Lue keskustelun säännöt.
Hallitsetteko sosiaalisen pelin?
05.12.2020 |
Mä olen elämäni aina näihin päivään asti ollut tyhmän rehellinen ihminen enkä ole paremmasta tiennytkään. Nyt vasta olen vähitellen oppinut havaitsemaan erilaisia sosiaalisia kirkkoja, joiden avulla ihmiset esim. pelastavat itseään erilaisista tilanteista. Esim. jos joku ei ole jotenkin hoitanut velvollisuuksiaan tai pitänyt yhteyttä tarpeeksi, niin sitten kun hänelle joku soittaa niin auttaa, että hän sanoo olevansa jotenkin kauhean kipeänä tai ollut kovasti vastoinkäymisiä ja kyllä vaan menee elämässä huonosti. Tällä tavalla voi hieman huijata itselleen empatiaa ja se on myös sille toiselle ihmiselle vähemmän loukkaavaa kun onkin ehkä jokin hyvä syy. Tai jos ei pysty pyytämään anteeksi jotain asiaa niin voi jotenkin muuten kivasti lähestyä sitä toista ihmistä, sekin auttaa jo paljon. Ennen en mitenkään olisi voinut hyväksyä tällaista. Jonkin sortin aspergerina tämä on minulle valtavan mielenkiintoinen opiskeltava maailma. Tämä kylläkin vaatii aspergerille hyvin haastavaa sosiaalista tilannetajua, mutta nähtävästi sitäkin voi oppia... :)
Kommentit (17)
Suosittelen Bernen kirjaa Games people play, siitä oppii paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hallitse. Huomasin jo lapsena että ihmiset valehtelee ja kieroilee jatkuvasti. Toden puhuminen tässä maailmassa on suurinta valehtelua. Pidän paljon asioita tietonani enkä ikinä niistä puhu.
Tuollainen taktikoiva puhetyyli tekee kyllä vuorovaikutuksesta pehmeämpää ja sujuvampaa. -ap
Varmaan hallitsisin jos haluaisin, mutta ei kiinnosta osallistua. Olen mieluummin vilpitön ja rehellinen.
t. as-piirteinen myös
Hmm, mutta jos joku on oikeasti kipeänä, niin mit empatian huijaamista se on? Yleensähän ihmiset ovat oikeasti välillä kipeänä tai väsyneitä ja kertovat vain totuuden. Tai jos ei jaksa, niin tavallaan sekin on oikeutettua ainakin yhteydenpitämisen osalta. Ehkä henkilö on allapäin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hallitsisin jos haluaisin, mutta ei kiinnosta osallistua. Olen mieluummin vilpitön ja rehellinen.
t. as-piirteinen myös
Rehellisyys maan perii. Jollain pelailulla voi ehkä voittaa joitain pieniä sosiaalisia pelejä, mutta millainen ystävyys esim. perustuu valheeseen? En edes halua mitään teeskentelykavereita.
T. Ei as-diagnosoitu, mutta omasta mielestään vähäsen as-piirteinen mahdollisesti
Elämä on suuri näytelmä. Harvoin me voimme sanoa tai käyttäytyä juuri niin kuin me haluaisimme tai ajattelemme. Peliä se ei ole se vain kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, mutta jos joku on oikeasti kipeänä, niin mit empatian huijaamista se on? Yleensähän ihmiset ovat oikeasti välillä kipeänä tai väsyneitä ja kertovat vain totuuden. Tai jos ei jaksa, niin tavallaan sekin on oikeutettua ainakin yhteydenpitämisen osalta. Ehkä henkilö on allapäin tms.
Kun ihmiseen tutustuu paremmin, niin mielestäni pikkuhiljaa oppii tuntemaan tietyntyyppiset puheenparret, missä tarkoituksessa niitä käytetään. :) Enkä tarkoita tätä pahalla enkä itse enää aina arvosta täyttä umpi rehellisyyttä välttämättä niin korkealle se voi olla vähän raakalaismaistakin. Sitten taas jos on hyvin hankalia ihmisiä, niin voihan sitä tietenkin aina ottaa sen konfliktin heidän kanssaan, mutta jos ei jaksa niin voi ilmaista asian tietyllä tavalla niin ei tule sitä konfliktia. Ei toki aina näin mutta jos se on mahdollista niin...
Myös täydessä rehellisyydestä ja adpergereissakin on oma suuri viehätyksensä. :) On hienoa että olemme erilaisia! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep
Olen todennut kaikenlaiset selitykset turhiksi. Ihmiset on turhia muutenkin ..
Sincc
Joo, ei kiinnosta. Jos ei lasketa jonkinlaista pakollista liioittelua tullakseen "uskotuksi". Esim. lapsesta asti olen leikkinyt sairastuessani "kipeämpää" kuin "oikeasti" olen.
En tiedä miksi useille ei riitä vain se, että sanoo olevansa sairas, vaan pitää myös näyttää erityisen sairaalta. Ja ne haravat kerrat kun olen ollut kipeänä, olen oikeasti ollut todella kipeä. Lapsena vietin reilun kuukauden teholla, pariin viikkoon ennen sitä kukaan ei uskonut, että olen "oikeasti kipeä" koska en "näytä/kuulosta/vaikuta yhtään kipeältä"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi hyvin yleinen on liioitella tapahtumia jotta siitä syntyy hyvä tarina kerrottavaksi muille. Joo kivaa varmaan saada tyypit nauramaan mutta itse arvostan totuudenmukaisuutta myös tässä, tai en osaisi värittää juttua koska se tuntuisi epärehellisestä.
Iso osa Suomalaisista on valehtelijoita. Kaverini on työssä, jossa joutuu soittamaan ihmisille ja pyytämään näitä osallistumaan haastatteluun.
Järjestäen valehtelijat vastaavat, että nyt ei ole aikaa, kun kysytään haluatko osallistua. Kaveri joutuu kysymään, että sopisiko joku muu päivä. Tässä vaiheessa valehtelija sanoo ettei sovi. Jos valehtelija vastaisi heti alkuun ettei sovi, ei kummankaan aika tuhlaantuisi toiseen kysymykseen.
Yks vakio on vedota muihin ihmisiin. "En voi tehdä tätä kysymättä mieheltäni, hän suuttuu hirveästi..."
(Kun itse ei halua esim. ostaa jotain)
Vähän sama meininki täällä. Yltiörehellisenä jopa itselleni haitaksi asti kerron aina kaunistelematta, jos olen tehnyt virheen. Ihan kaikki ei taida niin tehdä. En halua ansaitsematonta kunniaa koskaan.