Kuinka kauan uskot kestäväsi vielä elää koronarajoitusten keskellä?

Nythän ollaan lähes tavoitetilassa? Oispa aina näin, ei lentomelua, ei turhaa autojen pärinää. Linnunlaulua ja luonnon läheisyyttä vain.

Niin pitkään kuin on tarvis.

Pakkohan se on kestää, mitä muita vaihtoehtoja? Vallanvaihtoon en yksin kykene enkä pyri.

Kerrottas nyt mihin tällä pyritään; rokotuksiin, umj:hin, käteisestä luopumiseen, siruun....Aika puolimielekästä kannattaa ja suosia näitä toimia nyt tai olla huolissaan koronasta, jos se ja sen estämistoimet onkin vain tekosyy ja teatteria

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan lähes tavoitetilassa? Oispa aina näin, ei lentomelua, ei turhaa autojen pärinää. Linnunlaulua ja luonnon läheisyyttä vain.

Täällä muutaman kilometrin päässä kentältä melu ihan sama kuin ennen.

Ainut mitä en voi tehdä on matkustaa. Muuten eletty normaalisti eli voisin jatkaa vielä vuosia.

No vaikka loppuelämäni. Eipä nuo rajoitukset ole juurikaan koskettanut minua. Käyn töissä, harrastan yms.

Rajoitukset ei haittaa. Itseasiassa introverttina jopa nautin etäopiskelusta enemmän kuin normiopiskelusta. Olen ollut salaa hyvin tyytyväinen että etäopintoja jatkettu :D

En halua enää yhtään vammautumista jo olemassa olevien sairauksien lisäksi, joten jaksan niin kauan kuin on pakko. Yllättävän hyvin on tähän asti mennytkin mt-ongelmista huolimatta, tosin nyt tuli ensimmäistä kertaa ranteet auki -olo, kun luin että tästä talvesta tulee todennäköisesti yhtä musta kuin edellinen oli. Mutta ei auta kuin jaksaa.

Huvittaa lukea, kun ihmiset valittavat rajoituksista Suomesssa. :D

Paljon paremmin mä rajoituksia kestän, kuin tätä tilaa, jossa osa ihmisiä elää kuin ei mitään olisikaan ja korona leviää koko ajan. Rajoitukset sentään vievät tartunnat alas, jolloin on turvallisempaa. Paljon enemmän stressaa jatkuvassa tartuntariskissä eläminen varsinkin ja läheisten riskiryhmäläisten puolesta pelkääminen, kun omaa elämäänsä ei oikein pysty enää enempää rajoittamaan, jos ei itse irtisanoudu töistä ja lapsia eristä kotiopetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan lähes tavoitetilassa? Oispa aina näin, ei lentomelua, ei turhaa autojen pärinää. Linnunlaulua ja luonnon läheisyyttä vain.

Tuskinpa huvittaisi sinuakaan enää sen jälkeen, kun yhteiskunnan peruspilarit alkaisivat sortua. Siis myös perusterveydenhuolto. Ja esim. heikoimpien tukemiseen tarkoitettu sosiaalietuusjärjestelmä. Sen jälkeen jos ei kykene asumistaan ja elämistään maksaa, odottaa katujen elämä. Turha odottaa myöskään saavansa mitään hoitoa, vaikka olisi kuolemankielissä.

Jaahas, kirjoitin ilmeisesti luvattoman sanan. Yritin vain kysyä, että aikovatko ne teh dä jo tain it se ll ee n, jotka vastasivat, etteivät kestä? Nyt 16 % sanoo, että kest äv ät alle kuukauden 

Vierailija kirjoitti:

Paljon paremmin mä rajoituksia kestän, kuin tätä tilaa, jossa osa ihmisiä elää kuin ei mitään olisikaan ja korona leviää koko ajan. Rajoitukset sentään vievät tartunnat alas, jolloin on turvallisempaa. Paljon enemmän stressaa jatkuvassa tartuntariskissä eläminen varsinkin ja läheisten riskiryhmäläisten puolesta pelkääminen, kun omaa elämäänsä ei oikein pysty enää enempää rajoittamaan, jos ei itse irtisanoudu töistä ja lapsia eristä kotiopetukseen.

Jatkuvaa tartuntariskiä ei enää sitten ole, kun rokote tulee ja ihmiset rokottautuvat. Sitten kun rokote on saatavilla niin se on niin sinusta, minusta kuin kaikista muistakin kiinni, että milloin se jatkuva tartuntariski poistuu.

Suomalaiset on uskomattoman naiiveja. Tarkoituksena näiden rajoitusten taustalla on uusi maailmanjärjestys eikä mikään ihmisten suojeleminen taudilta.

Mikäs tässä, hallitus laittoi asiat siihen malliin,että pystyy kotona downsiftaamaan. Rahaa tulee tilille mitään tekemättä (noh,kerran kk pitää tehdä anomus) ensimmäistä kertaa 54 vuoteen!

Vierailija kirjoitti:

No vaikka loppuelämäni. Eipä nuo rajoitukset ole juurikaan koskettanut minua. Käyn töissä, harrastan yms.

Voi, eipä sinullakaan mitään työtä ja harrastuksia enää sen jälkeen olisi, jos rajoitukset vuosia jatkuisivat, kun sekä niin työpaikat että harrastuspaikat olisivat joko kaatuneet tai pakotettu sulkeutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Paljon paremmin mä rajoituksia kestän, kuin tätä tilaa, jossa osa ihmisiä elää kuin ei mitään olisikaan ja korona leviää koko ajan. Rajoitukset sentään vievät tartunnat alas, jolloin on turvallisempaa. Paljon enemmän stressaa jatkuvassa tartuntariskissä eläminen varsinkin ja läheisten riskiryhmäläisten puolesta pelkääminen, kun omaa elämäänsä ei oikein pysty enää enempää rajoittamaan, jos ei itse irtisanoudu töistä ja lapsia eristä kotiopetukseen.

Niin samaa mieltä.

Onneksipa ensi vuonna palataan normaaliin, sanoi palstan änkyrät mitä tahansa. Näitä rajoitusfantasijaänkyröitä varten on mielenterveyspolit varmaan sitten taas auki. Tai vaihtoehtoisesti matkalippu Pohjois-Koreaan. Jälkimmäinen riippuu varmaan siitä, suostuuko suuri ja mahtava Kim heitä maahansa ottamaan.

Kyllähän tämä alkaa vähän kuluttamaan. Itse olen introvertti ja nautin siitä että tapaamiset on etänä yms. Mutta lapsilla harrastukset ovat jäissä, ei uskalla mennä viettämään aikaa suvun kesken, julkisissa ja kaupassa pidän maskia, koko ajan pitää pelätä että miten sitten jos lapset 1 ja 2lk siirtyvät etäopetukseen, mitä jos läheiset riskiryhmäläiset sairastuvat.

Minusta on ihanaa että saastutus on vähentynyt ja turhat matkustelut jäävät vähemmäksi, mutta se että ihmisiltä menee työpaikat alta, tuntuu aika karulta.