Lue keskustelun säännöt.
Korkeakoulutettu: kuinka lähellä olet nykyään opiskeluaikojesi unelmatyötä?
30.11.2020 |
Ja jos et ole opiskeluaikojesi unelmatyössä, johtuuko se siitä että unelmasi ovat muuttuneet, tyydyit muuhun, työ ei olekaan sinulle tärkeää, vai että et vain ole saanut unelmatyötä (vielä)?
Itse halusin opiskeluaikana tehdä kansainvälisen uran ihmisoikeuksien, kehitysyhteistyön tms. parissa. Tapasin kuitenkin miehen pienemmältä paikkakunnalta, muutin hänen perässään ja nykyään olen markkinoinnissa töissä isossa yrityksessä. Palkkani on hyvä ja olen työhöni oikein tyytyväinen. Enää en haluaisi kansainvälistä työtä matkoineen. Työssä minulle on nykyään tärkeintä palkka, kivat työkaverit ja sopivat haasteet.
Mitä kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (4)
Eihän ne unelmat ihan täyttyneet. Suunnittelin kv- tutkijan uraa ja unelmana oli pesti jossain isossa kansainvälisessä instituutiossa (YK, OECD, Maailman pankki tms.).
Nyt olen kehitystehtävissä kunnassa. Mitä tapahtui? Parisuhde alkoi viedä aikaa ja lopulta tajusin, että jatko-opiskelun ja perheen yhdistäminen on aika vaikeaa. Eli en siis saanut sellaista rahoitusta, että väikkäriä olisi voinut tehdä kokoaikaisessa työssä, joten se jäi.
Aika rimpuiluahan työelämä lopulta on ollut, mutta kokonaisuudessaan olen elämääni ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kaukana. Samaa duunarinhommaa teen kuin opiskeluaikoina ja ennen sitä. Tuskin ikinä työllistyn opiskelualalle.
Hyvin lähellä itse asiassa. Halusin hienoon firmaan päällikkö- tai johtotehtäviin. En osannut opiskeluaikoina vielä haaveilla työmatkustamisesta, mutta uran alkuvaiheessa huomasin pitäväni työmatkoistakin. Olen päässyt työskentelemään hienoihin firmoihin, matkustamaan ja ylenemäänkin. Vielä on kyllä tavoitteita saavuttamatta, toivottavasti onnistun.
Olen eri allalla töissä kuin mitä opiskelin. Suht läheisiä aloja kuitenkin.
Työ on kaukana unelmatyöstä ja palkkakin huono. Syitä on monia miksen vaihda: suurimpana henkiset ongelmat kuten raha-stressi, yksinäisyys ja masennus. Ei vain ole energiaa hakea töitä enkä tiedä pystyisinkö edes suoriutumaan kun uudessa paikassa niin paljon uutta opittavaa. Ne kerrat kun olen kokeillut hakea parempaa työpaikkaa, ei ole haastattelua pidemmälle päässyt.