Voivatko vanhemmat opettaa lapsensa tyhmäksi?

No, ensin pitäisi määritellä tyhmyys.

Jos puhutaan alhaisesta älykkyysosamäärästä ja sellaisesta "tyhmyydestä", jota on vaikkapa heikkolahjaisilla tai hyvin lievästi kehitysvammaisilla ihmisillä, niin ei, sitä ei voi opettaa. Ominaisuus on biologinen. Tai täytyy olla todella poikkeavat ja kauheat olosuhteet, että lapsen aivot eivät kehity ja hän sen takia jää tyhmäksi. Mutta tässä puhutaan nyt jostakin susilapsista tai romanialaisen lastenkodin lapsista, jotka asuivat pinnasängyissä ilman ihmiskontakteja. 

Jos taas tarkoitetaan sellaista tyhmyyttä, että ei osata hakea tietoa tai ei ymmärretä, mitä objektiivinen tutkimustieto tarkoittaa verrattuna mielipiteeseen, tai tehdään nopeita päätöksiä ilman vaihtoehtojen miettimistä tai ollaan lähtökohtaisesti ennakkoluuloisia kaikkea uutta ja erilaista kohtaan, niin joo, aivan varmasti vanhemmat voivat opettaa lapsensa tyhmäksi. 

Kyllä varmaan jossain määrin. Pitämällä virikkeettömässä ympäristössä, juurikin olemalla rohkaisematta ällin käyttöön, halveeraamalla kehittävää ajanvietettä ja sivistystä ja laiminlyömällä kasvatusta on ehkä ihan mahdollista tehdä ihan potentiaalisesta fiksusta ihmisestä "tyhmempi" kuin hän muuten olisi. Onhan näitä alisuoriutujia ja muita sikäli ihan älykkään oloisia mutta jotenkin epäinformoituja ihmisiä kylien raitit täynnä.

Hermoston ”nopeus” on pitkälti synnynnäinen asia, esimerkiksi ihmiset, joilla on lyhyt reaktioaika, ovat myös keskimäärin älykkäämpiä Mensa-tyyppisissä päättelytesteissä. Eli toisilla on prosessorissa tehoa enemmän kuin toisilla.

Mutta sen oman synnynnäisen kapasiteettinsa puitteissa pystyy suorittamaan joko hyvin tai huonosti, riippuen siitä miten on saanut virikkeitä ja tukea.

Jossain määrin varmasti joo. Juurikin tuo et jos ei ikinä tarjota mitään kehittäviä virikkeitä eikä älykästä tekemistä lapselle, ei lueta kirjoja eikä mitään. Ei keskustella, ei opeteta ajattelemaan itse, ei käytöstapoja tai yleissivistystä. Ja etenkin jos vanhempi aivopesee lastaan haukkumalla tätä tyhmäksi jatkuvasti niin lapsi helposti alkaa uskoa sen olevan totta ja voi alkaa käyttäytyä sen mukaisesti.

No jos vanhemmat on tyhmiä niin kasvattamalla lapsi nii tottakai lapsestakin tulee tyhmä aika todennäkösesti.

Ja mitä tässä tarkotetaan tyhmyydellä? Sille on niin monta tarkotusta olemassa, et jos käyttää sanaa "tyhmä" niin sen jokainen tulkitsee tavallaan. Esim. joidenkin mielestä tyhmyys on vaikka sitä, ettei opi matematiikkaa, joillekin sitä että ei tuu toimeen hyvin ihmisten kanssa, joidenkin mielestä sitä ettei oo sävelkorvaa yms yms. Et kannattaisko vähän avata tota .

Tottakai moni vanhempi syöttää sitä omaa ajatusmaailmaansa lapsille, jotka etenkin lapsuudessa vaikuttaa lapsen käytökseen. Aikuisena voi alkaa enemmän ajattelemaan omilla aivoilla.

Ja ne mitä asioita saa sieltä lapsuuden kautta esim. panostetaan lapsi vaikka tiettyyn koulutukseen yms, nii joko sitten menee sen mukaan, tai sitten jos ei auteta ja tueta niin sitten ei mene. Tai sitten lapsi tekee oman päätöksen myöhemmin mutta tottakai noi yleisesti ottaen vaikuttaa ihmisillä.

