Sinä, joska kirjoitat/kirjoitit päiväkirjaa, haluaisitko että kuol tuasi joku lukisi päiväkirjasi? Kuka/ketkä?

Itselläni on päiväkirjan kirjoittaminen loppunut tuon takia. En halua, että sitä luettaisi ja sen pelosta aloin kirjoittaa itselleni epätyypilliseen tapaan jättäen omat tunnetilat pois kirjoituksista, vaikka ne olivat tärkein asia. Silloin, kun ne tunteet ja mielipiteet jäävät pois, jää jäljelle vain asioiden listaus.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on päiväkirjan kirjoittaminen loppunut tuon takia. En halua, että sitä luettaisi ja sen pelosta aloin kirjoittaa itselleni epätyypilliseen tapaan jättäen omat tunnetilat pois kirjoituksista, vaikka ne olivat tärkein asia. Silloin, kun ne tunteet ja mielipiteet jäävät pois, jää jäljelle vain asioiden listaus.

Unohdin vastata kysymykseesi. Päiväkirja on henkilökohtainen, jossa tulisi voida käydä lävitse tunteet ja mielipiteet. Jotkut ihmiset eivät haluaisi tietää millaisia tunteita olen heidän vuokseen tuntenut, joten on parempi, että he eivät sitä myöskään kuoltuani saa tietoonsa.

En halua, että kukaan lukee sitä. Siellä on todella henkilökohtaisia asioita enkä halua, että ne kukaan saa tietää niitä asioita minusta. Tosin jos joku sitä nyt sattuu lukemaan niin ei se ole maailmanloppu. Olenhan jo kuollut. 

Olen kirjoittanut päiväkirjaa lapsena ja aikuisena muutaman kuukauden ajanjakson verran, en nyt suoranaisesti toivoisi että kukaan niitä lukisi kuoltuani mutta ei se haittaisikaan. En ole (muistaakseni) kirjoittanut mitään pahaa kenestäkään.

Kirjoitin teininä. Nyt niitä on iso laatikollinen. Olen yrittänyt hävitellä niitä pikkuhiljaa, ettei kukaan lukisi niitä koskaan.

Minä kirjoitin päiväkirjaan ahkerasti 9-18 vuoden iässä. Kirjoittaminen loppui kuin seinään, kun tajusin, että äiti oli lukenut kaiken koko ajan. Päiväkirjat on vielä tallella, mutta en ole itsekään niitä sen koommin lukenut. Ne on piilossa, pitäisi polttaa.

Vaikeaa sanoa. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 12-vuotiaasta eli 16 vuotta, siihen aikaan mahtuu paljon noloa sekoilua. En halua, että kukaan läheiseni lukisi päiväkirjoja kuolemani jälkeen, koska moni oma salaisuuteni ja minulle tuttujen ihmisten salaisuudet paljastuisivat ja se olisi kiusallista. Toisaalta haluaisin, että joku jälkeläiseni sadan vuoden päästä lukisi päiväkirjojani ja ihmettelisi huuli pyöreänä vanhan maailman menoa.