalla vauvan synnyttyä, mies voi olla vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ja huolehtia yövalvomiset. Sinä voit nukkua vaikka sohvalla jotta jaksat käydä töissä.
Niin tavallista on että kun nainen haluaa lisää lapsia mutta mies ei, nainen hankkii niitä. Mutta kun mies haluaa lisää lapsia ja nainen ei, niin miehellä ei ole vaihtoehtoa kuin jäädä tossun alle tuossa asiassa - tai hankkia lapsi jonkun halukkaamman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tavallista on että kun nainen haluaa lisää lapsia mutta mies ei, nainen hankkii niitä. Mutta kun mies haluaa lisää lapsia ja nainen ei, niin miehellä ei ole vaihtoehtoa kuin jäädä tossun alle tuossa asiassa - tai hankkia lapsi jonkun halukkaamman kanssa.
kyllä itse ainakin ymmärrän niitä miehiäkin jotka eivät halua. Ehkä juuri siksi, että tiedän miten ahdistavaa se on.
13
Olenkin sanonut, että kyllä minä voin sellaisen synnyttää, kunhan ei tarvitse hoitaa. Voin toki sen pakollisen 12 viikon äitiysloman pitää, mutta sen jälkeen TÄYSI hoitovastuu siirtyisi miehelle ja minä menen töihin ja nukun eri kerroksessa kuin lapsi. Uraorientoitunut mieheni ei tietenkään olisi valmis tällaiseen järjestelyyn, vaan on ehtojeni jälkeen tyytynyt vain ihailemaan ystävien kolmansia vauvoja (ja haaveilemaan siitä kuinka ihanaa olisi saada sellainen kotiinkin).
tehdään vielä se viideskin, kun näytti olevan niin helppoa... Sanoin että hän voi vapaasti ottaa itselleen jalkavaimon ja tehdä niin monta lasta kuin haluaa, minulle riitti.