Paljonhan puhutaan mm. opitusta avuttomuudesta. Lapsi ei opi itsenäiseen ajatteluun eikä aktiiviseen elämäntapaan, jos sitä ei kotoa tueta. Passiivinen ympäristö voi aiheuttaa sen, ettei lapsi käytä koko ajattelukapasiteettiaan ja muuta potentiaaliaan. Tällaisessa tilanteessa olisi mahtavaa, jos joku ulkopuolinen taho onnistuisi kaivamaan ne lapsen kyvyt ja mahdollisuudet esiin ja käyttöön (koulu harrastukset, joku valveutunut läheinen). Kodin asenneilmasto ja ilmapiiri vaikuttavat kyllä paljon.

Kokoajan huutaa sättii moittii etsii vikoja haukkuu tyhmäksi kyllä siitä sellainen tulee vaikka ei oikeasti ole sitä . Pitäisi puhua hyviä sanoja , opi rauhassa,älä pelkää ,osaat kyllä.

En tiedä ihan mitä tarkoitat, mutta lapsen varmasti voi tyhmentää haukkumalla koulunkäynnin merkitystä yms. Muuten kyllä oman (pitkän) kokemuksen myötä sanoisin, että normaalisti kehittyvää lasta ei voi estää esimerkiksi oppimista lukemaan ja laskemaan. Pääsääntöisesti vähän virikkeitä saaneet lapset ottavat ikätoverit kiinni kouluiässä. Vanhemman lisäksi tiedonhaku- ym. taitoja opettavat lapselle opettajat ja muutkin aikuiset kuin vanhemmat. Lapsi ei elä tynnyrissä vanhempien kanssa. Mutta asenteen vanhemmat voivat kyllä tartuttaa lapseen.

En tiedä täysin mitä kaikkea tarkoitat tuolla, että lasta ei opeteta käyttämään omia aivojaan, enkä tiedä minkä ikäisestä lapsesta puhut. Kyllä koulussa viimeistään niitä omia aivoja joutuu käyttämään nimittäin, ja alle kouluikäinen niitä käyttää varsin luonnostaan ihan itse ratkaistakseen monenlaisia ongelmia. Meille aikuisille se ongelmanratkaisu voi näyttäytyä mitään sanomattomana, mutta kyllä siellä päässä tapahtuu paljon vaikka lapsi ei ääneen toisi kaikkea esiin.

Siihen olen törmännyt yhä enemmän, että ajatellaan lapselle olevan tärkeää oivaltaa asia itse. Tämä on fiksua, mutta ei sovi kaikkeen. Jotkin asiat aikuisen pitää kertoa lapselle ikätason mukaan, jotta ei tule väärinkäsityksiä. Varsinkin alle kouluikäinen lapsi vielä kuvittelee asioita paljonkin väärin, ja aika paljonkin aikuinen joutuu ns. kaatamaan tietoa päähän. Tärkeintä on, että tietoa annetaan ymmärrystason mukaisesti ja sopivissa määrin sekä pysytään niissä aiheissa jotka lapsella kiinnostavat. Pointtini on, että lapsille pitää oikaista virheelliset käsitykset, vaikka nykyään yhä enemmän näkee kasvatuksessa sitä että lapsen jokaista oivallusta ja ajatusta ylistetään (sen sijaan että joskus sanotaan miten se oikeasti menee).

Käytännössä kyllä. Toki se kapasiteetti voi olla olemassa, mutta eipä se paljon hyödytä, jos ei oikeasti osaa tai tiedä mitään.

Kouluun tulee lapsia, jotka hallitsevat kirjakielen ja puhekielen eron, koska heille on luettu paljon. Heillä on laaja sanavarasto. Heidän kanssaan on matkustettu, he tietävät jo Suomen naapurit yms. Heidän kanssaan on keskusteltu maailmasta, he osaavat kertoa mielipiteensä ja perustella sen. Heidän kanssaan on kuljettu luonnossa, opetettu tunnistamaan koivu, kielo ja puolukka. He ovat nähneet taidetta. He tietävät, miten leivotaan ja laitetaan ruokaa. He osaavat käyttäytyä ravintolassa ja tuntevat ehkäpä jo erilaisia ruokakulttuureja.

Sitten on lapsia, joilla ei ole mitään tietoa mistään edellä mainituista asioista. Heillä ei ole pohjaa, jolle kouluopetus rakentuu. Kaikki tulee uutena.

Valitettavasti käytännössä koulussa testataan ja arvioidaan paljon sellaistakin, mikä on tai ei ole opittu kotona.