V***ttaa töissä kun tiimipalaverissa kysytään mitä kukin on tehnyt tällä viikolla
Selitän asiani, jonka jälkeen kukaan ei sano yhtään mitään. Pelkkää hiljaisuutta, ei minkäänlaista kommenttia, kunnes jatketaan vain seuraavaan aiheeseen. Tulee tunne, että minkä ihmeen takia hyödyttää edes sanoa mitään.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Nii no, onhan se varmaan vaivaannuttavaa, kun kollega kertoo runkanneensa pitkät päivät. Ei siihen ole paljon lisättävää.
Ja itse on somettanut ja ottanut selfieitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii no, onhan se varmaan vaivaannuttavaa, kun kollega kertoo runkanneensa pitkät päivät. Ei siihen ole paljon lisättävää.
Ja itse on somettanut ja ottanut selfieitä
Luin ensin, että ”sormettanut”. Tosin ei sekään välttämättä ole kovin kaukana todellisuudesta :’D
Aikuisena oleminen on yhtä rasittavaa kuin lapsena koulussa kesän jälkeen: "No niin, kertokaapa nyt kaikki vuorollanne, mitä teitte kesäloman aikana." Silloin jo v**utti.
Meillä taas kaikilta muilta kysytään asioita paitsi minulta ja sitten vaihtuu heti puheenaihe. Ei huomaisi ollenkaan, jos en olisi paikalla Teamsissa.
Ns. Smalltalk osio, jokainen tulee kuulluksi ja kollegat saavat jollain tasolla mitä kukin tekee. Jollei tätä osuutta olisi siitä vasta poru syntyisi. Ei voi edellyttää, että pitää kunkin työntekijän kaivaa tieto Teamsista, Sharepointin dokkareista, ja yhteiseltä levynkulmalta, intrasta.
Tai sukujuhlissa ennen vanhaan: Mikäs sinusta tulee isona?
Minua ärsyttää tuo, että pakotetaan kuulumisten kertomiseen. Pakko tietysti on tulla toimeen muiden kanssa, mutta yksityiselämäni ei kuulu työyhteisölle pätkääkään, ei edes missään kohteliaisuusmielessä. Olen paikalla X tuntia saadakseni siitä Y:n verran rahaa, muita velvotteita työnantajaa kohtaan ei ole. Kyseiset X tuntia hoidan muuna kuin siviiliminänä.
Vierailija kirjoitti:
Tai sukujuhlissa ennen vanhaan: Mikäs sinusta tulee isona?
Tai millaisen todistuksen sinä sait? Meidän Paulilla oli kaikki muut kymppejä, paitsi kuvaamataito, se oli yhdeksän.
Työhön kuulumattomana elämässä voi olla vaikka mitä surua ja ongelmia. Sitten pitäisi kertoa kivoja hehheh-juttuja toisille joka viikko. Jos nyt puhuttaisiin ne työasiat ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää tuo, että pakotetaan kuulumisten kertomiseen. Pakko tietysti on tulla toimeen muiden kanssa, mutta yksityiselämäni ei kuulu työyhteisölle pätkääkään, ei edes missään kohteliaisuusmielessä. Olen paikalla X tuntia saadakseni siitä Y:n verran rahaa, muita velvotteita työnantajaa kohtaan ei ole. Kyseiset X tuntia hoidan muuna kuin siviiliminänä.
TÄMÄ!
Seur kerran sanot että "yksityisasiat eivät kuulu tänne! EIkä muuta.
Nii no, onhan se varmaan vaivaannuttavaa, kun kollega kertoo runkanneensa pitkät päivät. Ei siihen ole paljon lisättävää.